Olen käynyt psykolla nyt 3 vuotta ja olen syönnyt 8 erilaista lääkettä.
Psykologilla käyn kerran viikossa juttelemassa mitä typerämmistä asioista. Hän tuntuu täysin tolvanalta jota ei vähempää voisi kiinnostaa asiani. Purkauden hänelle ja kerron mitä olen viimeviikkoina ajatellut ja olotilastani yleisesti ja hän kysyy pyykin ripustamisesta kuivumaan?!?! Mitä HELVETTIÄ minua kiinnostaa miten laitan pyykkini kuivumaan, eikö ole tärkeämpiäkin asioita mistä puhua! Ja keskustelumme pitäisi kestää 45min mutta me lopetamme yleensä jo 30min jälkeen psykologin käskystä.
Lääkkeitä syön kuin karkkia. Yhdelläkään lääkkeestä ei ole ollut mitään positiivisia vaikutuksia, ainoastaan negatiivisia. Näistä pahimmat ovat olleet jatkuva unisuus, päänsärky ja pahoinvointi. Lisäksi minun mielestä ne "tappavat" kaikki tunteet. En nykyään tunne yhtään mitään, toisaalta se voi olla masennuksen syytäkin. Mutta minusta se johtuu lääkkeistä. Kärsin nykyään aivan järjettömästä unirytmistä. Nukun yleensä päivässä 15 tuntia, kiitos lääkkeiden.
Ja sitten minun kuvitellaan kuntoutuvani? Keksin vain yhden keinon minun kuntouttamiseksi. Raha. Tarvitsen rahaa! Olisin mennyt tänä vuonna erääseen kouluun mutta koska lukuvuosi on useita tonneja kallis miten kaltaiseni pienen kuntoutustuen saaja sinne muka menee?
Minut pidettään köyhänä ja huumattuna....on siinäkin kuntoutusta.
Psykologilla käyn kerran viikossa juttelemassa mitä typerämmistä asioista. Hän tuntuu täysin tolvanalta jota ei vähempää voisi kiinnostaa asiani. Purkauden hänelle ja kerron mitä olen viimeviikkoina ajatellut ja olotilastani yleisesti ja hän kysyy pyykin ripustamisesta kuivumaan?!?! Mitä HELVETTIÄ minua kiinnostaa miten laitan pyykkini kuivumaan, eikö ole tärkeämpiäkin asioita mistä puhua! Ja keskustelumme pitäisi kestää 45min mutta me lopetamme yleensä jo 30min jälkeen psykologin käskystä.
Lääkkeitä syön kuin karkkia. Yhdelläkään lääkkeestä ei ole ollut mitään positiivisia vaikutuksia, ainoastaan negatiivisia. Näistä pahimmat ovat olleet jatkuva unisuus, päänsärky ja pahoinvointi. Lisäksi minun mielestä ne "tappavat" kaikki tunteet. En nykyään tunne yhtään mitään, toisaalta se voi olla masennuksen syytäkin. Mutta minusta se johtuu lääkkeistä. Kärsin nykyään aivan järjettömästä unirytmistä. Nukun yleensä päivässä 15 tuntia, kiitos lääkkeiden.
Ja sitten minun kuvitellaan kuntoutuvani? Keksin vain yhden keinon minun kuntouttamiseksi. Raha. Tarvitsen rahaa! Olisin mennyt tänä vuonna erääseen kouluun mutta koska lukuvuosi on useita tonneja kallis miten kaltaiseni pienen kuntoutustuen saaja sinne muka menee?
Minut pidettään köyhänä ja huumattuna....on siinäkin kuntoutusta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Totta joka sana.
Minulla on myös ollut n. 10 vuotta kroonista masennusta (myös diagnoosina on krooninen masennus) johon mitkään lääkkeet tai terapiat eivät ole ikinä auttaneet. Reiluun 5 vuoteen en ole edes käyttänyt mitään lääkkeitä, koska niistä ei ole mitään apua ja yhtä hyvin (tai huonosti) pärjää ilmankin.
Sen sijaan esim. seksi auttaa erittäin hyvin masennukseen.
Nyt reiluun viikkoon en ole ehtinyt olemaan missään vaiheessa masentunut tai ahdistunut, kun tutustuin reilu viikko sitten mukavaan tyttöön joka haluaa seksiä joka päivä.
Suosittelen tätä hoitomuotoa turhaakin turhempien psykiatristen palveluiden sijasta.
Jos tilanne on tuollainen, ei varmaan olekaan yhtään mitään hyötyä terapiasta, vaihda siis psykologia.
Itselläni ollut terapeutti, josta enemmän haittaa kuin hyötyä, kaksi edellistä olleet "täydellisiä" juuri minulle, eli hyötyä on ollut ja terapian vaikutukset todella positiiviset ja kuntoutuminen edistynyt huimaa vauhtia.
Lääkkeistä kannattaa neuvotella sitten lääkärin kanssa; minulle on räätälöity mahdollisimman pieni ja mieto lääkitys, josta todella iso apu siitäkin, sekä nukkumiseen että normaalin toimintakyvyn ylläpitämiseen. Hyödyt huomattavasti isommat kuin sivuvaikutukset, jotka nekin yleensä poistuvat tai ainakin lievittyvät aikaa myöden.
Eli ei kannata luovuttaa vielä, vaan vaihtaa hoitohenkilöitä.
Psykologi ei kuulosta ammattitaitoiselta jos lopettaa käyntisi kesken kaiken. Turhaan kulutat aikaasi hyödyttömään psykologiin. Vaihda kunnon terapeuttiin.
mistä sinä haluaisit puhua pyykkien ripustamisen sijaan?
...
lukea toisten ajatuksia? Sellainen olettamus saattaa vaikeuttaa selviämistä sosiaalisesta kanssakäymisestä ja aiheuttaa sitten vaikkapa masennusta.
Jaksat sentään valittaa asiasta. Minulle on ihan sama. Omapa on asiansa kun hengissä haluavat pitää. Köyhä ja huumattu, mitä väliä kun vaihtoehto on itsari.
Terapiasta on hyötyä silloin kun ei ajattele ettei siitä ole hyötyä. Jos aina on vastahankaan niin ei voikaan parantua. Mulla paraneminen alkoi juuri siinä vaiheessa kun kyllästyin masentuneeseen olotilaani. Halusin muutosta, halusin parempaa. Jos haluaa aina vaan kärvistellä niin siitä vaan, silloin ei tosin pidä valittaakaan.