Ihmettelen kun täällä joissakin keskusteluissa on tuotu esiin, ettei ole merkityksellistä millainen kumppanin ulkoinen olemus on, eikä kumppania tarvitse yrittää miellyttää uslkoisesti. Onko tämä kovinkin yleinen mielipide täällä? Itse koen tärkeäksi toisen huomioimisen siten, että pukeutuu kauniisti ja istuviin itselle sopiviin vaatteisiin. Lisäksi mielestäni on aiheellista meikata jonkin verran ellei ole luonnostaan upean näköinen ja harvahan meistä on. Myöskin vartalon kunnossa pitäminen liikuntaa harrastamalla ja terveillä elämäntavoilla on tärkeää. Ryhdikäs, normaalipainoinen ja huoliteltu olemus antaa hyvän kuvan ihmisestä. Tällaiset asiat vaikuttavat merkittävästi kumppanin saamiseen ja siihen mitä valinnan mahdollisuutta on. Myöskin vakituisessa suhteessa ulkoiset tekijät vaikuttavat suhteen elossa pysymiseen. On selvää ettei seksielämä voi kukoistaa kovinkaan kauan, jos ei huomioida seksuaalisuuteen keskeisesti vaikuttavaa ulkoista olemusta. Täälläkin monet valittavat, että seksielämä on hiipunut. Minusta kannattaisi tällaisessa tapauksessa ensin kiinnittää huomiota edellä mainittuihin seikkoihin ja vasta sitten miettiä mitään lääkärille tai terapeutille menoa. Kyllä se vaan on kautta maailman sivu ollut niin, että ulkoisella olemuksella on merkittävin vaikutus seksuaalivietin heräämiseen. Se on toinen asia pitääkö tästä tosiasiasta vai ei.
Viehättävä olemus, parisuhde ja seksi
Kummastelija
443817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
ollaan oltu 10 v yhdessä niin kyllä se toisen seksuaalinen vetovoima tulee muualta kuin meikkauksesta ja hyvin istuvista vaatteista. En sano että tuo olisi vähäpitoinen asia, mutta kun mä katson rakastani, on aivan sama miten on hiukset ja mitä päällä, minä näen enemmän.
Ehkä se kuulostaa siltä mitä pitääkin sanoa, mutta niin se vain on.
Kauniit vaatteet ja huoliteltu olemus eivät ole myöskään mikään turn off=)ja se että sanoo ettei se ulkonäkö merkkaa ei tarkoita että on nuhju ja tykkää nuhjuista. Vaan sitä että se mitä näet rakkaassasi ensimmäisenä kun häntä katsot satojen hyvien ja satojen huonojen päiven jälkeen, ei ole vaatteet eikä ole meikki.
Seksielämä ei kuole siihen että ei meikkaa kotona yms minä väitän ainakin niin. Seksi lähtee aina korvien välistä, vaikka olisi millainen pamela aina kotona, ei se takaa hyvää seksielämää läpi vuosien.
olen sitä mieltä,että ulkonäöllä ei ole merkitystä.Seurustelin erittäin kauniin naisen kanssa.Ainoat asiat mitkä häntä kiinnostivat olivat oma ulkonäkö ja toisten ulkonäkö.Jos on pää täynnä tyhjää,niin ei ulkonäkö sitä korvaa.
Mitä ulkonäköön tulee, niin näkee sellaisia selluvartaloita, riippurintoja ja päärynälihavuutta, että jos se siitä kiinni olisi niin tekee mieli lähteä Santaman tai Lintulan nunnaluostariin loppuelämäksi.
Mutta kun se ei ole ulkonäöstä kiinni. Itse asiassa kovin nätin kanssa menee puihin eikä saa sanaa suustaan.
Täälläkin on puhuttu seksikkäästä äänestä. Ei millään vaatteilla eikä hajuvesillä voi korvata sen puutetta.
Minä taas olen naisen pehmeän, silkkisen ihon ystävä. Tärkeintä on kosketus ja ihon tuoksu.
Luonnollisesti kaljalla ja tupakalla saa pilattua sen.
Kyllä minulle itselleni tärkeää on se, että kumppani huolehtii ulkonäöstään. Mutta, se ei tarkoita, että kumppanin tulisi näyttää mallilta, meikata ja puunata, kulkea trendi vaatteisa, tms.
Minulle ulkonäöstä huolehtiminen tarkoittaa yleistä hygieniaa, puhtaita hiuksia/vartaloa, dödöä ja siistejä, puhtaita, silitettyjä vaatteita - sillä pääsee jo pitkälle. :)
Suihkunraikas tyttöystävä, au naturel, nam!
En tajua, itse ihastuin kerran n.20 kiloa itseäni lihavampaan naiseen, no karkas käsistä, ehkä hän luuli ettei olisi mahiksia,kyllä mulle kelpaa jos on kultainen luonne ja kauniit silmät.
kriteerit on tossa ni mite ois kultanen noutajadogi?
sitä kovasti harkinnut, jos vaihtoehtona on yllämainitun kaltaisia...
kumppanin kauneus edesauttaa suhteen kestävyyttä..
Missä ne kaikki kauniit, huolitellut, liikuntaa harrastavat, ryhdikkäät, fiksut lesbot sitten luuraa?..paljonkin näitä nähyt, kaikkihan kirjoittaa olevansa viehättäviä taitaa todellisuus olla toista.
Sotketaan nyt asioita, kun ihmiset puhuu, että he haluaa lähinnä tasavertaisen suhteen perustuen sisäisiin tekijöihin, tarkoittaa se myös sitä, että heillä on tapana ulkoisesti toisiaan muistuttaa. Ryhdikkyys on sisäinen tekijä, ei hömpsy koreilijaa saa ja toisin päin.
Vakka kantensa löytää..
No, kyllä kauniita lesboja on ja niitä, jotka huolehtivat itsestään niin ulkoisesta kuin henkisestäkin hyvinvoinnista! Sitäpaitsi, se osoittaa vain normaalia itsetuntoa kertoa olevansa sellainen...Kaikki lesbot eivät liiku piireissä, siinä missä heteroitakin on meitäkin moneen junaan. Itsestään selvyyksiä kaikki :)
Ja jälleen voidaan päättää tämäkin fraasiin, kauneus on katselijan silmässä...
että niitä kauniita lesboja tosiaan on, osa ei liiku ollenkaan piireissä, osa liikkuu silloin tällöin.
Vierestä (ja omakohtaisista kokemuksista myöskin) huomannút, että vaikka kuinka kaunis, mukava ja tyylikäs on, niin ei se takaa sitä, että saa seuraa. Sillä jostain kumman syystä moni lesbo haluaa "tavallisen" oloisen ja näköisen naisen vierelleen, kai tämä on siis jotenkin turvallinen vaihtoehto...??? Eikä siis sitä kauniinpaa, tyylikkäämpää ja fiksumpaa naista...
En siis ihmettele, että osa kauniista lesboista ei liiku piireissä..
kiinnostavat ja ihanat ihmiset ovat arkoja tulemaan juttelemaan, siis juuri ne joiden haluaisi tulevan!
nimim. "ei kaunis mutta aika söpö"
No, suurin osa meistä lesboista (noin 150 000) emme käy missään hehkuissa tai vastaavissa biletyksissä. Me olemme ihan tavallisia ihmisiä, emmekä oikeastaan edes käy tällaisilla palstoilla (en edes minäkään, paitsi nyt, tietyistä syistä), vaan eläme ihan tavallista elämää. Olemme naisellisia, viehättäviä, kauniita, eikä meitä erota heteronaisista mitenkään.
Miksi meidät pitäisi erottaa? Miksi meidän pitäisi olla lesboihi yhteydessä? harva meistä tuntee ns. lesbokulttuurin tai lesbojen seuran itselleen iellyttäväksi. Suurin osa meistä kuitenkin suhtautuu ihmisiin ihmisinä, eikä seksuaalisen suuntautumisen mukaan, joten siksi ei tule mieleenkään käydä esim. lesbobaareissa tai lesbopalstoilla.
meitä kauniita naisia on!
Uudet tuulet puhaltavat, meidän täytyy vain löytää toisemme rohkeammin..
Täysin samaa mieltä.
Minkä silmä ensin syö, sen suu sitten maistaa.
On vanha sanalasku ja tosi.
Tosi on myös se, että ulkonäkö vaikuittaa siihen, miten toiset asennoituvat ja kohtelevat. Ja syytä onkin, että niin on.
Ne, jotka huolehtivat ulkonäöstään, ajattelevat muitakin kuin itseään - ajattelevat heitä, jotka katsovat, näkevät, ovat lähellä.
ja tuli vielä mieleeni, että miten rasittavaa on joskus kuulla siitä, että laittaa itseään...
Ja vittimäisiä vihjailuja, joissa tämä laittautuminen liitetään itsekkyyteen ja "bimbouteen".
Inhoan sananlaskua, moni kakku päältä kaunis, mutta sisältä...
Minun mielestäni kaunis, naisellinen, itseään laittava nainen ei tarkoita todellakaan sitä, että kyse on ihmisestä joka elää vain omalle kauneudelleen ja ulkonäölleen..vaan kyllä varmasti moni kaunis, itseään huolitteleva nainen myös ajattelee muita ihmisiä!
Omasta ulkonäöstään huolehtiminen on kohteliaisuutta kumppaniaan ja miksei muitakin ihmisiä kohtaan. Ryhdikäs olemus, hyvin istuvat vaatteet ja hyvä itsetunto tekee naisesta haluttavamman. Minä ainakin haluan nähdä naiseni hyvännäköisenä, ei liikaa laitettuna, mutta kauniina. Jos pukeutuu lököhousuihin, virttyneisiin T-paitoihin, miesten osastolta löydettyihin vaatteisiin, ei todellakaan näytä kovin hekumallislta. Mistähän sellaisen kaunokaisen itsellen löytäisi, olisimme kaunis pari ja onnellinen pari.
Luulisi näiden asioiden olevan perusasioita, (käy suihkussa, pese hampaat, laita dödöä, pukeudu istuviin vaatteisiin), siis millä tasolla me olemme?, no jotkut kylläkin haluavat olla enemmän boheemeja, mikä taas ei tarkoita liian epäsiistiä, välinpitämätöntä pukeutumista.
Oman rennon tyylin löytäminen on ihmiselle tärkeä asia ja siihen ei muiden sinänsä pitäisi liiaksi puuttua. Itse olen kauniiksi haukuttu/kehottu, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa liian ulkonäköfasistit, jotka tuijottelee toisen asukokonaisuuksia ja päättelee sen mukaan olisiko tuo mulle sopiva, vähemmälläkin silmäyksellä pystyy päätöksensä tekemään, ahdistaisi olla ihmisen kanssa joka tarkkailee toisen ulkokuorta ja sitä millaisen vaikutuksen se tekee toisiin.
Ei vaatteilla saa parempaa kohtelua vaan omalla hyvällä käytöksellä.
joka paikassa parempaa kohtelua kuin rumilla vaatteilla. Näin se vaan on, olen kokeillut asiaa.
Jos on asenne kohdallaan ja hyvät käytöstavat sekä kehtaa vaatia "rumissakin" vaatteissa kohtelua, ovet kyllä aukenevat. Pintapaikoissa voi tietysti olla eri asia, ei taida ei nokian saappaissa päästä sisälle. Mutta huonosti on sinänsä asiat jos näin on, että toinen kohtelee toista paremmin pelkästään vaatteiden mukaan, ei mikään tavoiteltava tila.
tila, mutta se on tosiasia. Hyvän työpaikan saa helpommin, jos on hyvännäköiset vaatteet. Virastoissa, kaupoissa ja ravintoloissa saa parempaa palvelua. Kanssaihmiset ottavat vakavammin ja ovat kohteliaampia. Seuraa saa helpommin ja on enemmän valinnanvaraa.
Toki toki, jos kerran vertailukohtana on kassialma, vähän epäilen tuota jos on ns.perussiisti olemus versus huipputyylitelty, että kohtelussa suurtakaan eroa olisi.
minä olen kokeillut monta kertaa ja asiasta on tehty tutkimustakin. Ei tarvitse olla "huipputyylitelty" saadakseen hyvää kohtelua (en tiedä mistä keksit tuon ilmaisun, täällä suhtaudutaan kumman vihamielisesti pukeutumisasioihin), riittää jos on trendikkäät itselle sopivat vaatteet. Jos taas on mitäänsanomattomattomissa vanhanaikaisissa vaatteissa, kohdellaan alentuvasti. Kokeile itse, niin huomaat eron.
...on se tärkein juttu pukeutumisessa, ei trendit tai muoti. siistit vaatteet joissa itse viihtyy. silloin on itselläkin varmempi olo kuin jos pukeutuisi väkisin johonkin riepuun vain sen takia että se on trendikäs. itse en ole huomannut pukeutumisella olevan paljoakaan vaikutusta siihen, minkälaista kohtelua saan. en kyllä paljoa jaksa välittääkään mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, vaan kuljen omia polkujani. sen olen kyllä huomannut, että kun olen positiivisella mielellä ja iloinen, asiat sujuvat paljon paremmin kuin kärttyisenä ja pahantuulisena. niin että kyllä se sieltä korvien välistä lähtee, ei vaatteista!
mielikuvitusmaailmassa. Oikeassa elämässä ihmiset arvottavat muita, vieraita ihmisiä pääasiassa ulkoisen olemuksen mukaan. Tämän huomaa helposti esim. kilpailussa työpaikoista. Jos on kaksi muuten tasaväkistä hakijaa, paikan saa ilman mutta se, jolla on edustavampi ulkoinen olemus. Tutkimusten mukaan jopa heikompi, mutta ulkoisesti edustava hakija voi ohittaa paremman. Elämä vaan on epäreilua kilpailua ja kannattaa huomioida se, jos aikoo saada jotakin. Ei voi elää jossain mielikuvistodellisuudessa, missä kaikki on oikeudenmukaista ja ihanaa.
jossakin huonossa työpaikassa, vaikka voisi saada paremman, vain siksi että itsepäisesti pitää kiinni jostakin "omasta tyylistä". Jos on hyvä palkka ja kiinnostava työ, se antaa elämään paljon. Mutta jokainen tietysti valitsee mitä haluaa. Tosin voi olla vaikea löytää parisuhdetta, jos on noin itsepäinen turhissa asioissa.
Onneksi kaikki ei tahdo juosta samassa oravanpyörässä, toki on tutkimuksia jossa pitkä mies on etulyöntiasemassa kehen tahansa verrattuna ja lihavalla naisella on huonommat mahdollisuudet ym. Mutta pitääkö näitä pönkittää vai yrittää muuttaa asenteita? jep jep, että jakkupuku päälle ja suu tiukalle niin parempi liksa tilille vilahtaa,näihän se vielä monasti on, siitä maksaa moni tänäkin päivänä kallista hintaa työstressinä ym. puhumattakaan siitä, että joutuu "nöyristelemään" liikaa, mutta onnea vaan teille jotka tämän kestätte ja saatte siitä jossain muodossa hyvityksen.
Määrämitta on väärä mitta, suhteita ja rahaa voi kertyä vaikka millä mitalla, tuoko se varmasti sitä elämänlaatua? yksi hyvä suhde riittää monille vaikka koko elämänajaksi.
minulla on työpaikka jossa viihdyn. en halua edetä uralla, se toisi lisää paineita. olen tyytyväinen. ja jos minulle on tarkoitettu joku, niin varmasti minä kelpaan hänelle juuri tällaisena kuin olen. ei minun tarvitse esittää mitään. en pidä itsepäisesti kiinni omasta tyylistäni, olen vain mitä olen. en usko että elämäni muuttuisi paremmaksi jos väkisin tälläytyisin jakkupukuun ja avokkaisiin. jokainen saa tietysti tehdä niinkuin parhaaksi näkee, tämä on vain minun mielipiteeni ja elämäntyylini. :)
...minä sitten elän mielikuvitusmaailmassa, mutta tämä on minun valintani. :) jokainen stressatkoon niin paljon kuin haluaa. nuorempana ajattelin minäkin ihan liikaa mitä muut minusta ajattelevat. kun pääsin siitä, muuttui elämäni paljon helpommaksi. olen päässyt haluamaani työhön, ihmissuhteitakin on, rahaa sen verran että pärjään. kaiken tämän olen saanut olemalla oma itseni.
mitä hittoa pirpana ;), kuin omia tekstejä lukisi, näin on, arvostus tulee noudattamalla omia periaatteita ei mukautumalla kulloinkin vallitsevaan asennemaailmaan.
...ihan varmasti olisitte onnellisia.
niin, mikä kenenkin mielestä on viehättävää? itse olen hyvin poikamainen, en pidä meikkaamisesta, käytän vain meikkivoidetta ja kesäisin en sitäkään. hiukset ovat lyhyet mutta siistit. en pukeudu hameisiin enkä hörhelöihin vaan sporttisen mukavasti, silti olen mielestäni kaunis. itse olen ollut hyvin erilaisiin naisiin ihastunut. arvostan sitä, että ihminen huolehtii itsestään liikkumalla ja terveillä elämäntavoilla, mutta se ei saa olla kaikki kaikessa. tärkein löytyy kuitenkin sieltä korvien välistä ja jos siellä on kaikki kunnossa, se säteilee ja heijastuu myös ulkoiseen olemukseen. tärkeintä on että viihtyy itsensä kanssa ja on tasapainossa, silloin ihminen on kaunis, vaikka ei olisikaan missin mitoissa tai meikkaisi.
missi. Kysymys on siitä, että hoitaa ulkonäköään ja valitsee vaatteensa. Nimenomaan siksi ettei ole luonnostaan upea ilmestys, on pakko nähdä vähän vaivaa ulkoisen olemuksensa eteen. Jos olisi luonnostaan upea ja kaunis, ei tarvitsisi tehdä mitään.
niin kukaan ei vaivaudu ottamaan siitä selvää, jos ulkoisesti ei kiinnosta, koska aluksi näkee vain ulkoisen puolen ja sen mukaan kohdistaa huomionsa, koska muuta informaatiota ei ole.
enkös minä juuri sen tuossa sanonut? ihminen joka huolehtii itsestään on kaunis. itsestään huolehtiminen ei tarkoita meikkaamista tai pukeutumista tietynlaisiin vaatteisiin. on vaan oma itsensä.
Toivottavasti kaikki eivät heti vedä hernettä nenään, kun näkevät niccini täällä. Taas. Katsoin kuitenkin aiheelliseksi hieman selventää sanomisiani toisessa ketjussa, sillä ne väännettiin niin tunnistamattomaksi etten enää tunnistanut niistä itseäni ja kirjoitusten pääsisältö jäi täysin hämäräksi. Yritän nyt tiivistää sanomisiani ja mielipiteitäni uudessa, ehkä helpommin ymmärrettävässä muodossa. Itse nimittäin ainakin sorruin vääntelystä seuranneeseen tuohtumukseen... Ja kukapa osaisi ilmaista itseään hyvin ja yksiselitteisesti tuohtuneena... En ainakaan minä. Mielipiteeni ulkonäköasiassa on siis seuraava.
Ensinnäkin, ulkonäöllä on väliä. Totta kai on. Ihminen näkee ensin kuoren ennen kuin tutustuu toiseen ihmiseen (ellei ole sokea tai kulje pussi päässä). Muita asioita oppii toisessa arvostamaan, kun tutstuu toiseen. Toisaalta, kukaan tuskin haluaa viereensä täysin ruokkoamatonta, pahahajuista kammotusta, joka pahimmillaan yrittää vielä peittää tilaansa puoleen litraan Yvesin "ihanaa" kukkaistuoksua... En siis minäkään, vaikka kirjoituksiani kommentoivat muuta tuntuivatkin olettavan. Ja, älkää nyt järkyttykö, käytänpä itsekin silloin tällöin jopa hajuvesiäkin. (Hui!) Suosikkini tosin on puhdas myski, jota saa ulkomaisista erikoisliikkeistä. Se kun tuoksuu niiiiin hyvälle eikä edes allergisoi/ aiheuta astmakohtauksia. Lähinnä siis käytän hajusteita nimenomaan rakastani ajatellen, mutta harvakseltaan muissakin yhteyksissä. Eli en todellakaan vastusta
a) kauneudenhoitotuotteita tai
b) tälläytymistä silloin tällöin rakkaan vuoksi (tai muutenkaan).
Lisäksi toisessa ketjussa alkaneessa kirjoittelussa itsensä huolehtimisesta muodostui eräänlainen kolmikanta. Sen mukaan ihminen on joko
a) yllitälläytyvä muotiaddikti
b) "pesen hiukset sadevedellä" ja "hiki on paras hajuste" -tyyppi tai
c) ruokkomataon, haiseva, takkutukkainen plösö.
Tämä toki on erittäin karkea yleistys. Muitakin vaihtoehtoja on. Esimerkiksi keskiverto, nykyaikainen suomalaisnainen osaa varmasti pitää huolta perushygieniastaan, hiustensa kampaamisesta ja siististä pukeutumisesta (sortumatta mihinkään näistä ääri-ilmiöistä). Kuten kuuluukin. Se on paitsi hyvä ja huomaavainen tapa muita kohtaan, myös mukavampaa itsellekin.
Seksi taas on oma lukunsa, mutta koska sekin nousee koko ajan esille sanottakoon sen verran, että on hyvä muistaa, että kaikki ihmiset muuttuvat ajan kuluessa. Tulee ryppyjä, hiusten väri ja rakenne muuttuu, paino ja pukeutumistyyli vaihtelee, ajatusmaailma muuttuu jne. Eli siis me kaikki muutumme. Miksi siis kenekään olis pakko kätkeä tämä tosiasia pitääkseen yllä parisuhdettaan ja siihen kuuluvaa seksisuhdetta? Eikö se ole jotenkin surullista? Kyllä kai ihminen oppii ajan kuluessa arvostamaan toisessa juuri niitä muita avuja ulkokuoren asemesta? Ei kai oikeasti toimiva ihmisuhde ikävuosiin kaadu?(ja ei taas sorruta ääripäihin , eihän) Ihmistä voi rakastaa vaikka hän muuttuukin. Vai olenko yksin tämän ajatuksen kanssa?
Kritiikilläni olikin tavallaan kolme kärkeä:
1) meikkaamaton ei tarkoita samaa kuin epäsiisti, haiseva takkutukka, miehinen olento tai yliampuva luonnollisuuspiiperö
2) parisuhdetta (ja sen osan seksisuhdetta) ei tule "kutistaa" vain ulkonäköasiaksi, vaan parisuhteessa tärkeää on kokonaisuus ja sisäisetkin asiat. Sisäiset siis minun mielestäni tärkeämpiä. Muut ovat toki oikeutettuja omaan mielipiteeseensä olipa se sitten sama tai eri.
3) Parisuhteessa on oltava riittävän läheinen tunnelma, jotta se sallii rennommankin olemisen. Jatkuva huolittelu on stressaavaa (tyyliin roskista ei voi viedä ilman meikkiä). Ainakin minusta. Lisäksi liian huoliteltua ihmistä ei uskalla halata tai pussata, kun tarvitsee varoa, etteivät meikit tai hiukset sotkeennu, vaatteet rypisty tai meikit tahraa vaatteita. Liiallinen huolittelu voi siis jopa luoda välimatkaa.
Vakiintuneessa suhteessa tulisikin minun mielestäni olla tilaa rentoudellekin. Missä sitä enää voi vain kietaista hiuksensa kiinni ja olla lököverkkareissa, ellei edes kotonaan oman kullan kanssa? Yhteiset löhöillat voivat sitä paitsi olla todella rentouttavia. Ja ovatkin. Kokeilkaa ihmeessä, ellette ole vielä kokeilleet.
Huolittelu on siis OK, mutta niin on rentouskin, kunhan säilytetään peryshygienia ja tasapaino. Yksi ei sulje pois toista, vaan eletään tilanteen ja fiiliksen mukaan.
äärimmäisyyksiin jostakin syystä sekä tulkita muiden kirjoitukisia erikoisesti. Kukaan muu kuin sinä ei ole väittänyt, että on olemassa vain kaksi ääripäätä: hieltä haiseva epäsiisti ja ylitällätty. Jos lukisit muiden kirjoitukset vähän asiallisemmin, niin huomaisit mistä puhutaan. Tarkoitettiin sitä, että trendikkäästi ja itselle sopiviin vaatteisiin pukeutuva huoliteltu ihminen on joka tavalla paremmassa asemassa kuin mitättömiin tai vanhanaikaisiin pukeutuva, vaikka ei olisi likainen kassialma. Ei ole paljoa vaadittu, että terve ihminen katsoo miltä näyttää ennenkuin menee ulos. Toivottavasti tämä nyt ylitti ymmärtämiskynnyksesi. Hyvää päivän jatkoa.
ärsyttää se, että FIKSUT NAISET joutuvat tyytymään huonoihin työpaikkoihin eivätkä meinaa löytää parisuhdetta vain siksi, että eivät älyä puketua paremmin ja vähän laittaa itseään! Onko se muka parempi, että joku äijä saa aina ne paremmat paikat!? Ryhdistäytykää ihmeessä, että saadaan naisia lisää johto- ja asiantuntijatehtäviin!
Nyt minä menen oikeasti pois.
No perhana ei ole hyvä ei, jotkut yrittää muuttaa niitä asenteita, ettei naisen tarvitse ahtautua siihen ahtaaseen muottiin, jota työelämässä mukamas vaaditaan. Naisten osaaminen pitää huomata ja sitä pitää korostaa, vain sitä kautta päästään ylemmäs, ei sillä että pukeudutaan vaadittuun "rooliin".
Mikään edellisestä viestistä ei näköjään ylittänyt sinun ymmärryskynnystäsi. Ihme, että kukaan edes vaivautuu yrittämään teidän kanssanne, kun kukaan ei lue ei laske mitään loppuun, eikä ainakaan kuuntele. Etkö todella näe, että ippi sanoi juuri samaa? Käytti vain eri sanoja. Otahan nyt itsekin lusikka siihen kriittiseen käteesi ja lue ennen kuin haukut.
ja samat sanat...
Päätin minäkin pistää lusikkani soppaan. :)
Ensiksikin pukeutumisesta: on todellakin tutkittua, että parhaiten pukeutuvat huomioidaan parhaiten. Itsekin olen huomannut tämän usein. Jakkupuku päällä palvelu esimerkiksi kaupoissa on aivan eri tasolla kuin vaatteissa, jotka sulautuvat muuhun massaan - puhumattakaan huonosta tyylistä tai suorastaan epäsiististä olemuksesta.
On myös pelkästään loogista, että esimerkiksi urheilullisesti ja laadukkaasti pukeutuva kiinnittää urheilukaupan myyjän huomion ennemmin kuin henkilö, joka ei pukeutumisestaan päätellen ymmärrä mitään urheilusta tai osta laadukkaita vaatteita. Ei kai tässä ole mitään epäselvää?
En silti tällä tarkoita, että nakkaisin jakkupuvun päälle aina kun lähden ostoksille. En todellakaan. Olisi vain sokeutta olla tiedostamatta nämä asiat.
Varsinaisesta keskustelunaiheesta: itselläni ei ole tapana meikata, pukeutumiseni suhteen olen kyllä huolellinen ja minulla on oma tyylini. Meikatut naiset eivät kiinnosta minua, sillä en koe sellaista tärkeäksi. Liian meikkaamisen lasken jo miinukseksi. Huomioni kiinnittävät ensisijaisesti kaltaiseni sporttisesti/ trendikkäästi pukeutuvat naiset, jotka ovat selkeästi urheilullisia. Olemus voi olla maskuliininen, feminiininen tai androgyyni, sillä ei niin väliä.
Kun itse katson omaa rakastani, ei minulle ole hirveää merkitystä sillä, mitä hänellä on päällään. Hän on oma, tuttu ja turvallinen, kaunis ja viehättävä juuri sellaisena kuin on. Huomaan kyllä hiukan "herääväni", kun näen hänet pukeutuneena erityisen huolellisesti tai työvaatteissaan univormussa...
mukaan minäkin !! On sellaisiakin naisia jotka eivät "siedä" toisella yhtään meikkiä.
Kohdalleni on osunut kaksi tälläistä perusluomua.
Kerran ulos lähtiessä syntyi riita ripisiväristä ja huulipunasta !!
Toinen taas ei ymmärtänyt kosteusvoiteen käyttöä!
Tarkennan että, meikkaan hillitysti ja vain jonnekkin menoa varten. Roskapussin voin viedä ilman ripsiväriäkin :)