Onko sinulla väkivaltaa kotona? Onko miehesi tai vaimosi lyönyt, tuuppinut, läimäytellyt, töninyt, tyrkkinyt? Onko henkistä väkivaltaa?
Ajatus tuli mieleeni kun työpaikallani eräs naispuolinen työkaveri joutuu usein miehensä pahoinpideltäväksi. Hän yritää peitellä sitä, mutta se ei aina onnistu.
Itse en ole kokenut väkivaltaa, en henkistä enkä fyysistä.
Ajatus tuli mieleeni kun työpaikallani eräs naispuolinen työkaveri joutuu usein miehensä pahoinpideltäväksi. Hän yritää peitellä sitä, mutta se ei aina onnistu.
Itse en ole kokenut väkivaltaa, en henkistä enkä fyysistä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ei ole tarvinnut kärsiä minkäänlaista väkivaltaa kotona eikä muuallakaan.
Ja kerta riittäisi pahoinpitelyyn, en alkaisi elää sellaisen pelon alla, että koska taas tulee nyrkistä. Lähtisin varmasti...
Eikä sellaiseen luulisi kenenkään alistuvan jatkuvasti, mutta kai se on sitten sitä rakkautta, että ei pysty lähtemään.
"Ja kerta riittäisi pahoinpitelyyn, en alkaisi elää sellaisen pelon alla, että koska taas tulee nyrkistä. Lähtisin varmasti... "
opas kovat periaatteet,
me taasen väitämme että olemme 2-3 aivan varmaa tuollaista tapausta säästäneet erolta ja nykyään ovat eläneet jo 25 v onnellista elämää.
Olemme yksinkertaisesti kertoneet, pakottaneet puhumaan,
mikä toisessa ärsyttää jne.,
usein riidat ovat tietämättömyyttä, väsymystä ja avuttomuutta.
Aikoinaan 4-5 vuotiaat lapsemme kertoivat minkälaista on kavereilla,
otimme todella rohkean asenteen ja menimme puhumaan.
Ensimmäisien vuosien aikana saimme jatkuvasti kiitosta,
nytkin muutaman kerran vuodessa.
Periaatteenamme on että eka rakkaustarina on ihmisen paras tarina,
useimmiten, seuraavat ovat vai korvikkeita.
Ja useimmiten se vaihtaminen tulee kalliiksi, joko rahallisesti tai muuten yleisenä vanhenemisena häpeästä ja murheesta.
että en ole ainoa jolla on kovat periaatteet.
En todella jäisi asumaan miehen kanssa, joka on väkivaltainen. Siinä saisi aina olla pelkäämässä ja aina suurempi syy on erota, jos on lapsia perheessä. Ei lapsista voi tulla tasapainoisia sellaisessa perheessä.
Ei kenenkään tarvitse alistua elämään ainaisen pelon kanssa!
heti on lähdettävä jos lyödään tai uhataan. Ensimmäisen avion aikana niitä ei tarvinnut edes pohtia, avioliitto kariutui 23v. jälkeen muista syistä.Tulipahan uusi eronnut mies kuvioihin. Enpähän lukenut silloin eron syitä, ihastuin rakastuin., mentiin yhteen. Aika pikainen luonne, suuttui jostain yritti käydä käsiksi, kaulaketjuni vedettiin rikki useita kertoja, Sitten hän sairastui vakavasti, personaallisuus muuttui tosi paljon. se piilevä hyökkäys tuli oikein pintaan. No hänen liikuntakyky oli heikko, pääsinhän minä pakoon. Minä, joka olin vakuuttanut ettei väkivaltaa tarvitse sietää,
En taloudellisesti ollut riippuvainen hänestä, vaan hän minusta.Ne monien hetkien, päivien, viikkojen, vuosien itkut miettien mitä teen, jos lähden kuka hänestä huolehtii?Pohjalla kumminkin oli ainakin jossain vaiheessa muistot siitä ihanasta miehestä johon olin rakastunut. Myös häpeä siitä etten voi jättää sairasta miestä. Tätä helvetillistä elämää kesti n. 10 vuotta.Kaikkien näiden kovien raskaiden vuosien jälkeen olen jossain määrin ylpeä itsestäni, että jaksoin hänen kuolemaansa saakka. En missään nimessä halua marttyyrin kehää, koska nämät neidän vaikeudet olen aika hyvin pystynyt salaamaan.
Kenenkään ei tarvitse sietää väkivaltaa, ei minkäänlaista. Itse en voisi asua yhteisössä, jossa väkivaltaa olisi mutta tiedän lähisuvussanikin tapauksia, joissa mies pahoinpitelee naistaan. Jokainen tekee itse omat ratkaisunsa, turha on mennä väliin.
Lähipiirissä vaimo pahoinpitelee miestään sekä henkisesti että psyykisesti. Vaimo mieleltään täysin sopeutumaton mihinkään. Työpaikat vaihtuvat, koko talven makasi päivärähalla, ei edes kotia viitsi ilman miehen apua hoitaa.
Nimittelee miestään vätykseksi, yrittää läimäytellä ym. Miehellä akateeminen virka, mutta yrittää kestää niinkauan kun lapset kasvavat isommiksi. Ymmärrän hyvin
tilanteen, mutta raja on miehenkin kestävyydellä, joskus se loppuu ja liitto hajoaa.
Mies kyllä pärjää yksinkin, miten lienee vaimon laita?
kommentoida.Minä en ainakaan sietäisi väkivaltaa, en sitä enkä tätä, tekisin niin ja näin ja noin.
Lopulta kun ei tiedä syitä syvereitä, ei tiedä kuitenkaan mistä loppujen lopuksi on kysymys.
olisi se ensimmäinen ja ainoa kerta. Lähtisin lätkimään kertaheitolla. Selittelyjä en kuuntelisi.
Jokaisen naisen pitäisi itseään sen verran kunnioittaa, ettei antaisi itseään hakata ja varsinkin, jos perheessä on lapsia, olisi ehdottomasti lähdettävä sellaisen miehen luota.
Samoin tietysti ei miehenkään pidä suostua elämään naisen kanssa, joka nyrkki pystyssä heiluu.
hakkaamista ei pidä sietää. Sille ei löydy puolusteluja.
Sinulla tuntuu olevan eriäviä mielipiteitä. Voisitko kertoa, mitkä syyt ja syöverit antavat valtuudet hakkaamiseen?
Molemmat hyväksyy väkivallan, miksi muut on huolestuneita kannattaisko hoitaa omat asiat kuntoon.
Nykypäivänä ei tarvitse olla hakkuupölkkynä,
kyllä yhteiskunta huolta pitää, toista oli ehkä 40v sitten silloin ei voitu lähteä, olisi sukulaiset tappanu tai nälkä
Ihan hyvä että joku on tuonut näkökulmaa myös miehenpuolelta esille. Kyllä akatkin osaavat varsinkin luonnehäiriöiset dominoivat koko huushollia. Jos ei akka pidä kuin teestä, niin ei suodatinkahvia saa muutkaan perheessä juoda, haju haittaa.
Kun akka ei pidä pianonsoitosta, myi lasten pianon pois vaikka lapset olivat innokkaita soittajia, kun hän ei halua kuunnella soittoa.
Turha yleistää että naiset ovat vain väkivallan kohteena, kyllä näitä pirttihirmuja akoissakin on ihan riittävästi.
Minulle yksi kerta
varma mikä varma
olisi se ensimmäinen ja ainoa kerta. Lähtisin lätkimään kertaheitolla. Selittelyjä en kuuntelisi.
---------------------------
kiinnostaisi, oletko joutunut lähtemään,
vai vietätkö ekaa rakkaustarina.
En oikein voisi kuvitella, miten vaimo noin vain voisi lasten kanssa lähteä.
No, turvakotiin, ehkä, jos sellainen on lähettyvillä.
Miten rahaton äiti lasten kanssa pakenee? Maksaako turvakoti taksin?
Ajattele ihan oikeasti tilanne!
En usko, että naisen on helppo paeta, jos joutuu yön selkään lapsinensa.
hakkaamista ei pidä sietää. Sille ei löydy puolusteluja.
----------
ei tietystikkään,
eikä pidä sietää nalkuttavia naisiakaan.
mutta jos on jompikumpi, juttu onkin monimutkainen.
usein nainen aiheuttaa lyömisen,
eli naista lyödään seuravassakin suhteessa.
Eli kumpi parempaa,
naisen uhmailu vaiko järjenkäyttö.
ja toistaiseksi jatkuu, kunnes kuolema meidät eroittaa. Väkivalta ei ole kuulunut elämäämme. Enkä ymmärrä naisia enkä miehiä, jotka jatkavat väkivaltaisessa suhteessa.
tai sanotaan että olisin lähtenyt, jos tilanne olisi joskus sellaiseksi mennyt.
Kyllä apua saa vaikka ensin naapureilta, sitten poliisilta ja sitten lastensuojeluviranomaisilta. Ei nykymaailmassa hakkaamista sallita.
pitää laittaa kilometritehtaalle. Asioista pitää voida sopia ja myönnytyksiä on itse kunkin annettava. Onpas sinulla itsekäs eukko, kun lapsilta ilon ja harrastuksen vie. Ennen olisi eukko pitänyt panna pellolle ennenkuin piano.
Kyllä nainenkin oppii, kun sanoo, että siinä ovi, jos yhteiselämä sovi.
Ei miehenkään pidä kaikkeen alistua. Ei pidä olla tossun alla, vaan tasavertainen kumppani.
eivätkä oloa parantaneet vastauksetkaan. Ajattelitko tosissasi, että joku, joka on kohteena ollut, alkaisi kertoa? Aikaa on kulunut pois lähdöstäni melkein 20 vuotta, mutta ei vieläkään tee mieli availla tarinaani, edes tutuille.
Te, jotka ette ole asiaa kokeneet röyhistelette rintojanne: ei minua. Se, joka käyttää väkivaltaa, henkistä tai ruumiillista, osaa tavallisesti myös manipuloinnin. Toivon sydämestäni, että osaatte olla kiitollisia kumppanillenne, ettekä marmata pienistä asioista, jos elämänne on ollut noin hyvää.
Jos siitä elämästa jotain hyvää sain,♥lasteni♥ lisäksi, on se sitä, etten usko kaikkea todeksi, mitä silmilläni näen ja korvillani kuulen. Elämä ei aina ole sitä, miltä se näyttää.
Välittäkää ihmisestä, vaikkapa ensin siitä vaikeammasta, hänen pahasta olostaan toisten paha olo tulee. Jos rohkeutta riittää, kokeilkaa puhua, ehkä joskus sinulle, vieraalle, voivat synnyt ja syyt aueta. Siis, jos haluat auttaa.
Kaikkea hyvää!
joo, 36 vuotta on oltu yhdessä,
ei ole muuta kuin huudettu, lähinnä ekalla kymmenvuotiskaudella.
Hiekkasäkkinä kotona, helppoa kuin heinänteko
nykyisin yhteiskunta huoltaa eronneet.
Toista oli ennen saattoi tulla tapetuksi tai
kuolla nälkään.
Käyttämään toista kohtaan väkivaltaa.Sellaista tilannetta ei olekkaan jonka ratkaisuna olisi toiseen osapuoleen kiinni käyminen.Tosin monta kertaa totuus on,että lyöväkin osapuoli joutunut jossain elämänsä vaiheessa uhriksi.Kipeätä ja vaikeata on selvittää syitä syviä,mutta väkivallan kierre on aina katkaistava,eri asia on sitten miten.Ei se aina avioero ole.
Ja sieltä raskaammalta puolelta. En ymmärrä miksi joku aloittaa tällaisen viestin; tuli mieleeni...!
Itse rankkoja asioita kokeneena sanoisin, että tue nyt hyvä ihminen sitä pahoinpideltyä äläkä kysele täällä kuka on mitäkin kokenut.