Sain tietää pari päivää sitten olevani raskaana, tänään rv 20 0. Menkat on tulleet ihan normaalisti, nyt viikon myöhässä. Kortsua on käytetty entisen poikaystävän kanssa, eli ehkäisyn olisi pitänyt olla kunnossa.
Ilmeisesti en saa enää aborttia? Kävin ultrassa tänään, hoitaja ei edes maininnut abortin mahdollisuutta.
Lapsen pitäminen olisi todella hankalaa, minusta tulisi yksinhuoltaja. Opiskelut on kesken, asun vanhempien luona ja töitä ei ole tiedossa. Entinen poikkis ei halua lasta missään nimessä.
Auttakaa, ahdistaa ihan hirveästi :´(.
Ilmeisesti en saa enää aborttia? Kävin ultrassa tänään, hoitaja ei edes maininnut abortin mahdollisuutta.
Lapsen pitäminen olisi todella hankalaa, minusta tulisi yksinhuoltaja. Opiskelut on kesken, asun vanhempien luona ja töitä ei ole tiedossa. Entinen poikkis ei halua lasta missään nimessä.
Auttakaa, ahdistaa ihan hirveästi :´(.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Et mainitse sanallakaan mikä oma tuntemuksesi on, haluaisitko tämän lapsen vai et?
Sosiaalisin syin saatavn abortin aikaraja tosiaan on jo mennyt aikaa sitten, ja tässä vaiheessa raskauden keskeyttäminen tarkoittaisi synnyttämistä joka tapauksessa. Kuolleen lapsen synnyttämistä. Se on raskaampaa kuin äkkiä voisi kuvitella, ja parissa viikossa et pysty sellaista päätöstä missään tapauksessa tekemään... eikä ole mitenkään taattua että se edes sinulle tehtäisiin.
Jos taas sinussa on pieninkin kipinä halusta pitää lapsi, se on mahdollista. hankalaa ehkä, mutta lspen saaminen on aina hankalaa :D puhun kokemuksesta. Helppo nakki se ei ole kenellekään. Niitä ongelmia, hetkinen, et mainitse ikääsi? Rahallisesti sinua tulee vastaan kela, ja tarvittaessa myös sosiaalitoimisto. Ojanpohjalle et jää lapsenkaan kanssa :D ymmärrän varsin hyvine ttä et haluaisi asua vanhempiesi nurkissa lapsen synnyttyä, sosiaalitoimistossa osataan auttaa sinua myös oman asunnon löytämsiessä. Myös kiinteistövälitystoimistot jotkin välittävät vuokra-asuntoja, ja ilmoituksia löytyy lehdistä ja netistä. Jos kerrot alueesi, autan mielelläni etsinnässä. Ei se niin vaikeaa ole :D vain ajatuksena mahdton. Käytännössä se kyllä onnistuu!
Opiskelusta saat vapaata äitysloman ajaksi ja voit ensi vuonna jatkaa siitä mihin jäit. Se ei ole ongelma ellet halua sen olevan. Lapsen isä taas... noh, hänellä on lailliset velvollisuutensa ja oikeutensa. Jos haluat hänen osallistuvat lapsen elämään ja elatukseen, voit vaatia isyyden toteamista josta hän ei voi kieltäytyä. Hänellä on lapseen silloin elatusvelvollisuus, ja hänen tuele maksaa sinulle elatusmaksua huoltamastasi lapsesta. Mikäli hänellä ei siihen ole varaa, kunta makssaa tuen sinulle ja perii sen häneltä takaisin. Mikäli et vaadi isyyden tunnustamista, kunta maksaa sinulle saman määrän perimättä sitä keneltäkään. Valinta tässä on täysin sinun. Muista että velvollisuuksien mukana tulevat myös oikeudet, ja päinvastoin.
Älä jää yksin. Jos voin auttaa neuvoin tai muuten, kerro vain.
***
nimimerkkihän oletettavasti ikäsi kertoo, jäi huomaamatta.
***
väärässä, mutta aborttia ei näin pitkällä voi saada, ellei ole kyse sikiön vammasta! Eli mitkään sosiaaliset syyt, eikä edes äidin terveydentila ei enää kelpaa.
lain mukaan niin, mutta kuten minuakin on informoitu, käytännössä se On mahdollista vielä noillakin viikoilla. Tosin menikö se raja nyt 20 viikossa ettei minkäänlainen sosiaalinen (mielenterveydellinen tms.) syy enää käy?
Joka tapauksessa, lähes valmiin (elinkykyinen jo viimeistään 26 viikolla, reilun kuukauden päästä) sikiön tappaminen ja kuolleena synnyttäminen on hiukan rankka juttu tehtäväksi, voisin takuuvarmana väittää että siitä ei äidin mielenterveys selviäisi, ei kun harkinta-aikaakin on ollut näin vähän.
***
lain mukaan joo. ja piste. ei 20viikkosta sikiötä abortoida sosiaalisin perustein eli tässä tapauksessa olis syynä elämäntilanne kuten ap kertoi.
ap, soita neuvolaan tms ja kysy sieltä, täältä et faktatietoa näköjään saa.
Raja muun syyn, kuin sikiön todetun, vakavan sairauden tai ruumiinvamman perusteella suoritettuun aborttiin, on juuri tuo 20 raskausviikkoa.
"Muun syyn kuin naisella olevan sairauden tai ruumiinvian vuoksi ei raskautta saa keskeyttää kahdennentoista raskausviikon jälkeen.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus voi kuitenkin, jollei nainen raskaaksi saatettaessa ole täyttänyt seitsemäätoista vuotta tai jos siihen muuten on erityistä syytä, antaa luvan raskauden keskeyttämiseen myöhemminkin, ei kuitenkaan kahdennenkymmenennen raskausviikon jälkeen."
(Aborttilain 5§)
Siinä se siis tuli. Hyvin perusteltu muukin syy kahdenteenkymmenenteen käy, mutta kahdenkymmenen viikon jälkeen ei muu kuin terveydellinen.
Näinhän se laki seisoo.
***
Päällimäinen ajatus on että en halua lasta. Toisaalta en ole kerennyt asiaa miettiä. Olen järkyttynyt että viikkoja on jo noin paljon.
Todellakin, päällimmäinen reaktio voi muuttuakin, sihen en sinuna luottaisi. Abortin saaminen on noilla viikoilla äärimmäisen vaiekaa ja vaatii terveydellisen syyn jota käsittääkseni sinulla ei ole. Sikiö on jo lähes elinkykyinen, jo viikolla 24 syntyneellä on 10*% mahdollisuus selvitä syntymästään. Oletko todella valmis tappamaan jo lähes valmiin sikiön jos et halua sitä, etkä ole siitäkään aivan varma?
Helppoa tietä ulos tuosta ei ole, koska synnytettävä sinun on joka tapauksessa. Joko elävä tai kuollut. Vaihtoehtoja sen jälkeen toki on, on mahdollisuus saada lapselle sijoitus siihen tarkoitukseen palkattuun sijaisperheeseen, siihen saakka kunnes ole valmis joko pitämään hänestä huolen tai antamaan hänet adoptoitavaksi. Voit myös tehdä päätöksen adoptiosta jo nyt ja hakeutua adoptioneuvontaan, pakollinen harkinta-aika siinäkin tosin on, 8 viikkoa muistaakseni, lapsen syntymän jälkeen.
oletko puhunut vanhemmillesi, tiedätkö jo heidän kantansa aiheeseen? Kyse on heidänkin lapsenlapsestaan, muistathan, mutta ensisijaisesti Sinun lapsestasi. Käytän sanaa lapsi olettamaan että sikiö kannetaan loppuun saakka ja synnytetään elävänä.
Oletko koskaan ajatellut itseäsi äitinä? Ajatus, näin yllätyksenä ja pitkällä kun se tulee, on todella mullistava ja tuntuu täysin mahdottomalta, ymmärrän sen hyvin. Eikä siinä ole mitään väärää tai epänormaalia.
Tuntemuksistasi ja ajatuksistasi keskusteleminen on nyt parasta mitä voit tehdä, koska en suoraan sanottuna usko ett raskauttasi suostutaan enää keskeyttämään. Olen ulkopuolinen mutta väitän myös että kun aikaa ei ole ollut harkita tuon vaihtoehdon jokaista seurausta, uskon vahvasti että et siitä aivan puhtain paperein selviäisi. Olen itse synnyttänyt kuolleen lapsen, niinkuin eläviäkin, sikäli tiedän mistä puhun. Sinulla tilanteeseen liittyisi vielä syyllisyys siitä että se oli oma valintasi. Noin nuorella iällä, tai kuinka vanhalla tahansa, se on taakka jota kukaan ei halua kantaa.
Kerrohan siis, mitä ajatuksia lapsi sinussa herättää? Oletko miettinyt äitiyttä koskaan? "joskus sitten" -tyylillä? Miltä se tuntuu?
Jos sinulle sanottaisiin että aborttia et enää saa, mitä tekisit?
***
Onneksi en ole sanomassa, että hei, antakaa lapsi minulle. En sano. Laitan hampaat ristiin ja teipin eteen!
Mutta minusta ei kyllä enää kannatta sitä keskeytystä harkita. Kai se olisi nyt pitännyt jo ajat sitten olla selvää, että olet raskaana?
Nyt jo puolessa välissä, ei olisi enää kauan kun se syntyy. Varmaan se jo liikkukin kohtapuolin?
Voi tyttö kiltti, anna sen syntyä kun kerran asiat on jo niin pitkällä!
Vaikka et ole vielä valmiina äitiksi, uskon, että se kasvaa sitä myöten kun lapsi kasvaa sinussa.Kuka ei ole heti äiti vaan äitiksikin kasvataan.
Usko pois, mitä pitempää se on Sun sisällä ja mitä enemmän se potkii ja liikkuu, sitä enemmän sitä tunnet lapsekseen ja sitä enemmän on mahdollisuus, että opit sitä rakastamaan ja et missään nimessä halua siitä luopua.
Toisalta, se on totta, että päätös on sinun vaan, mutta juttelee kuitenkin omien vanhempien kanssa, ehkä ne auttaa sinua mielellän kun saavat yli siitä ensimmäisestä säikähtyksestä. Jokainen asia vaatii joskus saada aika miettiä.
Noh, vaikka itse olen vailla vauvva, niin luulen ymmärtävän miten raskasta on lapsesta luopuminen. Siis pois antaminen.
Mutta sitäkin tehtään. Samoin tehtään aborttia ja sekin on vaikea. Mikä tässä elämässä ei ole helppoa. Mutta Sinulla on nyt kuitenkin mahdollisuus olla äiti, kunhan vaan itse päätät noin.
Tai mahdollisuus antaa lapsi adoptioon tai jopa sijaisperheeseen. Siis sijaislapseksi antaminen ei ole lapsesta luopuminen, vaan se on virallisesti sinun. Saat sen lapsen halutessaan kotiin takaisiin kun saat elämän kuntoon, tai jättä sinne sijaisperheeseen. Sekin on sinun päätös.
Mutta se on ihan totta, että jos haluat pitää lapsen, niin mikä ei ole mahdoton, kyllä selviät. Apua on vaan joskus itse etsittävä.
Täällä naiset-tytöt kyllä tietää mistä puhuu kun neuvovat sinua.
Tukea saat rahallista kyllä. Senverran suomalainen yhteiskunta kyllä pitä omista huolen.
Samoin lapsen isä ja sukulaiset saatta auttaa. Ota vastaan kaikki apu, mitä tule niin pärjäät kyllä.
Pidää pikkuisesta huolta ja koeta nauttia siitä raskaudesta.
kannattas mieluummin odotella vielä muutama viikko ja synnyttää lapsi elävänä ja antaa se sit adoptioon (jollet edelleenkä halua itse pitää).
Odotella muutama viikko?? Eikös se raskaus kokonaisuudessaan kuitenkin noin 40 viikkoa kestä? 20 viikkoako sun mielestä on muutama viikko?
päästä sikiö selviää jo kohdun ulkopuolella. Tietysti aina parempi mitä pisempään vois odottaa.
selviäisi kohdun ulkopuolella jo muutaman viikon kuluttua, mutta ei sitä sieltä ruveta poiskaan vielä ottamaan, vain siksi, ettei äiti halua olla enää raskaana!! Jos raskaus sujuu normaalisti, se sikiö tulee ulos vasta täysiaikaisena riippumatta siitä, mitä äiti itse haluaisi. Ei kai tässä maassa ehdointahdoin ruveta keskosia tekemään, ellei siihen ole jotain todella pätevää terveydellistä perustetta?
niitä sieltä aiemminki vaikka tiedetään ettei selviä vielä hengissäkään kohdun ulkopuolella ja ihan vaan sen takia ettei nainen enää HALUA olla raskaana... kai mieluummin keskosen "tekee" kun ottaa riskin että nainen tekee sen muuten omatoimisesti jos siltä vaikuttaa.
todellakaan halua olla raskaana.Fiksut sen mahdollisuuden tulla raskaaksi ehkäisyllä minimoivat mutta jos niin huono tuuri käy että raskaaksi tulee niin siinä saa nimenomaan nainen haluta olla raskaana tai ei.Adoption tuputtajat vois miettiä sitäkin että ei se lapsi ainoastaan ole ei-toivottu vaan myös itse raskaus ja eihän sitä silloin lähdetä viemään läpi jos sitä ei halua.Miksi alkio ei saa mitään oikeuksia? Siksi koska siinä rikotaan naisen oikeuksia.Jompikumpi on pakko valita.
aiempaa "repimistä" kutsutaan raskauden keskeyttämiseksi, jonka ajankohtaa säädellään lailla. Lain mukaan tätä repimistä ei enää suoriteta 20 viikon jälkeen muuten kuin terveydellisin perustein eikä 24 viikon jälkeen missään olosuhteissa. Suomen lain mukaan näihin aikarajoihin asti siis äidillä on oikeus päättää, ei sen jälkeen enää. Siitä alkaa sikiön oikeudet.
Väitätkö sinä, että lain mukaan äiti voisi päättää vaikkapa viikolla 27 haluavansa heti sektion, koska ei enää viitsi raskauttaan jatkaa? Väitätkö, että lääkärit olisivat lain puitteissa velvollisia suostumaan tällaiseen operaatioon? Minä en usko tuota. Olen vakuuttunut siitä, että ei onnistu. Kun aborttirajat ovat kerran umpeen menneet, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla raskaana ja saattaa se lapsi maailmaan.
Sinä suosittelet ap:lle raskauden jatkamista muutamalla viikolla. Jotta voit tällaista suositella, sinun täytyy olla täysin varma siitä, että hän voi halutessaan synnyttää lapsensa keskosena, jollei halua raskauttaan jatkaa täysiaikaiseksi saakka. Oletko siis aivan varma asiastasi? Mutu-tuntumalla tuollaisen sanominen on jo aika paksua nimittäin. Odotan että kykenet perustelemaan väitteesi ja osoitat minulle, että synnytyksen voi omien halujensa perusteella käynnistää milloin vain raskauden aikana, riippumatta siitä, miten pitkälle raskaus on edennyt. Jollet nyt tosiaan kykene perustelemaan tällaista lain kohtaa, niin en voi uskoa sinua. Todista siis, että lain mukaan synnytyksen voi käynnistää tai sektion tehdä ennenaikaisesti, aborttirajojen umpeuduttua, ilman päteviä terveydellisiä perusteita.
jos valitaan sikiön oikeus nainen ei läheskään aina kuole, jos valitaan naisen oikeus sikiö kuolee aina. Maailmassa kuolee vuosittain 500 000 naista raskaus ja synnytyskomplikaatioihin, sikiöitä kuolee abortteihin 90 jokaista yhtä kuolevaa naista kohden. Nainen on siis 90 kertaa arvokkaampi kuin kantamansa lapsi ... siis, jos sikiö olisi ihminen, unohdan aina; eihän se ole.
Mikä "oikeus"?
Ihmisoikeuksia on monia. Etkö tiennyt? Naisella on syntymästään lähtien (tai käytännössä tosiaan jo raskauden aikanakin; etenkin loppupuoliskolla) ollut ihmisoikeudet, joihin kuuluu paljon muitakin oikeuksia kuin oikeus elää. TÄrkein niistä itse asiassa on, että niitä oikeuksia kunnioitetaan ja niitä noudatetaan. Eihän oikeuksilla ole muuten mitään virkaa. Mitä hyötyä on oikeudesta, jos sitä ei kuitenkaan toteuteta?
Etkö sinä kunnioita ihmisoikeuksia? Tyhmä kysymys, johan olet sanonut, että et. Sinä kunnioitat vain niitä oikeuksia, joita itse pidät tärkeänä kulloinkin. Muita voi rikkoa vapaasti omien mielihalujen ja omantunnon mukaan (jos ei tunne mielipahaa jonkin asian tekemisestä)? Näinhän ainakin käyttäydyt. Se tietenkin vaihtuu myös sen mukaan, mikä sinulle milloinkin on edullisinta, eikö? Eli oikeus mielipiteenilmaisuun ja uskonvapauteen ovat tärkeitä silloin, kun ne hyödyttävät sinua, ja oikeus elää on tärkeä silloin, kun se hyödyttää sinua. Muulloin ne eivät ole tärkeitä, vaan toissijaisia. Ja ihmisoikeudet kuuluvat vain niille, joille sinä haluat niiden kuuluvan kulloinkin? Just.
Olen pahoillani, mutta tuo ei toimi oikeassa yhteiskunnassa, vaikka se sinun pääsi sisällä näyttäisi tosi selvältä hommalta. Katsos oikeassa yhteiskunnassa on aina ihmisiä, jotka näkevät asiat toisin kuin sinä, joten samoilla periaatteilla myöskin sinun oikeutesi voitaisiin riistää, kun joku vain niin sattuu tahtomaan. Eli esimerkiksi, jos/kun joku on sitä mieltä, että ihmiskunta tuhoaa maapallon (minkä se muuten tekeekin :D ) ja tahtoo estää ihmiskunnan laajenemisen steriloimalla salaa muita ihmisiä, hän voisi tehdä sen sinulle ilman sinun suostumustasi ja sinun ihmisoikeuksistasi välittämättä, aivan kuten sinäkin haluaisit muita kohdella. Koska hänen mielestään on eettisesti moraalitonta, että ihmiset hyötykäyttävät maailmaa omaa etua ajaakseen ja tuhoavat eläimiä sukupuuttoon siinä ohessa. Ethän sinä steriloimiseen kuole, se vain aiheuttaa pientä epämukavuutta, eikö niin?
vihainen, enkä kiihdyksissäni enkä fanaattinen (mistään asiasta) kuten sinä tunnut olevan. Sivusta seuraavana minulla kai on oikeus katsoa asiaa molemmilta puolilta, vai enkö minä saisi lainkaan lukea tai kommentoida aborttiasiaa, koska ... koska mitä, koska olen vain? ... mikä tekee minusta oikeudettoman keskustella asiasta ja muodostaa oma, omanlaiseni mielipide aivan kuten teen ympäristökysymyksistäkin. En hyökännyt yhtäkään palstalla kirjoittavaa yksilöä vastaan, en neuvonut kenellekään aborttia harkitsevalle mitä pitäisi tehdä, takerruinpa vain edellisen lausahdukseen "jommankumman" valinnasta, joka tavallaan mielestäni piti sisällään kaksi ihmistä "jomman ja kumman" : ) naisen ja lapsen. Ehkä erehdyin, tulipahan nyt kuitenkin mietittyä asiaa kahden ihmisen kannalta, mikä oli OIKEUTENI NAISENA.
koska ette käytä nimimerkkejä, tulee joskus oletettua liikoja, kuka mitäkin nimettömistä on kirjoittanut.
Valitettavasti vain viestistäsi sain sen käsityksen, että vertaat yksi yhteen naisen oikeutta elää ja sikiön (alkion) oikeutta syntyä. Minusta se on älytöntä ottaen huomioon, että naisella on paljon elämää takanaan ja myös mahdollisesti vastuu monen muun ihmisen hyvinvoinnista (kuin myös vastuu siitä alkiosta). Mutta toki jokainen saa ja pitääkin arvioida alkion arvon omien mielipiteidensä mukaisesti. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että sillä perusteella monet ovat täällä neuvomassa ja tuomitsemassa naisia, jotka oikeasti asiaa joutuvat miettimään, siksi tuli ärähdettyä.
Anteeksi siis, että purin angstini sinuun :D
että kommentoit. Vaikeita asioitahan nämä ja ymmärrän, että varsinkin jos on omakohtaista tai lähipiirissä tapahtunutta kokemusta abortista, niin tunteet ovat pinnassa. En minäkään missään tapauksessa pahalla, kunhan kauhistelen miten vaikeita asioita ihmiset joutuvat elämässään käsittelemään ja valitsemaan, sekoaisin aivan varmasti, jos joutuisin jostain syystä päättämään (oman tai toisen naisen) sikiön kohtalosta. Joten täydet empatiat kärsiville naisille, vaikka miellänkin (jostain syystä, niin aivoni vaan tekevät - anteeksi jos tahtomattani loukkaan) alkion ja sikiön ihmisen aluksi.
Kyllä se alkio on minullekin pieni ihmisen alku :D
Ja sen arvo on suunnattoman suuri. Lähipiirissäni on paljon vauvoja ja jokainen toistaan ihanampia. Ja jokainen myös onnella odotettu, vaikka yllätyksenä olisi alkanutkin. Siksi olenkin huomannut, että sen kaiken jokainen tähän maailmaan tuotava lapsi tarvitsee. Ei yhtään vähempää. Siis vaikka saattaa hassulta sinusta kuulostaa: minusta lapsen on parasta olla syntymättä, jos sille ei sitä pystytä tarjoamaan. Koska minusta se alkio ei vielä voi menettää mitään. Mutta jos se syntyy, sille täytyy tarjota kaikki (koska silloin se jo kaiken sen kokee): varaukseton rakkaus sekä kova tahto ja halu sen pienen elämän kasvattamiseen. Vähempi ei minusta riitä lapsen synnyttämiseen ja tähän maailmaan tuomiseen.
Js toisaalta tuohon samaan liittyy se, että minusta tähän maailmaan tuotujen lasten hyvinvointi täytyy mahdollisuuksien mukaan yrittää taata. Ja jossain tilanteissa se saattaa vaatia raskaan päätöksen yhden alkion ihmiselämän keskeyttämiseksi, jotta pystyy takaamaan vanhempien lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden. Isoja ja vaikeita päätöksiä, eikä todellakaan kadehdittavia, kuten sinäkin totesit.
Niin monia ovat ihmisten ajatukset ja mitkä he kokevat oikeiksi teoiksi :D
eletty elämä siihen kuuluu..alkiolla olisi oletettavasti monia vuosikymmeniä elämätöntä elämää edessään (jopa siis enemmän tulossa kuin naisella!).
silti niitä jotka sentään edes yrittävät vaikkei tarjolla olekaan uusimpia trendivaatteita ja kalleimpia leluja, kuin niitä jotka mm. tällästen puutteiden takia surmauttavat pienokaisensa.
tuohon itsekkään :D voi haukotus millasia älykääpiöitä....
"Sinä kunnioitat vain niitä oikeuksia, joita itse pidät tärkeänä kulloinkin. Muita voi rikkoa vapaasti omien mielihalujen ja omantunnon mukaan (jos ei tunne mielipahaa jonkin asian tekemisestä)? Näinhän ainakin käyttäydyt. Se tietenkin vaihtuu myös sen mukaan, mikä sinulle milloinkin on edullisinta, eikö?"
Puhutko tässä siis ilmeisesti itsestäsi?
"Eli oikeus mielipiteenilmaisuun ja uskonvapauteen ovat tärkeitä silloin, kun ne hyödyttävät sinua, ja oikeus elää on tärkeä silloin, kun se hyödyttää sinua."
Sama jatkuu.
Minusta nämä oikeudet kuuluvat aina kaikille. Minä en niitä ole rajoittamassa. Mites minä hyödyn siitä jos joku alkio/sikiö saa jatkaa elämäänsä? Tai siitä jos tulen vahingossa raskaaksi mutta ymmärrän siinä tilanteessa että sen toisen oikeudet ovat omiani tärkeämmät ja haluan uhrata omani muutamaksi kuukaudeksi? Hyödynkö jotain?
"Ja ihmisoikeudet kuuluvat vain niille, joille sinä haluat niiden kuuluvan kulloinkin?"
No juuri näinhän abortintekijät sen kaavailee. Eli aina ja vain itselleen.
"Ethän sinä steriloimiseen kuole, se vain aiheuttaa pientä epämukavuutta, eikö niin?"
Pakkosterilointi ja pakkoabortit on ollu eettisesti yhtälailla paheksuttua kun abortit. Yleinen kanta kun on elämänoikeuden ja lisääntymisoikeuden puolella.
Ja taas näkyy tuttu ilmiö: siinä missä järki/sanottava loppuu niin herjaus alkaa.
Ja vielä kuvitellaan tietävän toisten ajatuksetkin paremmin kun ne ite!!
Puhuinko minä jossain kohtaa taloudellisista selviämisistä tai trendivaatteista?
En puhunut. En maininnut sanaakaan, enkä edes pienessä mielessä vihjannut sinne suuntaan.
Olen pahoillani, jos teille ei rakkaus ja täydellinen vastuu ja tahto lapseen merkitse mitään lapsen hyvinvoinnin kannalta. Minusta se on päätekijä lapsen onnellisessa kasvattamisessa ja lapsen kehittymisessä itseensä tyytyväiseksi ja toiset huomioon ottavaksi ihmiseksi.
Te olette kyllä ihme materialisteja, kun kuvittelette rahan liittyvän kaikkeen...
Ja minä arvostan niitä, jotka pitävät tärkeänä taata lapsilleen mahdollisimman hyvät, turvalliset ja RAKASTAVAT olot, joilla ei ole mitään tekemistä taloudellisen puolen kanssa! Ja jotka ottavat täyden vastuun lastensa hyvinvoinnista ja tekevät työtä sen eteen, eivätkä vain luota "että ei Suomessa nälkään kuole" tai "kyllä lapsi leivän tuo".
Lisäksi kannattaa huomioida sekin, että viikolla 22 syntynyt keskonen on _aivan_ eri kategoriassa kuin esim vkolla 33 syntynyt keskonen. Todellisuudessa pienin hengissä selvinnyt keskonen on syntynyt rv 21 ja hän tulee olemaan pahoin vammautunut lopun elämänsä. Vammautumisprosentit eivät ole mitenkään pienet, kun puhutaan (pienistä keskosista). Vasta rv 35 jälkeen voidaan sanoa, että laspi tulee suurella todennäköisyydellä selviämään vammoitta ja on riittävän kehittynyt syntyäkseen.
Ei siis todellakaan ole ihan sama milloin vauva ulos tulee.
Taisikin olla niin, että pienin selvinnyt keskonen oli 21 viikoa vanha, eli toisin sanoen raskausviikkoja oli kasassa 24.
Pahoittelut kömmistäni. Ajattelin kuitenkin korjata, kun usein sekoitetaan sikiön ikä ja raskausviikot. Varsinkin silloin kun puhutaan sikiön kehityksestä, selviämismahdollisuuksista jne.
Sikiön ikä on raskausviikot miinus 2 viikkoo.
Jostain luin että varhasin on ollu viikolla 21 6.. en tiedä onko kyse rv vai sikiön iästä mutta vaikka se olis toi jälkimmäinenki niin rv.t on sillon alle 24.
Raskasuviikot ovat sikiön ikä 3 viikkoa. Tässä itse mennään rv 38, joten aihe on neuvolan, lääkäreiden (ja itsen) kohdalta sen verran ajankohtainen, että tiedossa/ muistissa on.
Nämä tiedot löytyvät myös neuvolasta jaettavasta opaskirjasta, jossa selitetään sikiön kehitys viikko viikolta alusta loppuun. Ne ovat ilmasia ja kaikkien saatavilla.
se on kuitenki sikiön ikä 2 viikkoo?
Raskausviikot lasketaan viimesten kuukautisten alkamisesta.
No riippuu tietysti kierron pituudesta, mutta normaalisti ovulaatio tapahtuu 2 viikkoo edellisten kuukautisten alusta, josta siis se ylimääränen 2 viikkoo.
oli se, että saako synnytyksen käynnistää ennenaikaisesti ilman terveydellistä syytä, esim. vaikka viikolla 27? Kun täällä kehotetan rv 20 olevaa jaksamaan vielä muutama viikko, niin saako sitten muutaman viikon kuluttua jo synnyttää jollei halua raskautta enää jatkaa??
Vai raskaana olet?
Toivottavasti olet onnellinen odottaja ja lapsi on toivottu.
Onnea Sinulle pikkuisestä!
Juu se oli itse asia. Sorry, eksyin pointista. Niinhän se tosiaan on, ettei _todellakaan_ synnytyksiä käynnistellä naisen halujen mukaan ennenaikaisesti! Sillä on vissi tarkoitus, miksi raskaus kestää sen aikaa kun kestää - sikiö kehittyy valmiiksi.
Ajatuksenani oli siis se, ettei ole mitenkään sama asia syntyykö sikiö rv 27 vai rv 35, eikä siihen lähdetä ehdoin tahdoin sorkkimaan. Mitä pienempi syntyvä sikiö on, sitä suurempi on vammautumisen/ kuoleman riski.
(Haluttu, päätetty, jatkettu) raskaus viedään aina loppuun asti! Niin loppuun kun se "suostuu" menemään.
Olen onnellinen odottaja. Lapsi on toivottu. Kiitos.
Tarkistin itsekin vielä, kun mielestäni se on myös tuo 2 viikoa. Ja niin näkyy lukevan neuvolan papereissakin - mutta siitä huolimatta ohjekirjoissa puhutaan raskausviikkojen olevan aina 3 viikoa sikiön ikää "edempämä". Eli viikkoseurannassa esim rv 16 sikiö on 13 viikkoa vanha.
No, oli niin tai näin. Pointtina kuitenkin se, ettei raskautta todellakaan käynnistetä etukäteen, ellei tule yhtäkkinen vaaratilanne. Siinä vaiheessa, kun raskaus on päätetty viedä loppuun asti, se viedään loppuun.
Tristar on antanut sinulle jo hyviä neuvoja, joten minä sanon vain että onnea ja jaksamista! Voin hyvin kuvitella järkytyksesi. Voisin olla tilanteessasi itsekin.
Meillä on melkein samat viikot, laskettu aika marraskuun alussa. Mä olen tiennyt omasta raskaudestani jo helmikuussa ennen menkkojen myöhästymistä ja ehtinyt valmistautua siitä asti. Toivottuunkin raskauteen voi kuulua toi paniikki, mistä kerrot. Mulla on toinen toivottu ja suunniteltu raskaus, avioliitossa, ammattiin valmistuneena aikoja sitten, ja silti olin paniikissa kun tajusin mitä olenkaan mennyt tekemään... Välillä jopa halusin perua koko raskauden. Paniikin tunteet ja pelko ilmeisesti kuuluu prosessiin ja vahinkoraskaudessa sen täytyy olla vielä paljon rajumpaa, ethän ole edes ajatellut vauvaa vielä.
Rauhoitu, sillä keskeytystä et enää saa ja vajaan parin viikon päästä ei enää edes puhuttaisi keskenmenosta, vaan synnytyksestä. Sinä saat nyt lapsen, eikä sinulta kysytä mielipidettä tai haluamista. Varmasti rankka ajatus, en yhtään epäile, mutta faktat faktoina. Jos UÄ:ssä olisi nähty jotain poikkeavaa, olisit saanut lähetteen lääkärille tarkempia tutkimuksia ja keskustelua varten, jos sellaisesta ei ollut puhetta, on sikiöllä päällisin puoli kaikki hyvin. Raskaudenkeskeytyksen raja menee 22 viikossa ja näillä viikoilla siihen tarvitaan todella painavat sikiön terveyteen liittyvät syyt.
Kävit UÄ:ssä, ilmeisesti neuvolakin on jo ainakin varattu, kerro th:lle tilanteestasi ja pyydä kaikki mahdollinen apu mitä voit saada. Sosiaalitoimisto on myös tärkeä paikka, varaa sinnekin pikaisesti aika. Jos haluat antaa lapsen adoptioon voit keskustella siitä sosiaalityöntekijän kanssa, jos taas harkitset lapsen pitämistä saat neuvoja isyyden tunnustamiseen ja elatukseen liittyvissä asioissa. Pääasia on että saat ammattitaitoisen ja järkevän juttukaverin, jonka kanssa pohdit mitä seuraavaksi teet.
Vanhemmillesi kannattaa kertoa pian, ei se enää kauaa voi salaisuutena säilyä, maha pullahtaa parissa viikossa erehtymättömäksi haikaranpesäksi, jopa aina yhtä sokeat vanhemmat näkevät mikä se on... Odotettavissa on takuulla myrskyisiä aikoja kotona, mutta niiden (ja hormonien) tiimellyksessä kannattaa muistaa, että shokki on melkoinen myös vanhemmillesi. Niin se oli omillenikin, kun vanhin sisareni tuli (suunnitellusti) raskaaksi 17-vuotiaana. Se lapsonen on jo rippikoulussa. Rakastettu ensimmäinen lapsenlapsi, jonka tuloa äitini aikanaan itki viikon, kun tytär menee elämänsä pilaamaan...
Onnea odotukselle! Ja tsemppiä asioiden selvittelyyn!
Kiitos vastauksista. Vanhempien kanssa keskusteltuani ja mietittyäni asiaa adoptioon antaminen tuntuu kaikkein parhaimmalle ratkaisulle.
Tottakai minun pitää vielä miettiä, ja onneksi aikaakin on vielä, mutta tuskin muutan mieltäni enää.
Hyvä että olet myös vanhempiesi kanssa asiasta päässyt keskustelemaan. He myös hyväksyvät ajatuksesi adoptiosta? Oliko alkujaan sinun ajatuksesi, vai tuliko se heidän puoleltaan? Utelias vain.
Aikaa on vielä muutama kuukausi ja siinä ajassa, jos adoptiota harkitset, tulet saamaan adoptioneuvontaa sinäkin, jossa oikeutesi, velvollisuutesi ja vaihtoehtosi tullan selvittämään sinulle perinpohjaisesti. Muistathan myös ottaa vastaan ulkopuolista keskusteluapua varmistaaksesi että teet oikean ratkaisun, ja että se on täysin omasi ja tiedät mitä teet.
Onnea jatkoon. Ja paljon, paljon voimia. Helppoa tämä ei tule olemaan mutta jos teet niinkuin todella tahdot, se palkitsee.
***
Ajatus oli kokonaan minun, mutta kyllä he ainakin näyttivät hyväksyvän sen. Adoptioneuvontaa saan jo ensi viikolla ja tukea ilmeisesti on tulossa.