II KIRJAT
Islamin ihanteista Marokon arkeen (Juntunen)
Kulttuuriantropologiasta vuonna 2002 väitellyt Marko Juntunen rakentaa marokkolaista islamin arkea käsittelevän teoksensa keskusteluille. Keskustelukumppanina on marokkolainen ’Abd al ’Ali – köyhä, Pohjois-Marokossa Larachessa touhuava mies (s. 1969), jolla on vaimo ja kaksi lasta. Haastattelukielenä on paikallinen arabian murre, darija, joka on olemassa vain puhuttuna.
Marokkolaisille Espanja on utooppisten toiveiden tyyssija. Myös Juntusen haastateltava kertoo yrityksestään päästä Espanjaan. Meren ylitys onnistuikin, mutta mantereella kansalliskaarti nappasi miehen. Myös loikkauksessa onnistuneiden laittomien siirtolaisten kohtaama todellisuus on karu: viranomaisten pakoilua ja hanttihommia vailla minkäänlaista oikeutta sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon avoimen rasistisessa ilmapiirissä. Omakohtainen esimerkkini espanjalaisten suhtautumisesta marokkolaisiin on Madridista vuodelta 2001. Kun istuin puistossa jutellen algerialaisten siirtotyöläisten kanssa, paikalle saapui uhkaavan näköinen ja jokseenkin humaltunut mies. Hän kysyi nopeasti seuralaisiltani, mistä he ovat kotoisin. Kun he sanoivat ”Algeriasta”, mies vastasi: ”Onneksi ette Marokosta. Vihaan niitä!”. Espanjan tilanteesta huolimatta ihmisten salakuljetus kukoistaa, ja sen ympärille on Marokkoon kehittynyt laaja epävirallisen talouden muoto, jonka parissa yhä useammat nuoret toimivat.
Haastatteluaineiston perusteella islam on lähinnä oikean moraalin ja velvollisuuksien osoittaja. Lisäksi Koraanin resitoinnin ajatellaan suojaavan ja välillä kirjan ajatellaan suojaavan ihan esineenäkin. Arkielämässä jinnit ovat velvollisuuksia huomattavasti suuremmassa roolissa. Ne vaikuttavat ihmissuhteisiin, sairauksiin ja menestymisen mahdollisuuksiin. Arjen uskomukset muistuttavat huomattavasti enemmän kansanomaista uskonnollisuutta, jota kuorrutetaan islamilaisella sanastolla. Myös isosetää koskevat sankarimyytit ovat tärkeämpiä kuin islamin myyttiset alkuajat, vaikka islam joissakin kohdin täydentää kerrontaa: isosetä oli juutalaisiakin huijaamaan pystynyt taituri, joka kirjoitteli suojaavia säkeitä talismaaneihin niitä tarvitseville ja joka kykeni myös parantamaan ihmisiä, joihin jinni oli iskenyt. Sattuipa hän kuolemaankin perjantaiaamuna auringonnousun aikaan – aivan kuten islamin pyhillä miehillä on tapana.
Marokosta Egyptiin, arjesta konflikteihin (Negus)
Egyptiä koskevista televisioraporteistakin tuttu Sanna Negus on Kairossa asuva toimittaja, jonka kirjan oletin sisältävän arkista etnografiaa samaan tapaan kuin toisen toimittajan teoksen, Geraldine Brooksin ”Islamin naisten salattu elämä” (2001). Negus kuitenkin esittelee omia kokemuksiaan ja kohtaamisiaan pintapuolisesti ja kirjan ”pihvin” muodostavat henkilökohtaisista kokemuksista pontta saavat yleiset ja historiatietoiset kuvaukset Egyptin politiikasta, naisten asemasta, kulttuuriperinteestä, ääriliikkeistä sekä kaikkien mainittujen kytköksistä islamiin. Tarkasteluun valitut tapahtumat ovat toimittajamaiseen tyyliin uutisia, siis konflikteja. Tämä ei tosin selity ammatilla, sillä opinnoissaan Negus on keskittynyt Egyptin radikaaliin (tai maksimalistiseen) islamiin (ks. Negus 2002) ja teoksen ensimmäinen luku onkin osuva johdatus muslimiveljeskuntaan ja keskeisten islamistien henkilöhistoriaan.
Negus käsittelee islamia myös arkielämässä ja päivänpolitiikassa esille tulevana asiana. Oikeaoppisuuden nimissä vaaditaan kulttuurituotteiden sensuuria ja välillä islamin perintö näyttäytyy Egyptin jyrkässä suhteessa homoseksuaalisuuteen, tai perversioon, kuten siellä sanotaan. Islam on siis usein kieltojen, rajoittavien, konservatiivisten ja väkivaltaistenkin toimien osa. Toisaalta Negus suhteellistaa Juntusen tavoin yleistä tapaa tarkastella koko yksittäistä valtiota islamin linssien kautta. Vaikka islam kieltää päihteiden käytön, Egyptissä on pitkä oluen panemisen perinne, ja huumeita käytetään kaikissa yhteiskuntaluokissa. Vaikka islam on Egyptin valtauskonto, siellä on merkittävä kristillisten koptien vähemmistö. Vaikka islamin opissa suhtaudutaan jyrkästi avioliiton ulkopuoliseen seksiin, prostituutio ei ole tavatonta. Lisäksi puoluepolitiikkaa koskeva selonteko osoittaa, että korruptoitunut islamia vastaan kamppaileva poliittinen eliitti ei näytä johtavan Egyptin kansaa ruusuiseen tulevaisuuteen. Siksi ei ole ihme, että muslimiveljeskunnan tapaiset yhteisöt toimivat edelleen ”kansan äänenä” ja piikkinä hallituksen lihassa.
http://www.uskonnontutkija.fi/arkisto/2006_1/taira/view
Islamin ihanteista Marokon arkeen (Juntunen)
Kulttuuriantropologiasta vuonna 2002 väitellyt Marko Juntunen rakentaa marokkolaista islamin arkea käsittelevän teoksensa keskusteluille. Keskustelukumppanina on marokkolainen ’Abd al ’Ali – köyhä, Pohjois-Marokossa Larachessa touhuava mies (s. 1969), jolla on vaimo ja kaksi lasta. Haastattelukielenä on paikallinen arabian murre, darija, joka on olemassa vain puhuttuna.
Marokkolaisille Espanja on utooppisten toiveiden tyyssija. Myös Juntusen haastateltava kertoo yrityksestään päästä Espanjaan. Meren ylitys onnistuikin, mutta mantereella kansalliskaarti nappasi miehen. Myös loikkauksessa onnistuneiden laittomien siirtolaisten kohtaama todellisuus on karu: viranomaisten pakoilua ja hanttihommia vailla minkäänlaista oikeutta sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon avoimen rasistisessa ilmapiirissä. Omakohtainen esimerkkini espanjalaisten suhtautumisesta marokkolaisiin on Madridista vuodelta 2001. Kun istuin puistossa jutellen algerialaisten siirtotyöläisten kanssa, paikalle saapui uhkaavan näköinen ja jokseenkin humaltunut mies. Hän kysyi nopeasti seuralaisiltani, mistä he ovat kotoisin. Kun he sanoivat ”Algeriasta”, mies vastasi: ”Onneksi ette Marokosta. Vihaan niitä!”. Espanjan tilanteesta huolimatta ihmisten salakuljetus kukoistaa, ja sen ympärille on Marokkoon kehittynyt laaja epävirallisen talouden muoto, jonka parissa yhä useammat nuoret toimivat.
Haastatteluaineiston perusteella islam on lähinnä oikean moraalin ja velvollisuuksien osoittaja. Lisäksi Koraanin resitoinnin ajatellaan suojaavan ja välillä kirjan ajatellaan suojaavan ihan esineenäkin. Arkielämässä jinnit ovat velvollisuuksia huomattavasti suuremmassa roolissa. Ne vaikuttavat ihmissuhteisiin, sairauksiin ja menestymisen mahdollisuuksiin. Arjen uskomukset muistuttavat huomattavasti enemmän kansanomaista uskonnollisuutta, jota kuorrutetaan islamilaisella sanastolla. Myös isosetää koskevat sankarimyytit ovat tärkeämpiä kuin islamin myyttiset alkuajat, vaikka islam joissakin kohdin täydentää kerrontaa: isosetä oli juutalaisiakin huijaamaan pystynyt taituri, joka kirjoitteli suojaavia säkeitä talismaaneihin niitä tarvitseville ja joka kykeni myös parantamaan ihmisiä, joihin jinni oli iskenyt. Sattuipa hän kuolemaankin perjantaiaamuna auringonnousun aikaan – aivan kuten islamin pyhillä miehillä on tapana.
Marokosta Egyptiin, arjesta konflikteihin (Negus)
Egyptiä koskevista televisioraporteistakin tuttu Sanna Negus on Kairossa asuva toimittaja, jonka kirjan oletin sisältävän arkista etnografiaa samaan tapaan kuin toisen toimittajan teoksen, Geraldine Brooksin ”Islamin naisten salattu elämä” (2001). Negus kuitenkin esittelee omia kokemuksiaan ja kohtaamisiaan pintapuolisesti ja kirjan ”pihvin” muodostavat henkilökohtaisista kokemuksista pontta saavat yleiset ja historiatietoiset kuvaukset Egyptin politiikasta, naisten asemasta, kulttuuriperinteestä, ääriliikkeistä sekä kaikkien mainittujen kytköksistä islamiin. Tarkasteluun valitut tapahtumat ovat toimittajamaiseen tyyliin uutisia, siis konflikteja. Tämä ei tosin selity ammatilla, sillä opinnoissaan Negus on keskittynyt Egyptin radikaaliin (tai maksimalistiseen) islamiin (ks. Negus 2002) ja teoksen ensimmäinen luku onkin osuva johdatus muslimiveljeskuntaan ja keskeisten islamistien henkilöhistoriaan.
Negus käsittelee islamia myös arkielämässä ja päivänpolitiikassa esille tulevana asiana. Oikeaoppisuuden nimissä vaaditaan kulttuurituotteiden sensuuria ja välillä islamin perintö näyttäytyy Egyptin jyrkässä suhteessa homoseksuaalisuuteen, tai perversioon, kuten siellä sanotaan. Islam on siis usein kieltojen, rajoittavien, konservatiivisten ja väkivaltaistenkin toimien osa. Toisaalta Negus suhteellistaa Juntusen tavoin yleistä tapaa tarkastella koko yksittäistä valtiota islamin linssien kautta. Vaikka islam kieltää päihteiden käytön, Egyptissä on pitkä oluen panemisen perinne, ja huumeita käytetään kaikissa yhteiskuntaluokissa. Vaikka islam on Egyptin valtauskonto, siellä on merkittävä kristillisten koptien vähemmistö. Vaikka islamin opissa suhtaudutaan jyrkästi avioliiton ulkopuoliseen seksiin, prostituutio ei ole tavatonta. Lisäksi puoluepolitiikkaa koskeva selonteko osoittaa, että korruptoitunut islamia vastaan kamppaileva poliittinen eliitti ei näytä johtavan Egyptin kansaa ruusuiseen tulevaisuuteen. Siksi ei ole ihme, että muslimiveljeskunnan tapaiset yhteisöt toimivat edelleen ”kansan äänenä” ja piikkinä hallituksen lihassa.
http://www.uskonnontutkija.fi/arkisto/2006_1/taira/view
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.