Erosimme miehen kanssa 5 viikkoa sitten. Ensin tuntui että pärjään yksinään, mutta enää en ole niin varma. Miten jaksan yksin? Pikkuhiljaa tunne on voimistunut, parina viime viikkona olen jopa miettinyt aborttia, vaikka se ei tule kysymykseenkään.
Ystävät ovat hävinneet raskauden takia, kun en enää juokse kuppiloissa. Äitini on kuollut, häneltäkään en siis saa tukea. Miehen kanssa emme ole missään väleissä.
Kävin äsken ultrassa, rv 20 4 menossa. En tuntenut minkäänlaista onnellisuutta katsoessani vauvaa, vain ahdistusta. Raskaus ei ollut suunniteltu.
Ovatkohan ihan normaaleja tunteita, ja kuuluvat raskauteen? Neuvolasta en tunne saavani apua.
Ystävät ovat hävinneet raskauden takia, kun en enää juokse kuppiloissa. Äitini on kuollut, häneltäkään en siis saa tukea. Miehen kanssa emme ole missään väleissä.
Kävin äsken ultrassa, rv 20 4 menossa. En tuntenut minkäänlaista onnellisuutta katsoessani vauvaa, vain ahdistusta. Raskaus ei ollut suunniteltu.
Ovatkohan ihan normaaleja tunteita, ja kuuluvat raskauteen? Neuvolasta en tunne saavani apua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ikävää et olette eronnu,mua ahdistaa vähän erilaiset asiat.mulla 24+0,hedelmöittymispv askarruttaa.laskurit tukee joko 21 tai 22.1 mut limat oli jo viikkoa aikasemmin eli ma-ke,oltiin eron partaalla kans vaik aktiivisesti just toi lima-aika.mul kuitenki oli sinä pe toinen mut hän ei tullu mitenkään sisään tms ja kumi oli 90% ajasta.sovittiin miehen kanssa ja hän aivan tohkeissaan nyt vaavista mut jääny kummittelemaan et ei kai vaan vois olla tän toisen.ultrasta kyl näky aivan miehen näkönen poikavaavi,anoppi sano samaa et aiku isän näkönen ja musta kans mut mitkä ois mahikset et oiski tän toisen?
en kyllä usko mut kaikkee sitä ajattelee ja pelkää,ois kauhee nakki jos ei oiskaan hänen,koitan unohtaa ton ja iloita raskaudesta vaikkakin se tos taustapelkona joinakin päivinä on,lapsihan se on tärkein kuitenkin et ois vaav terve jne.voimia sulle!
Voi hitto mikä juttu. Aivan kauheaa. Olethan kertonut lapsesi ehkä tulevalle isälle mitä on tapahtunut silloin? ET voi pitää sisällä tuollaista juttua. Se tulee sinua vastaan vielä monet kerrat jos et selvitä asiaa. Onneksi olen itse naimisissä ja kaikki asiat kunnossa. kyllä surulliseksi veti tää juttu.
lohduttajan on hyvin pieni,en tule raskaaks helposti.oltiin miehen kans 5v ilman ehkäsyä,tai siis keskeytetyllä eikä kertaakaan inahtanu,raskauduin vasta kun ruvettiin päästelee sisään vapaasti.ma-to väli oltiin useita kertoja päivässä,limat alko sillon ma ja hiipu ke-iltana,solu ollu liikkeellä just tällä välillä.siittiöthän elää noin 5vrk eli satsia on ollu koko ajan tasasesti odottamassa,tää pe tuskin sai tätä raskautta alulle,oon varmasti ollu sillon jo kiinnitysvaiheessa.en usko että pe touhutipasta ois säilyny hengissä siittiöt koska ei niitä ole edes päässy sisään siinä määrin,korostan edelleen etten raskaudu helposti.
oon mäki naimisissa,lasta ei tarvii tunnustaa erikseen vaan saa isänsä sukunimen,se kenen näkönen tulee olemaan on hyvin toissijasta,jokainen lapsi on oman näköisensä.en mäkään näytä yhtään isältä tai äidiltä vaan itseltäni,en ota paineita asiasta,jos ilmenee jotain syytä niin otatan isyystestin tulevaisuudessa,jos yhdennäkösyys selvä niin siinä tapauksessa en.
Ihan oikeesti, mitä sun päässä oikeen liikkuu ?? Pelkkää ilmaa ?? Ei ulrassa näe mitään kuvaa KENEN näköinen lapsi tuolloin on, voi hyvät hyssykät sentäs. Kerrottava se on myös sille toiselle miehelle, että lapsi saattaa olla hänen.
Miten voit toimia noin vastuuttomasti !!!!
arghghgh !!!
Josko olette ollut 5 vuotta ilman ehkäisyä miehesi kanssa ja nyt just sattumalta tulit raskaaksi kun olit toisen miehen kanssa niin kaipa sinä osaat laskea 1 1 yhteen???
En usko, että oma miehesi kykenee saamaan lapsia. Ja ole aikuinen ja kerro molemmille miehille totuus.
Ajattele itse jos esim teini-ikäiselle lapsellesi selviää, että äiti onkin "huorannut" ja oma isä ei olekaan oma isä. Ajattele lastasi! Kenen mielenterveys tuollaista kestää? Ja millaiset välit uskot omaavasi lapseesi valehdeltuasi hänelle vuosia?
Anteeksi vuodatus, mutta lähipiirissä samanlainen tapaus enkä voi olla miettimättä sitä mitä tämä uutinen tulee jonain päivänä tekemään tällekin lapselle =(
miehen sperma on tutkittu,laadukasta ja täysin siitoskykyinen.me kuules koitettiin lasta 4kk ja tää 5kierto nappas eikä äiti "huorannu"vaan joutu erimielisyyksiin isän kanssa mut saatiin sovittua asiat ja näin ollen jatketaan yhdessä.siinä sulle 1 1 ja mitäs jos pitäisit typerät kommenttis omana tietonasi,ei ole sun lapsi eikä sun päänvaiva.oon sata varma et hän on miehen ja sehän kuule selviää isyystestillä et turhaa olet huolissas mun lapsen mielenterveydestä kiitos...
Itse olen myös menettänyt äitini ja muutamaa vuotta myöhemmin isäni. Ymmärrän tuntemuksesi hyvin sillä ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla sitä tukea tarvitsee ja minä ainakin olen kokenut monenmoisia tuntemuksia mitkä kuuluvat asiaan. Olen käynyt varmaan poikkeuksellisesti läpi lapsuuttani mikä ei ole loppujen lopuksi ollut mikään niin antoisa ym. Sinuna kuitenkin miettisin tarkasti tulevaa lasta ja sen tuomaa onnellisuutta ja mahdollisuutta prosessoida menneisyyttä ja ympärillä olevia ihmisiä ketkä ovat ne aidot läheiset ystävät ja tukijat. Elämä loppujen lopuksi rakentuu ja normalisoituu ajanmyötä kunhan vaan annat aikaa itsellesi ja tuntemuksille. Uskon kun vertaat tulevaisuutta nykyisyyteen ja menneisyyteen huomaat rakentaneesi elämäsi prosessoinnin jälkeen sellaiseksi kun sen haluat olevan. Voimia sinulle ja halauksia....tuntematon entinen todellinen surija ja kriisin kävijä.
Olet luultavasti edelleen ahdistunut erosta, koska se on niin tuore asia vielä. Tunteiden ailahtelut laidasta laitaan ovat muutenkin tyypillisiä, saati sitten että samaan syssyyn tapahtuu isoja muita muutoksia elämässä. Sanoisin että anna viikkojen kulua aivan rauhassa.
Suosittelisin että keskustelet asiasta ammatti-ihmisen kanssa, esim. joku perhetyöntekijä, neuvolapsykologi, perheasiain neuvottelukeskus... mitä nyt asuinpaikkakunnaltasi löytyykään. Ulkopuolisen kanssa asioiden puiminen voi laittaa niitä järjestykseen, ainakin enemmän kuin vain yksinään pähkäily. Tukea on saatavilla, sitä pitää osata pyytää! Voimia ja jaksamista sulle, toivottavasti asiat järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla.
Eivätkö neuvolassa ota tosissaan ahdistustasi?
Ja pärjäät tottakai yksinäsi! Kun se lapsi syntyy niin sulla on se vauva siinä ja kaikki muu on yhdentekevää. Se on siinä vaiheessa ihan sama onko se mies siinä vai ei =) Kokemusta on itsellä ja kavereilla.
Ja todella ikäviä ystäviä sinulla jos noines jättivät! Mitäs jos yrittäisit vaikka netin välityksellä etsiä samassa tilanteessa olevia uusia ystäviä? Tai muita raskaana olevia yleisestikkin.
Eikö sinulla ole nyt ketään "odottamassa kanssasi"?
Niin ja ahdistaa minuakin vaikka mies on ja toinen lapsi jo tulossa. Jotenkin välillä tuntuu siltä, että haluanko sittenkään... Vaikka tämä toivottu tapaus onkin. Että kaipa nuo täysin ymmärrettävi tunteita ovat. En minä ainakaan itseäni huonona äitinä pidä, vaikka välillä epäilenkin valmiuttani...
Kannattaa ehdottomasti yrittää saada apua ja tukea ulkopuoliselta. Yritä vaikka saada aikaa sosiaalitoimistoon ja pyydä sieltä apua itsellesi. Heillä on olemassa tukihenkilöitä ym jotka olisivat sinulle todella hyvä tuki ja turva. Samoin on ensikodit. Sinne voi mennä jo ennen lapsen syntymää ja olla syntymän jälkeen. Eikä kannata yhtään hävetä. Siellä saa hyvän alun lapsen kanssa alkuun ja tukihenkilöt ym päälle. Autetaan monissa asioissa.