Kannabiksen laillistamisesta

Lautamiehenä, eli maallikkotuomarina näen kannabiksen käytön seurauksia jatkuvasti käräjäoikeudessa. Jäljet ovat pelottavia, niin yhteiskunnan, omaisten, ympäristön kuin yksilönkin kannalta.
Ehdotan realistisen tiedottamisen ja valistuksen määrätietoista ja tuloshakuista lisäämistä, kunnon vihjepalkkioita, todistamismahdollisuutta nimettömänä ja tunnistamattomana, ulkomaalaisten vankiloissamme istuvien huumerikollisten nopeaa passittamista kärsimään tuomioitaan kotimaihinsa (siellä istutaan tuomiosta jokainen päivä ilman lomia tms hemputuksia)sekä huumepoliisin tehokasta tiedusteluyhteistyötä kv. poliisiorganisaatioiden välillä.

"1.Kuten alempana mainittiin ne aiheuttavat skitsofreniaa ja masennusta."

höpön löpön.

"2.Kannabiksen vapauttaminen lisäisi kulutusta."

Ei lisää, näin väittää arvostettu englantilainen lääketieteellinen lehti British Medical Journal:

http://bmj.com/cgi/content/full/324/7329/105?maxtoshow=?eaf

---------

Alex Wodak, director, a Craig Reinarman, professor, b Peter D A Cohen, director. c

a Alcohol and Drug Service, St Vincent's Hospital, Darlinghurst, NSW 2010, Australia, b Department of Sociology, University of California, Santa Cruz, CA 95064, USA, c Center for Drug Research, University of Amsterdam, 1091 GM Amsterdam, Netherlands

Current debates on cannabis policy are dominated by attempts to establish the potential health costs of use of cannabis.1 While accurate assessment of the potential harms of cannabis is desirable, it is at least as important to estimate the costs---which are usually ignored---of current cannabis controls.

High costs of control noted decades ago

Perhaps doctors have often led the search for less harmful drug policies because the premier axiom of medicine is "first, do no harm." In 1893 Britain's Indian Hemp Drugs Commission concluded that excessive use of cannabis was uncommon and that moderate use produced practically no ill effects. In 1926, Sir Humphrey Rolleston, then president of the Royal College of Physicians, chaired a committee that recommended against criminalising opiates.2 Similarly, Dr W C Woodward, counsel to the American Medical Association, testified in Congress in 1937 to the lack of evidence justifying criminalisation of cannabis3 and several other commissions in Britain, Canada, and the United States have come to similar conclusions.4 In 1972, an American presidential commission concluded that marijuana "does not warrant" the harmful consequences of "criminal stigma and threat of incarceration."5 In 1978, President Carter told Congress that "penalties against the use of a drug should not be more damaging to an individual than the use of a drug itself; and where they are they should be changed. Nowhere is this more clear than in the laws against the possession of marijuana."6 Unfortunately, little has changed since President Carter uttered these words. The UK Police Foundation's review of cannabis policy in 2000 was the most recent senior international committee to reach the same verdict: "Our conclusion is that the present law on cannabis produces more harm than it prevents."7

Social costs

Beyond the substantial fiscal costs of enforcing the prohibition of cannabis, the social costs of such policies are considerable. Around the world each year, the lives, education, and careers of hundreds of thousands of people are damaged by the stigmatising experience of arrest. Families face lost incomes and emotional stress. Many cannabis users are already socially disadvantaged, so for them criminal penalties for possession of cannabis often entail additional costs, including disruption of relationships and loss of housing and employment.8 Current cannabis controls drive a wedge between parents and their children, health professionals and their patients, teachers and their students, and police and their communities. It is impossible for the many young people who use cannabis today to obtain reliable information about the concentration of psychoactive ingredients or the purity of samples they purchase, or even about less harmful ways of using the drug. Consequently, current cannabis policies are inimical to desirable public health outcomes.

Other serious costs are borne by communities. Despite its criminalisation, the use of cannabis has become so normalised that it is seen throughout most Western nations. Prohibition in the face of strong and consistent demand inevitably results in supplies being provided from illegal sources. The unregulated black market brings consumers of cannabis into direct contact with sellers of other illicit drugs. For example, in identical surveys of random samples of experienced marijuana users, 55% of respondents in San Francisco reported that they could buy other illicit drugs where they bought cannabis. In Amsterdam, where cannabis sales are regulated and rarely attract criminal sanctions, only 17% could get other illicit drugs from their source of cannabis.9 Allocating police to enforce the laws against cannabis reduces resources available to enforce laws against more serious crimes. The riches available in black markets increase the risk of serious corruption. During the last decade, royal commissions in two Australian jurisdictions concluded that police corruption was rampant and linked to drug prohibition.10

Liberalising control does not increase use

The justification for cannabis prohibition is that it is supposed to reduce demand and supply, thereby reducing use and thus overall adverse health consequences. But demand, supply, and use have all varied widely over time, quite irrespective of controls. Evidence suggests that use is not increased by less intensive control. In the 11 American states that effectively decriminalised cannabis use in the 1970s, use has not risen beyond that experienced by comparable states in which it is prohibited.11 Similarly, the Netherlands for all intents and purposes decriminalised cannabis 25 years ago, but the prevalence there has remained roughly parallel to that in Germany and France and well below that in the United States.12


The major barriers to reconsideration of the punitive prohibition of cannabis are political, not scientific or legal

There is an increasingly widespread view that international attempts to control cannabis by prohibiting its use have failed and cannot be remedied. Numerous professional associations in medicine, public health, law, and criminology have recognised this failure and the enormous collateral costs of prohibiting cannabis and have recommended consideration of less harmful regulatory alternatives.13 The Single Convention (1961), the treaty providing the major legal framework for international prohibition of cannabis, states that "a party [government] shall, if in its opinion the prevailing conditions in its country render it the most appropriate means of protecting the public health and welfare, prohibit [the use of cannabis]."14 Where is the compelling evidence that protection of public health and welfare is "most appropriately" served by the present laws on cannabis? Regulation of cannabis would not breach any nation's international treaty obligations. The major barriers to reconsideration of the punitive prohibition of cannabis are political, not scientific or legal.


The belief that more intensive law enforcement will achieve better public health outcomes represents a triumph of hope over experience

All drugs have risks. Cannabis is not harmless, but adverse health consequences for the vast majority of users are modest, especially when compared with those of alcohol or tobacco. Attempts to restrict availability of cannabis by more intensive law enforcement have been expensive, ineffective, and usually counter productive. The belief that more intensive law enforcement will achieve better public health outcomes represents a triumph of hope over experience. If we discovered that a drug we had been using failed to relieve patients' symptoms and produced unpleasant side effects, would any of us increase the dose?

It is time to acknowledge that the social, economic, and moral costs of cannabis control far exceed the health costs of cannabis use. The search should begin for more effective means to reduce the harms that can result both from cannabis and from our attempts to control it.---Alex Wodak, Craig Reinarman, Peter Cohen

References
1. Strang J, Witton J, Hall W. Improving the quality of the cannabis debate: defining the different domains. BMJ 2000; 320: 108-110[Free Full Text].
2. Departmental Committee on Morphine and Heroin Addiction. Report. London: HMSO, 1926.
3. US Congress, House Ways and Means Committee. Hearings on HR 6385: Taxation of Marijuana. 75th Congress, 1st session, 27 April 1937:91-4. [ISI][Medline]
4. Indian Hemp Drugs Commission, Royal Army. Marijuana. 1893-4. Cited in: Trebach A. Ignoring the great commission reports. Drug Policy Letter 1989 Sept/Oct:5. [ISI][Medline]
5. National Commission on Marihuana and Drug Abuse. Marihuana: a signal of misunderstanding. Washington, DC: US Government Printing Office, 1972:150. [ISI][Medline]
6. Carter J. President's message to Congress on drug abuse. In: Strategy Council On Drug Abuse. Federal strategy for drug abuse and drug traffic prevention. Washington, DC: US Government Printing Office, 1978:66-7. [ISI][Medline]
7. Police Foundation of the United Kingdom. Drugs and the law: report of the independent inquiry into the Misuse of Drugs Act of 1971. London: Police Foundation, 2000. [CrossRef]
8. Lenton S, Humeniuk R, Heale P, Christie P. Infringement versus conviction: the social impact of a minor cannabis offence in South Australia and Western Australia. Drug Alcohol Rev 2000; 19: 257-264[ISI][Medline].
9. Reinarman C, Cohen P, Sas A, Boellinger L, Quensel S, Kolte B. Drug use prevalence and discontinuance in Amsterdam, San Francisco, and Bremen. 11th international conference on the reduction of drug related harm, Jersey, 9-13 April 2000. [ISI][Medline]
10. Wood JRT. Royal commission into the New South Wales police service. Syndey: Government of the State of New South Wales, 1997.
11. Single E. The impact of marijuana decriminalization. J Public Health Policy 1989; 10: 456-466[Abstract/Free Full Text].
12. European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction. Annual report on the state of the drugs problem in the European Union. Lisbon: Office for Official Publications of the European Communities, 2000.
13. Reinarman C, Levine HG. Crack in America: demon drugs and social justice. Berkeley: University of California Press, 1997:345-352. [ISI][Medline]
14. Single Convention on Narcotic Drugs. Article 2.5.b. Geneva: United Nations, 1961.

"Sitä voidaan pitää vitsinä että suomalaiset muka alkaisivat käyttämään kannabista sivistyneesti. Sinä siinä joka meinaat sanoa että en minä riehu enkä tee muutakaan tyhmää vaikka käytän hasaa."

Kannabiksen vaikutus vaan on sellainen että käyttäjä ei niin todennäköisesti tule väkivaltaiseksi sekoilijaksi verrattuna viinan ottajaan. Kerta-annoksissakin pysyy kohtuudessa helpommin sillä liian suuri annos kannabista aiheutttaa ahditavan olotilan ja lisää ei tee mieli.

"Asia on vain niin että kun kannabis vapautettaisiin niin siitä alettaisiin kiinnostumaan yhä edemmässä määrin.Ja aika monet näistä uusista käyttäjistä alkaisivat käyttämään näitä aineita miten sattuu. "

Tämä on vaarana minustakin.

"Alkoholi ja massaviihde laskevat ihan tarpeeksi tehokkaasti kansakuntamme äo:ta.
Erityisen idioottimainen on Markus Draken esitys että kahviloihin tulisi myytäväksi kannabistuotteita. "

Moni vakavastikin otettava ehdokas kannatti kannabiksen dekriminalisointia.

"Ensinnäkin tässä maassa näkee ihan tarpeeksi humalaisia spurguja kaduilla.Ja kuvitellaan että lapsiperhe ostosreissun ohessa päättää poiketa kahvilaan ei ole kauhean mukava näky kun ympärillä on porukkaa joista lähtee kumma haju ja joilla silmät pyörii päässä kuin lottopallot."

Eiköhän Drakekin tarkoittanut että kannabiskahvilat olisivat erillään pullakahviloista...

L.J.H, perustelit kantasi kiitettävän selvästi ja ymmärrettävästi.

Kohtasi 1. lienee silkkaa faktaa, kannabiksella on haittavaikutuksensa, ja se voi laukaista skitsofreniaa ja masennusta sille alttiissa yksilössä. Tutkimukset eivät kuitenkaan käsittääkseni ole vielä päätyneet lopulliseen tulokseen ja toiseen tulokseen tulleitakin tutkimuksia on olemassa. Mikäli kannabis hyväksytään Suomessa lääkkeeksi, niin saamme sieltä tutkimustuloksia kannabiksen käytön pitkäaikaisvaikutuksista. Sitä ennen kohdalle 1. joutunemme laittamaan ainakin pienen kysymysmerkin.

Kohdassasi 2. esität, että kannabiksen vapauttaminen lisäisi kulutusta. Näin ei kuitenkaan ole käynyt esim. Tanskassa, jossa kulutus on sahannut edes - takaisin. Pitkäaikaistrendi ei ole osoittanut kulutuksen lisääntymistä. Sen sijaan kannabiksen vapauttaminen on käytännössä lopettanut uusien heroiiniaddiktien "syntymisen". Mikäli kannabis laillistettaisiin Suomessa, en usko käyttömäärien mitenkään merkittävästi lisääntyvän. Kannabiksesta kiinnostuneet henkilöt käyttävät sitä jo, eikä lailla voida vaikuttaa heidän käyttömääriin. Kokeilu saattaisi lisääntyä jonkin verran. Tämä kuitenkin on minun mielestäni pelkästään hyvä asia, sillä olen vakuuttunut maailman olevan parempi paikka mitä enemmän kannabista käytetään. Kannabis on päihde, jota on hirmu vaikea käyttää epäsivistyneesti. Kevyesti päihtyneestä henkilöstä on hankala sanoa, onko hän edes päihtynyt. Liikaa kannabista ottaneet taas ovat kotona makaamassa ja toivomassa että huono ja väsynyt olo menisi ohi. Drake varmaan tarkoitti kannabis kahviloihin esityksellään coffee shoppeja. Mielestäni pelko, että lapsiperhe menisi vahingossa päihdekauppaan ja näkisi siellä punasilmäisiä ja hiljaisella äänellä hitaasti puhuvia pahoja kannabiksenkäyttäjiä, on aika tuulesta temmattu. Kannabis tuskin tulee korvaamaan paatuneen juopon alkoholinkäyttöä ikinä, mutta jos niin käy, niin mielestäni sekin olisi vain hyvä asia. Humalaisia spurguja on tosiaan ihan liikaa, ja erityisen uhkaavina pidän heitä ollessani pilvessä. Kertaakaan en ole päässyt todistamaan, että kannabiksen vaikutuksen alainen henkilö käyttäytyisi jotenkin uhkaavasti. Poikaporukussa juopotellessa taas melkein aina joku joutuu käsikähmään. Päihteillä on eroja. Jotkut sopivat suomalaisille (kuten kannabis) ja jotkut taas ei (kuten alkoholi).

Nythän kyse oli sitten kannabiksesta, joten "joilla silmät pyörii kuin lottopallot" kommentin voi heti aluksi jättää jokainen aivan omaan arvoonsa!

"Tässä maassa näkee ihan tarpeeksi humalaisia spurguja" Tämä on totta ja asialle onkin pikapikaa tehtävä jotain!

"suomalaiset muka alkaisivat käyttää kannabista sivistyneesti" Näinnhän on jo tapahtunut:)!

Skitsofrenia ja masennus eivät esiinny kaikilla!!!

"ympärillä on porukkaa joista lähtee kumma haju"...mitä tarkoitat tällä??

"en minä riehu enkä tee muutakaan tyhmää vaikka käyttäisin hasaa" Tämä on vain fakta, harvaa kannabiksen ystävää kiinnostaa riehuminen ja metelöinti!