Juttelin MS taudista kaverin kanssa ja se kertoi kuinka hänen tautia sairastava ystävänsä oli todennut, että tietää kyllä mihin tää sairaus johtaa....Liikuntakyvyn menetykseen. Näinhän se on, todella lohduttavaa, tunnetteko iäkkäitä MäSäläisiä joilla olisi viä liikuntakyky tallella? Pari mun tuntemaa MäSää on kuollut siinä vähän päälle viisikymmpisenä...Voi voi ja jotkut ne vaan poraa liian isoja tai - pieniä rintojaan...
liikuntakyky menee...
MäSänä
83050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
anopin siskolla on ms, kyllä hän vielä näpsäkkäästi liikkuu. Joskus tarvitsee keppiä.
Ikää 60
ja jalka nousee vielä, ikää 55 v.
Kohta tulee 20 vuotta ja kylla ma viel hyvin kavelen.
Olen 55-vuotias ja sairastanut mäsää 28 vuotta. Kävelen ilman apuvälineitä. Tosin en kovin pitkiä matkoja, mutta kuitenkin.
ollut 20vuotta,,se voi viedä muutakin kun vain kävelykyvyn,mutta pitää huomata että tää tauti on hyvin omalaisensa kaikilla.
mun mies on ollut kävelevä tietty,,sit 15 vuoden päästä tuli rullaattori,,nyt 3 vuotta pyörätuolis ei jalat pidä enään ollenkaan.
lähimuisti kadonnut,,inkontensii,, puhe puuromaista ,,tuntohäiriöitä koko kehos,näkö huono,,todella väsynyt yleiskunto ,
että näin meillä,
Kyllähän tämä tauti helposti raajoja vaurioittaa, mutta ei sitä voi silti tietää kuinka omalla kohdalla käy. Joillakin aaltoilee ja lakkaa sen jälkeen oireilemasta kokonaan, toisella liikuntakyky heikkenee kaiken aikaa ja kait tiette,vaihtoehtoja riittää. Mulla on fiilis, että mulla ei mee paremman kaavan mukaan vaan liikunkyky tässä olisi menossa... mutta mikäänhän ei tämän taudin kanssa ole varmaa.
Kirjoitat,"että mulla ei mee paremman kaavan mukaan vaan liikunkyky tässä olisi menossa... mutta mikäänhän ei tämän taudin kanssa ole varmaa."
Sama tunne minulla liikuntakykyä koskien, mutta kuten mainitsitkin, mikään ei ole tämän taudin kanssa varmaa, (paitsi epävarma). Kenelläkään toisella mäsällä en ole tavannut aivan samanlaisia oireita kuin itselläni on, mutta sehän kuuluu tämän pirullisen taudin kuvaan, yksilölliset oireet. Tämän pirullisen taudin kuvaan kuuluu kohdallani, että toisina päivinä, harvoin nykyään, kävely onkin yhtä äkkiä hyvää. Tauti aivan kuin kiusaa muistuttaen, että näin ennen vaan entä jatkossa...
No voithan sä noinkin ajatella jos se sun oloas helpottaa, mä en vaan suostu säälimään itteäni. Mä en usko et mä kuolen just tähän sairauteen tai et mä pakosta joudun tuoliin tms. Eikö ole halua edes yrittää??
En mäkään enää pysty tekemään samoja asioita kun vaikka sanotaanko 10-v. sitten, silti pidän mielen iloisena ja ainakin yritän olla positiivinen. Mulla ms todettiin 11/04 eikä todellakaan ollu mikään helposti nieltävä uutinen! Kyllähän ne ekat ajatukset oli et tervetuloa pyörätuoli kun en muusta tiennyt, mutta kyllä se sitten siitä.
Eikä ms aina johda siihen et menettää sen kyvyn liikkua!!!