Minä kaupunkilainen perin isoisäni villiintyneen
tontin, kaksi vuotta olen taistellut juolavehnää,
isoja etanoita ja sammakkolaumoja vastaan - ja
sopeutunut jo aika hyvin. Huomasin että harrastus
vie mennessään, viime kesänä kasvatin
metrikaupalla retiisinvartta, istutin omenapuun
ja "annoin" sen jäniksille, ihmettelin ruohikon
valtaisaa kasvunopeutta ja voitin taistelun
piikkikasvia vastaan - minä ja ruohonleikkurini.
Taas tulevana kesänä odotan ihmettä edes pientä.
tontin, kaksi vuotta olen taistellut juolavehnää,
isoja etanoita ja sammakkolaumoja vastaan - ja
sopeutunut jo aika hyvin. Huomasin että harrastus
vie mennessään, viime kesänä kasvatin
metrikaupalla retiisinvartta, istutin omenapuun
ja "annoin" sen jäniksille, ihmettelin ruohikon
valtaisaa kasvunopeutta ja voitin taistelun
piikkikasvia vastaan - minä ja ruohonleikkurini.
Taas tulevana kesänä odotan ihmettä edes pientä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..jollei sada yhtä paljon kuin viime kesänä... ei
ruohikkokaan kasva yhtä nopeasti.
Pidä innostus yllä. Se voi antaa paljon.
Me saimma vanhan puutarhan vanhan talon mukana.
Kaksi vuotta meni aivan huuli pyöreänä: mitä
tehdä valtaisille vuohenputkikasvustoille,
ylikasvaneille orapihlajapensaille, tukehtuville
ruusuille.. Vaihdettiin osa maasta kokonaan!
Pelastettiin piikkipensaitten seasta muinaiset
sireenit, jotka nyt vasta, seitsemän vuoden
jälkeen kukkivat taas. Nurmikot saavat olla mitä
ovat, sammalta, rautalehteä, rönsyleinikkiä,
apilaa ja jotakin heinää, ajellaan, kun
muistetaan.. Meilläkin söi jänö molemmat
omanapuut! Sahasin varren poikki kymmenen sentin
korkeudelta maasta ja yhden terveen silmun jätin
molempiin. Nyt silmut ovat kasvaneet uusiksi
rungoiksi, puut ovat yli kaksi metriä korkeat ja
kukkivat.. Löysin liljan sipuleita hylätystä
penkistä, tasetteja, sinistä kurhenmiekkaa,
vuohenkelloa, illakkoa..ja erilaisia
maksaruohoja.. Onnea puutarhaasi!