Näin se sit meni jälleen...Toinenkin on menetetty ja kotiin pääsin tänään...Olo on niin epätodellinen ja kaikki tuntuu niin tyhjältä ja turhalta.Onko enään millään mitään merkitystä ja mikä tarkoitus tälläisella koettelulla on....En voi käsittää...Pieniä ne reppanat oli mutta niin suloisia ja niin vauvan näköisiä...On niin väärin...
:((
Gougar-77
51073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi... En taida osata sanoa paljoakaan. Kyyneleet tulivat minullekin kun ajattelin menetyksen suuruutta. Voimia teille.
Olen pahoillani puolestasi :( Tosi ikävää..
mut nyt vastaan ekaa kertaa,oon tosi pahoillani!miks se pitää tapahtua aina jollekkin,täysin perseestä.pelänny oman raskauteni aikana koko ajan kun hälyjä on tullu milloin mistäkin mut toistaseks selvinny säikähdyksillä(rv25).ei tota voi käsittää miks toisille ei suoda sitä onnea mikä ois jokaisen oikeus kokea,elämä on niin julmaa..mä myös -77,toivon sulle paljon voimia/paranemisia ja otan vielä kerran osaa suruunne.
Voimia ja jaksamista teidän perheelle :`(
Voi miten kamalaa on ollut lukea näitä
kirjoituksiasi, :( Olen niin pohjattoman surullinen puolestasi :( TOIVON NIIN, että jonain päivänä kaikki menee hyvin, ja saatte oman pienokaisen.