Varmaan tästä aiheesta ollut täällä palstalla useastikkin puhetta, mutta aloitin silti uuden...
Mun ongelma on, että mä jännitän lähes koko ajan kaikkea. Pahinta se kuitenkin on ihmisten ilmoilla. Mä en pysty kunnolla kävelemään edes kävelytiellä, jos siinä vieressä kulkee autotie, koska olen ihan sata varma, että kaikki ihmiset autoistaan tuijottaa juuri mua ja näkee sitten, että miten kamala ihminen mä olen.
Tuskin tarvii sanoakkaan, että mulla on todella huono itsetuntokin tämän asian takia. Ja kun mä kuitenkin haluaisin olla ja elää ihan normaalisti, mutta kun emmä pysty, jännittäminen rajottaa niin paljon mun elämää.
Lääkärille en ole koskaan mennyt, jotenkin kai häpeän asiaa niin paljon ettei onnistu ja kun tiedän, että siinä odotushuneessakin oleminen on mulle yhtä tuskaa. Lisäksi tässä on se, että mä olen kauniiksi sanottu nainen ja tottakai sitten miehetkin katselevat mua paljon. Ainoo vaan, että tuo hermostuttaa sitten mua vielä enemmän! Jotenkin sitä toivoisi, että voisi olla ihan täysin huomaamaton ja että kukaan ei kiinnittäisi muhun yhtään mitään huomiota...
Mun ongelma on, että mä jännitän lähes koko ajan kaikkea. Pahinta se kuitenkin on ihmisten ilmoilla. Mä en pysty kunnolla kävelemään edes kävelytiellä, jos siinä vieressä kulkee autotie, koska olen ihan sata varma, että kaikki ihmiset autoistaan tuijottaa juuri mua ja näkee sitten, että miten kamala ihminen mä olen.
Tuskin tarvii sanoakkaan, että mulla on todella huono itsetuntokin tämän asian takia. Ja kun mä kuitenkin haluaisin olla ja elää ihan normaalisti, mutta kun emmä pysty, jännittäminen rajottaa niin paljon mun elämää.
Lääkärille en ole koskaan mennyt, jotenkin kai häpeän asiaa niin paljon ettei onnistu ja kun tiedän, että siinä odotushuneessakin oleminen on mulle yhtä tuskaa. Lisäksi tässä on se, että mä olen kauniiksi sanottu nainen ja tottakai sitten miehetkin katselevat mua paljon. Ainoo vaan, että tuo hermostuttaa sitten mua vielä enemmän! Jotenkin sitä toivoisi, että voisi olla ihan täysin huomaamaton ja että kukaan ei kiinnittäisi muhun yhtään mitään huomiota...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä aatelen että sä oot yksinäinen.
Niin siten toi sun ongelmasi johtuu siitä että alitajuisesti kaipaat positiivista huomiota mutta samalla pelkäät negatiivista huomiota.
Ehkä mä jollain tapaa olen hiukka yksinäinenkin, vaikka mulla on ystäviä, joita tapaan ja joitten kanssa juttelen sitten muuten vain päivittäin.
Mies asioitten suhteen mulla ei ole koskaan ollut tuuria, joten ehkä siitäkin johtuu, että mä ahistun niin paljon miesten huomiosta...
Ihmissuhteet on sellasta uhkapeliä, mutta sitä pitää vaan pelata jos joskus aikoo onnen löytää.
Täytyy vain yrittää aina uudestaan kunnes löytää sen jonka kanssa on koko elämän.
vaiva täällä, paitsi että olen mies.
Varovainen olen neuvojen antamisessa - enkä nytkään tarkoita tätä neuvona, vaan mielipiteenä - , mutta eiköhän sinuakin auttaisi se, että joku todellakin kiinnittäisi huomionsa sinuun. Ei niin että etsisi sinusta vikoja, vaan niin, että etsisi sinusta niitä hyviä puolia. Vieläpä siten, että itsekin sen huomaisit.(Oisko se sitten se rakastuminen?)
Tuskin sinä kamala ihminen olet(voin toki olla väärässäkin). Kamalat ihmiset ovat aina niin täynnä itseään, että hirvittää. Sinä et.
Jos sinua on sanottu kauniiksi, niin olet sitä. Eikä kauneudessa mitään pahaa ole, päinvastoin. Ainakin minä tällaisena luuserina tykkään katella kauniita naisia. Äläkä nyt ymmärrä väärin, kauneus ei ole tärkein ominaisuus naisessa, mutta pelkkää plussaa kuitenkin. :)
jos kuitenkin menisit lääkärille ja kertoisit asiastasi. Varmaan hänellä olisi jokin lääke mielessä jännittämiseesi. Eihän sitä olisi varmaan tarkoitus syödä loppu elämää.
Tai keskustelu ulkopuolisen kanssa asiasta, voisi vapauttaa sinut jännittämisestä. Mene ensin vaikka yksitiselle lääkärille vieraalle paikkakunnalle.
Oikein paljon kaikkea ihanaa, rohkaise itsesi, ota ensimmäinen askel... toiset hoituvat huomaamatta :)