Tietääkös kukaan iltapäivällä Miekatiellä sattuneesta kolarista??? Kuului just ihan karsee huhu et ois ollu tuttu poika joka kuoli.
Kolari
pelästynyt
4414255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tuttuhan tuo poika oli melkein jokaiselle tällä kylällä..:/ Ja huhu on tottakin vielä kaiken lisäks..
Oli sulla sydän niin lämmin hellä
oli siellä paikka meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit
meitä muistit ja huolta kannoit.
Muistosi kaunis voimaa antaa
surun raskaan hiljaa kantaa.
Lehdessä ei ollut asiasta uutista, joten ei vaikuta huhu oikealta.
Ns. luonnollista valintaa pahimmassa muodossaan tässä likenneonnettomuudessa ei siis liene tapahtunut.
Käy katsomassa vaikkapa iltalehden sivuilta...Saat sieltä tietää kaiken mikä on oleellista...
"Päivänä kauniin kesäisen
hiljeni sydän kultainen.
Lähtösi vaikea kestää on
surumme suuri ja sanaton.
Lohtuna muistot rakkaat."
Uutinen viittaa varomattomuuteen liikenteessä, eli ikävä kyllä, lopputulos huomioon ottaen voidaan puhua tässäkin luonnollisesta valinnasta, jossa heikot sortuvat ja tässä tapauksessa nuori elämä katkesi äkkiä.
Ajoneuvolla liikkuminen tiellä on vakava asia.
Inhimillisellä tasolla tapaus on traaginen ja ymmärtää hyvin läheisten ja tuttavien kokeman menetyksen ja surun.
ikävä ei unohdu koskaan. =( Sinut on saatettu viimeiselle matkalle tänään, lepää rauhassa.
Kunpa voisin vain puhaltaa
haavasi unohduksiin
unestasi sut herättää
Kunpa voisin
Ei yön varjot sano
ei kuiskaa sävelin
ei äänesi kuulu
Yön tähtien jäiset helmet
silmissäni
sanaton minunkin suruni
jäähyvästi,rakas Henri
Jäähyvästi
Oli elämän alku haurasta
ohdaketta
tappuraa
mutta pienen pojan sydän täynnä
sisua ja tahdonvoimaa
Nuori mies
kultaa kantoi sydämenään
kuka ties
Kultahippusia kulki kylväen
hän kädellään
oli meillä onni olla lähellään
Niin julma elämä on
ja arvaamaton
Kohti sateenkaarta kaartuvaa
unelmiaan
keveästi kun hapuilee
voi tyhjäksi jäädä kädet nää
jos niin vain määrätään
Äkkiä yksin
mukaan tuulen lämpimän
joutui lähtemään
taivaisiin
mutta lähti hän hymyillen
ilon pilke ruskeissa silmissään
loistetta tähtien
Tuulessa soi äänensä
auringossa kai hymynsä
hehkuu
hipaisten
kuin hyväillen
Ne kultajyvät
auttaa meitä muistamaan
ei unohtamaan
Me unissa tavataan
Nyt sitä alkaa ilmeisesti pikku hiljaa tajuamaan, ettei enää kyseistä henkilöä missään tapaa. Eilen illalla tuli taas niin hirveä olo, että miten tämä on mahdollista.
Säkeitä hänelle,
joka ei niitä
koskaan lue,
ja siitä syystä.
"Muistot saa kyyneleet mun silmiin,
ne saa mut kaipaamaan sua niin.
Ne muistot täyttää mun mielen,
ja lisää kaipuuta sydämen."
...ikäinen menehtynyt oli? Joka tapauksessa osanottoni perheelle ja läheisille.
oli todella liian vähän, 19 v., vajaa kuukausi ja 20 vuotta olisi tullut täyteen.
Silmät vesissä kuljettu nyt kaks päivää. Niin turhaa, tarpeetonta ja epäreilua. Meni SUPER hyvä tyyppi :(
ne jotka lähtee on hyviä ihmisiä,mutta kaikki me lähdetään ajallaan.ja jokainen tavallaan.nyt suru,mutta aikaa kun menee suru helpottaa mutta ei poistu.
Niin, aina kun joku kuolee, niin kaikki tuntee sen ja se kuollut oli hyvä tyyppi. Ystäviä löytyy enemmän kuoleman jälkeen kuin ennen sitä.
Tässä tapauksessa kuollut poika oli kyl hyvä tyyppi oikeasti, muutaman kerran tapaamisen kannalta. En tuntenut, mutta tiesin hänet.
Vaikka tyyppi olisi hyväkin, se voi olla tohelo autoa ajaessaan, ikävä kyllä.
... mutta erityisen oikeassa olet tämän pojan suhteen.. Olen tuntenut pojan pitkään ja aika vähissä on varmasti ihmiset joilla olisi mitään negatiivista sanottavaa, ainakaan pojan luonteesta. Kovin läheisesti en tuntenut, mutta todella pitkältä ajalta, joten uskallan sanoa, että ainutlaatuisesta nuoresta miehestä on kyse... Moni ihminen jäi aidosti kaipaamaan.
Kun asiasta on nyt näinkin paljon kirjoiteltu, niin tekeepä mieli kysyä, mitä asianomainen teki, missä toimi ja missä päin asui.
Ei ollut paikallislehdessä eikä seurakuntauutisissa kuolinilmoitusta.
niin totta puhut. niin totta.kuinka suru voikaan niin kovasti rintaa koskea ja pakottaa...
hän oli ainutlaatuinen.
Sivullisia ei voi syytellä ja surun ymmärtää.
Elämä on raadollista myös Mjussa.
Kaikki ovat kyllästyneet näihin kaahaajiin, jotka ajavat aseman lenkkiä tai Vihannan tietä muista välittämättä.
On kamalaa,että nuori elämä päättyy. Onneksi kuitenkaan vastaan ei tullut tällä kertaa esim. perhe pienten lasten kanssa polkupyörillä.
Viattomia ei nyt onneksi mennyt. Miten ensi kerralla?
Kuriin.
sitä illalla autoa niin pyöritettiin torilla ja liikenneympyrässä.vettä satoi justiinsa niin, että pakoputkiviritteiset tuning auton pyörätkin suti.
Aina kolari ei johdu ylinopeudesta.Usein voi sattua sairaskohtaus ja siihenhän ei voida vaikuttaa itse. Sivulliset ei pysty tietämään todellisia tapahtuman kulkuja ja ei tarvitse tietääkkään.Suru on silti yhtä raskas kantaa, löytyi tapahtuneeseen syy tai ei.
Joku määrää päiviemme määrät jo syntyessämme...
tiesi murhenäytelmiä moneen kotiin. Mitä ihmettä näille kaahareille pitäisi tehdä. Kuoleman jälkeen kaikki muuttuu niin kauniiksi... parhaat menevät ensin jne.
Keskustelua aiheesta:
http://www.iltasanomat.fi/keskustelu/lukijanviesti.asp?id=3153420
Sehän se. Maantie ei ole enää turvallinen paikka.
Jos uhreina olisivat vain kaaharit, niin sehän olisi esimerkki luonnollisesta valinnasta, mutta kun kärsimään joutuvat myös viattomat, niin se ei ole enää puollettavissa.
Tämän ketjun saisi lukea monikin kaahausongelmainen.
Ajamaan!!!
Kaahareilla on usein jonkin tason alemmuskompleksi.
Kun ei itse pysty tai pääse johonkin (koulunkäynti, työ, vastakkaisen sukupuolen suosio, samanikäisten arvostus yms.), näytetään, ellei muuta niin itselle, että auto sentään pystyy.
(Edellä esitetyllä ei mitenkään viitata ketjussa minittuun onnettomuuden uhriin, vaan käsitellään asiaa yleisellä tasolla.)
Nyt on jo reilu kaks kuukautta Henkan pois menosta.
Rinnallain mies murheellinen
näen jotenkin muuttuneen
viikoissa vuosia vanhenneen
suruseitti edessä ruskeiden silmien
...poskeltain pyyhin kyyneleen...
Niin samanlaiset silmät
oli pojallaan
mutta kultahippua,ilon pilkettä täytenään
Joutui nuori mies yksin
äkkiä
kohti taivaita lähtemään tulisella ratsullaan
on nyt enkelinä
lämmin lounatuuli ystävänä
Ei päivääkään ,ettei kesäsade kanssamme
itke,sure,vuodattele katkeria karpaloitaan
suukottele verisillä,suolaisilla huulillaan
nuole poskea kalpeaa
haudalle,kukkaiselle merelle
tomulle torkahtaa
Kun taivaanranta raottaa jo varovasti silmiään
antaa kajoa nousevaa
niin lounatuuli,ystävämme
salaa,hiljaa häivyttäen
surupisarat joskus kuivattaa
tummat soinnut kirkastaa
kukkamereksi vajoaa loistoon hersyvään
suurin suru helpottaa
kauniit muistot jäljelle jää
sitä emme vielä vaan nää...
on niin vaikeaa
rakkaansa kun joutuu matkalleen yksin päästämään
Kaunis runo, josta heijastuu syvä kaipaus.
Elämä jatkuu kuitenkin - meillä jotka elämme.
minnekään tämä ikävä ja suru.
Päivittäin mielessä. Milloin muuttuu muistoiksi?
Me menetimme rakkaan ihmisen ,jota tulemme kaipaamaan aina.Se totuus ei muutu mihinkään.
Suru,se kestää kauan.Sitä aina kyselee ,mikä tarkoitus tällä on.Niin turhaa,niin epäoikeudenmukaista...ja kuinka pienet sekunnit voivat määrätä hetkemme ja sitten kaikki ohi..
Täällä puhutaan kaahaajista,mutta todellakin muitakin syitä voi olla,kukaan jäänyt kertomaan ,miksi niin kävi.Henri poika oli aidosti hyvä ihminen,meitä surevia on monta...
Ajan mukana suru haihtuu, mutta muistot jäävät, mutta vain meillä, jotka elämme.
Pöydälläni kuvas nään
se saa sua usein kaipaamaan
jopa äänes kuulemaan
hymyn valloittavan
silmissäni yhä nään
kyynel usein vierähtää
poskilleni helähtää
suurin suru
se lohduton
kuitenkin
lempeää kaipausta jo on
on pakko kai se ymmärtää
luopumista elämä on
sua aina rakkaudella muistelemme
olet meille rakas niin
jää tarinasi sydämiin
taas kynttilän sulle sytytän
ja hymähdän
kun näen pikkulinnun
ikkunallani
sinäkö se oletkin?
Hieman myöhässä ystävänpäivästä, mutta ystävää voi muistella joka päivä. Mielestäni nämä sanat sopivat kiapaamalleni ystävälle:
Ystävä, hauras kuin lehti,
kuin herkkä perhonen.
Monien luokse ehti
kuitenkin lämpö sen.
Ilo kuin virtaava vesi
pulppusi sinussa.
Kaikkien vaiheittesi
ylle jäi valoa.
Riemuitsit lapsen lailla,
lintujen ystävä.
Pienimmät pelkoa vailla
viipyivät lähellä.
Elämä kaunis ja hento
sinulle annettiin,
pääskysen keveä lento
sinisiin korkeuksiin.
Kutonut olet täällä
silmukan viimeisen.
Talvella, kylmällä säällä
tunnen taas lämmön sen.
Enkeli sinua kantaa.
Taivas on avoinna.
Yhteinen koti siellä,
missä on Jumala.
Anna-Mari Kaskinen
Kaipaus,se yllättää
hetkittäin
muistot ne koskettavat
niin kovaa
hetkittäin
kun kuvaasi kosketan
poskeasi hellästi hyväilen
kuin sinulle kertoisin sen
kuinka kaipaan
koskaan unohda en
vaan eihän ne opi niin turhia kuolemia...
Kyllä vielä kaahataan ja ajetaan miten sattuu. Hetken sen kuolema muistetaan mutta sitten se unohtuu. Ja meno jatkuu. Saattaahan se sit pistää ehkä miettimään kun itse makaa sairaalassa... Jos sinne asti pääsee, ettei joudu alakertaan. Mutta se on nuorten elämäää... Henkkaa kaipaan edelleen syvästi...kyllä se aina välillä pistää miettimään miksi meitä viedää liian aikaisin... voihan se olla et vähän aikaa tuosta hirvikolarista selvinneet miettii elämää.. (ainakin toivon niin)
Kukin kaahaa tyylillään....Asiaan ei juurikaan kiinnitetä huomiota, ennenkuin sattuu jotain vakavaa, toisinsanoen nuori kuolee tms. Toivoisin rauhallisia ajoja liikenteeseen niin nuorille kuin vanhemmillekin.....
Eipä näköjään ihmisille tule mieleen ettei aina nuoren kuoleman kohalla ole kyse kaahailusta tms. Joskus myös nuorikin ihminen voi saada sairaskohtauksen, aina ei ole kyse omasta tahdosta.
Tuntuu todella pahalle lukea näitä kirjoituksia kun itse tietää mistä todellisuudessa tässä tapauksessa oli kyse.
Onhan niitäkin ketkä omilla teoillaan ovat aiheuttaneet pahaa itselleen ja muille ajotyylillään, mutta jopa tältäkin kylältä löytyy, tai ainenkin löytyi tämä yksi poikkeus.
Moni on kirjoittanut että ei nuoret näköjään ole mitään oppinut.. Mitä tästä tapauksesta voi oppia? Ole kunnollinen kuski ja silti kuolema tulee??? Luulisin että ainut asia minkä tästä jotkut voivat oppia niin on se, että myös nuoret kuolevat sairaskohtauksiin, jopa liikenteessä.
::Syvästi edelleen kaipaava::