Eikös se hyvä itsetunto ole sitä että luottaa itseensä ja kykyihinsä? Niin että ajattelee omaavansa vahvuuksia paljon enemmän kuin heikkouksia. Ts. heikkoudet eivät ole etusijalla jokapäiväisessä ajattelussa.
Sanoisin että minulla on huono itsetunto. Liikkuessani ihmisten joukossa, mietin miltei kokoajan omaa kävelemistäni ja analysoin mielessäni ihmisten ilmeitä. Kärsin liiallisuuksiin menevästä introspektiosta. Tarvitsisin etäisyyttä itseeni, mutten halua käyttää amfetamiinia, enkä olla juopuneena.
Hyvälle itsetunnolle luodaan perusta jo lapsuudessa. Kannustava ja turvallinen kasvuympäristö edesauttavat hyvän itsetunnon muodostumisessa. Itsetunto on pelkistettynä itsensä hyväksymistä. Luulisin että maallinen mammona ei lisää oikeasti (loppujen lopuksi) itsetuntoa. Monella ns. menestyvällä voi olla heikko itsetunto, jota koetetaan kompensoida vaikkapa 507 hevosvoimaisella BMW:llä tai pyrkimällä hyvin korkeaan asemaan työelämässä. Väittäisin että monellakin alle tonnin kuukausieläkkeellä elävällä eläkeläisellä on hyvä itsetunto. Liittyyköhän vaikeimmat itsetunto-ongelmat juuri nuoruuteen ja elämäntarkoituksen hakemiseen. Siihen että kokeeko olevansa rakastettu ja hyväksytty?
Sekin kertoo huonosta itsetunnosta kun ei kykene löytämään parisuhdetta. Kun on nuori mies eikä kykene löytämään naista, syy yksinäisyyteen on huonossa itsetunnossa. Sitten on paljon ehjiä, hyvällä itsetunnolla varustettuja nuoria ihmisiä: on vamppeja, jotka kehuskelevat miesvalloituksillaan ja pelimiehiä jotka saavat vahvistusta itsetunnolleen löytäessään näyttävän naisen. Näen paljon pareja liikkuessani ulkona. Uskon että näillä ns. "taviksilla pariskunnilla" on hyvä itsetunto. Sen näkee siitä olemuksesta ja aidosta onnesta ja rakkaudesta. Se aito välittäminen ja kiintymys on aistittavissa (ainakin minä sen tunnen). Ajattelen että rakastavaiset ansaitsevat rakkauden, koska he ovat kaikinpuolin hyviä ja arvokkaita. Heidän ei tarvitse kysyä lupaa olemassaololleen. He tietävät arvonsa ja siksi voivat rakastaa. Tänään kävelin pihalla palatessani lenkiltä ja oli oikein mukava nähdä onnellinen nuoripari. Jotenkin heistä uhkui arjen onnea kun juttelivat jotain työpäivän kuulumisistaan. Uskon että se on valtavan suuri Lahja kun on löytänyt kumppanin ja kokee rakkauden. Elämää suunnitellaan ja koetaan yhdessä. Avasin heille ulko-oven ja annoin mennä ensin ovesta, koska heillä oli kantamuksia ja yritin ystävällisellä käytöksellä osoittaa heille kuinka arvokkaita he ovat parina.
Pitäisi kirjoittaa lista johon tulisi omat vahvuudet. Kovana vitutuspäivänä sen voisi ottaa esille ja lukea omat plussat. Olisi kyllä helpompi kirjoittaa itsestään vikalista. Vikalista kädessä sitten psykiatrin luo että "tutki sinä minut ensin, vertaillaan sitten diagnooseja". Vikalistalla olisi helppo myös kartoittaa tarvittavien troppien määrä ja laatu.
Sanoisin että minulla on huono itsetunto. Liikkuessani ihmisten joukossa, mietin miltei kokoajan omaa kävelemistäni ja analysoin mielessäni ihmisten ilmeitä. Kärsin liiallisuuksiin menevästä introspektiosta. Tarvitsisin etäisyyttä itseeni, mutten halua käyttää amfetamiinia, enkä olla juopuneena.
Hyvälle itsetunnolle luodaan perusta jo lapsuudessa. Kannustava ja turvallinen kasvuympäristö edesauttavat hyvän itsetunnon muodostumisessa. Itsetunto on pelkistettynä itsensä hyväksymistä. Luulisin että maallinen mammona ei lisää oikeasti (loppujen lopuksi) itsetuntoa. Monella ns. menestyvällä voi olla heikko itsetunto, jota koetetaan kompensoida vaikkapa 507 hevosvoimaisella BMW:llä tai pyrkimällä hyvin korkeaan asemaan työelämässä. Väittäisin että monellakin alle tonnin kuukausieläkkeellä elävällä eläkeläisellä on hyvä itsetunto. Liittyyköhän vaikeimmat itsetunto-ongelmat juuri nuoruuteen ja elämäntarkoituksen hakemiseen. Siihen että kokeeko olevansa rakastettu ja hyväksytty?
Sekin kertoo huonosta itsetunnosta kun ei kykene löytämään parisuhdetta. Kun on nuori mies eikä kykene löytämään naista, syy yksinäisyyteen on huonossa itsetunnossa. Sitten on paljon ehjiä, hyvällä itsetunnolla varustettuja nuoria ihmisiä: on vamppeja, jotka kehuskelevat miesvalloituksillaan ja pelimiehiä jotka saavat vahvistusta itsetunnolleen löytäessään näyttävän naisen. Näen paljon pareja liikkuessani ulkona. Uskon että näillä ns. "taviksilla pariskunnilla" on hyvä itsetunto. Sen näkee siitä olemuksesta ja aidosta onnesta ja rakkaudesta. Se aito välittäminen ja kiintymys on aistittavissa (ainakin minä sen tunnen). Ajattelen että rakastavaiset ansaitsevat rakkauden, koska he ovat kaikinpuolin hyviä ja arvokkaita. Heidän ei tarvitse kysyä lupaa olemassaololleen. He tietävät arvonsa ja siksi voivat rakastaa. Tänään kävelin pihalla palatessani lenkiltä ja oli oikein mukava nähdä onnellinen nuoripari. Jotenkin heistä uhkui arjen onnea kun juttelivat jotain työpäivän kuulumisistaan. Uskon että se on valtavan suuri Lahja kun on löytänyt kumppanin ja kokee rakkauden. Elämää suunnitellaan ja koetaan yhdessä. Avasin heille ulko-oven ja annoin mennä ensin ovesta, koska heillä oli kantamuksia ja yritin ystävällisellä käytöksellä osoittaa heille kuinka arvokkaita he ovat parina.
Pitäisi kirjoittaa lista johon tulisi omat vahvuudet. Kovana vitutuspäivänä sen voisi ottaa esille ja lukea omat plussat. Olisi kyllä helpompi kirjoittaa itsestään vikalista. Vikalista kädessä sitten psykiatrin luo että "tutki sinä minut ensin, vertaillaan sitten diagnooseja". Vikalistalla olisi helppo myös kartoittaa tarvittavien troppien määrä ja laatu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.tietopankki.com/itsetunto.html
Vaikuttaa asialliselta tietoiskulta.
.
"menestyvällä voi olla heikko itsetunto, jota koetetaan kompensoida vaikkapa 507 hevosvoimaisella BMW:llä tai pyrkimällä hyvin korkeaan asemaan työelämässä."
Kellään ei ole loppujen lopuksi "riittävän" vahvaa itsetuntoa, joten kuvatun kaltainen sekundaari-narsistinen kompensaatio sallittakoon!
"Väittäisin että monellakin alle tonnin kuukausieläkkeellä elävällä eläkeläisellä on hyvä itsetunto."
Voi olla, varsinkin jos hänellä aiemmassa elämässään on ollut "jotain". Naisella tämä voi olla esim. lapset ja miehellä sodanaikaiset sankarityöt.
.