Onko se vain tätä hoitojen jälkeen? Koko kevät ja kesä on mennyt näissä mietteissä. Ei jaksais päivästä toiseen tätä.
Uusiiko syöpä
ja milloin?
171214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Keskustele lääkärisi kanssa.On raskasta ja monella mielessä samat ajatukset.Kannattaa yrittää,jos pääsee psykologin juttusille.
Uusiutuu kenellä uusiutuu: Onhan tietyt riskitekijät, kuten levinneisyys alunpitäen, kasvaimen koko ja syövän ärhäkkyys jne.
Silti, älä pilaa kesääsi vaan nauti siitä että elät NYT!
Ei parane miettimisellä, sen kyllä tiedän, olisin jo terve, mutta sitä juuri tarkoitin, että onko se siis tätä aina vaan? Että miten voisi saada katkon näihin ajatuksiin ja tuleeko sellasta aikaa enää koskaan?
Miten ja missä se oivallus tapahtuu, että niinkun sanot: "Nauti siitä, että elät nyt".. Päätöksillä se ei onnistu, yritetty on.
Tuo ammattiauttajien kanssa keskustelu olisi varmaan viisasta, mutta pelkään jotenkin läheisteni loukkaantuvan, jos menen jonkun muun luo juttelemaan. Tyhmää tietysti, eikä siitä varmaan pidä välittää.
sen myötä, kun ystävä sairastui toistamiseen. Tajusin, että mitä minä miettimään tuleeko syöpä toistamiseen. Minulla on tämä kesä elettävänä. Ystäväni viettää sen hoidoissa!
siltä se usein tuntuu. Sinulla on ehkä vähän aikaa sairastumisesta, jolloin nuo ajatukset on tietysti vielä useemmin mielessä, vaikka kyllä jo hieman pidenpään sairastavana voin kertoa, että aina näissä erilaisissa jälkitarkastuksissa ja kuvauksissa ja niitä ennen pelottaa ja jännittää. Unet häviää ja muutenkin olo on mitä on.
Yritä saada joku, vaikka syöpäyhdistyksestä, jonka kanssa voit keskustella. Hoitajien vastaanotot siellä on maksuttomia ja he osaa auttaa monissa asioissa ja kuunnella.
Onko sinulla ketään tukihenkilöä tai miten perheesi?
Itselle elämä on jo näyttänyt sen valoisaakin puolta, ainakin pilkahduksina.
Voimia sinulle.
myös mulle. Joku tossa sanoikin psykologista ja tukihenkilöistä, ym ja itsekin tarvitsen sitä. Olen käynyt Syöpäjärjestön lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa keskustelemassa. Ja varsinkin tämä hoitajan kanssa oleva suhde toimii. Käyn myös eräässä ryhmässä ja sen olen kokenut todella tärkeäksi vertaistuki muotona.
Joten suosittelen. Olen sitä mieltä, että tuo ajatustapa on saatava jollakin katkeamaan, että voit nähdä elämässä muutakin. Tietty helppo sanoa, mutta kokemuksesta tiedän, että se toimii. Keskustellen saa uusia näkökulmia, joita ei vain tule huomioineeksi, kun ajatus jähmettyy johonkin uraan.
Toivon kaikkea hyvää sinulle.
Hei!
En halua tuottaa Sinulle lisää ahdistuneisuutta, vaikka kerronkin minun nyk. tilanteeni. Kokorintaleikkaus 27.3.-06. Kesällä sytot ja lokakuussa sädehoito. Joulukuussa onkologilta "terveen paperit". Nyt keväällä huomattiin etäpesäkkeet luustossa ja maksassa. Sädehoidot käyty. Kesä menee taas kaljuna sytoputkessa.
TS.syöpä on niin salakavala, että tuntuu lääkäreidenkin olevan sen edessä voimattomia.
Tämä nyt oli vain esimerkki, joten lippu korkealle ja jaksamisia. Ei se jatkuva pelonsekainen mietiskely ainakaan auta.
Olen tänne muutamaan kertaan kirjoitellut tyttäreni (17-v) Hodgkinin taudista. Huomattiin vuosi sitten helmikuussa, hoidoksi sytostaatit ja sädehoito. Seurannassa näkyi nyt 2.5. magneettikuvassa jotain huolestuttavaa, tytöltä otettiin rintakehästä koepala ja uuteen PET kuvaan pääsi kuuden viikon tuskallisen odottamisen jälkeen. Tänään vihdoin oli koottu kaikki tiedot yhteen: koepala ja kuvaustulokset ja ei sittenkään ollut uusinut. Nyt voi tosiaan sanoa, että kivi putosi sydämmeltä. Kyllä on kevyt olo. Kyllä tässä lähes kahdessa kuukaudessa on toiseenkin kertaan ollut huolesta sykkyrässä tytön puolesta. Tässä sivusta seuranneenakin on elämän asenne muuttunut. Kukaan ei tiedä montako hyvää päivää tai vuotta on edessä, siksi jokaisesta kannattaa nauttia. Tyttärelläni on seuraava seurantakäynti vasta 4 kk:n kuluttua. Nythän alkaa näyttää siltä, että voisi saada koulunsa sittenkin käytyä loppuun ilman katkoksia. Kumpa tämän hyvän olon saisi talteen niitä hetkiä varten kun huoli saa taas vallan.
Tuli tarve kirjoittaa hyvien uutisten mahdollisuudesta aloittajalle sen jälkeen kun luin SULPJOKin kirjoituksen. Uskon todella ymmärtäväni sinua SULPJOK, niin paljon olen keskustellut ja eläytynyt tyttäreni tilanteeseen. Jotenkin koko ajan varautuen siihen, että hoidot alkavat nyt uudelleen ja pitää kestää olla tukena, kun toinen kärsii. Kun nyt katsoin viestejä peräkkäin, en mitenkään halua erityisesti kehua tilanteellamme. Kovien aikojen läpi tässä on menty.
Täältä voisi alkaa kirjaamaan ylös näitä "aforismeja". Tuolla jossain toisessa ketjussa, joku kysyikin, saako kirjoittaa lauseet ylös ( se oli jotain sellaista, että suuret surut ovat muuttuneet pienemmiksi, pienet ilot suuremmiksi).
ja miettinyt, että kaikki tämä sairaus, ym.jotenkin aiheuttaa sellaisen erikoisen kyvyn nähdä tietämättäänkin ehkä asioita eritavalla kuin siinä ns, entisessä elämässä... Jotenkin vain sellainen oleellinen jää ja turha karisee ja sellasessa olotilassa pusertuu joskus todella syviä ajatuksia. niistä voi myös lukea sen, että ne on eletty, ei ainoastaa keksitty.
Ne omalla tavallaan rohkaisevat ainakin minua kaiken keskellä.
voi joskus pelastaa apean päivän. Itse olen kerännyt ystävien lähettämiä "ajatelmia".
Voisimmekohan kerätä "voimia antavia" aforismeja...
Laitanpa aloituksen!
höpistään nyt ihan kaikesta tälläkin palstalla.
Asiallinen keskustelu siirretään sinne toiselle palstalle.
kun katsoo aloituksia,harvasSa on enää asiallista tietoa ja keskustelua syövästä.
Joukkoon sopii jo säätiedotuksetkin taas.
mielipiteesi,Sarkoomatäti?Voimia hoitoihisi!
viesteistä on syöpää koskevia. Mitä pahaa siinä on, jos joku kirjoittaa aforismin, joka on auttanut SYÖPÄÄ sairastettaessa?
Ei voi koskaan olla varma asiasta.Mutta sillä ei kannata vaivata päätään. Vain tämän hetken eläminen on tärkeää.Ei se että ajattelee uusiiko vai ei.Minulle vastaukset tulivat ettei leikkauksen jälkeen ole mitään havaittavissa.Kuitenkin seuraavat viisi vuotta olen seurannassa...Ja sitten vasta kuulen onko tämä kasvain voitettu..Kuitenkin olen syöpäpotilas lopun elämäni ajan.En sitä haudo enkä ajattele.Tärkeintä on nauttia jokaisesta päivästä jonka saan. Ja siitä kiitos kuuluu myös vaimolleni.Yhdessä jaamme ilot ja surut.
Sinulle toivotan hyvää jatkoa ja elä täysillä.
Syöpä seuraa meitä lopun elämäämme. Jokainen patti tutkitaan tarkasti. Toisaalta, ehkä nyt osaamme nauttia elämästä enemmän.