Minulla oli ihana lapsuus..Niin ihana kuin lapsella vaan voi olla. Muistan ihanat kesälomat jotka vietettiin mökillä grillaten ja saaristossa veneillen. Tai joulut jolloin pöydät notkuivat herkkuja ja säkit olivat lahjoja pullollaan..Perheemme oli onnellinen ja useat kaverit olivat kateellisia.
Mutta mitä tapahtui?:(
Noin neljä vuotta sitten vanhempani ostivat talon merenrannalta ja minä muutin silloisen poikaystäväni kanssa omaan kotiin. Minua kaksi vuotta nuorempi veljeni muutti vanhempieni kanssa. Jokin ihme sai isäni käyttämään yhä enemmän ja enemmän alkoholia. Nykyään kun menen viikonloppuna käymään, tiedän että isäni on jälleen kerran humalassa. Viikolla hän ei juo kun muutamia kaljoja, ja selvinpäin hän on edelleenkin ihana ja huomaavainen, se isä jonka muistan lapsuudestakin. Mutta joka viikonloppuna hän juo viinaa ja silloin hänestä muuttuu inhottava..ei hän onneksi lyö tai ole muutenkaan väkivaltainen mutta muuttuu ärsyttäväksi,kovaääniseksi,itseään toistavaksi ja sopertelevaksi..
Äiti on maailman ihanin ihminen, ihmettelen miten hän on jaksanut noinkin kauan..Isäni on yrittäjä ja äitini pääasiassa tuo rahat taloon.
En tiedä miten saisin isäni luopumaan viinasta, sillä tuolla menolla hän tuhoaa perheeni. Olen ajatellut että minun pitäisi viimein puhua hänelle ja kertoa mitä ajattelen. Veljeni on tehnyt sen jo useasti..Minulla on myös isovelipuoli, meillä on eri isä ja veljeni oikea isä on jo kuollut. Jostain syystä isäni on mustasukkainen isoveljestäni, äiti kuulemma huomaa veljeäni enemmän kuin häntä, mikä taas johtuu siitä että veljelläni on ollut todella vaikeaa..Tottakai äiti koittaa auttaa mahdollisimman paljon. Isäni on kiukuissaan sanonut äidilleni että "en ole koskaan päässyt Mikan (nimi muutettu) kanssa samalle tasolle!" Mitä äitini voi tähän sanoa? Kyllähän nyt aikuisen miehen pitäisi tietää että lasta ja miestä rakastetaan eri tavalla..
Isäni on myös uhkaillut itsemurhalla kerran. Hän on niin heikko ja stressaantunut että pelkään hänen voivan toteuttaakin sen..
Viimeinen pisara oli nyt juhannuksena kun äitini kertoi isän olleen taas todella humalassa ja vieraiden kuullen uhkaillut, että hänen täytyy varmaan ruveta käymään maksullisissa naisissa..Äitini pinna loppui ja hän ensimmäistä kertaa 25 vuoden aikana läimäytti isääni kasvoihin.
Tuntuu pahalta seurata tilannetta vierestä, kun nään miten äitini kärsii..En tiedä mitä sille onnelliselle avioliitolle tapahtui? Joka kerta kun käyn siellä, he tiuskivat toisilleen ja puhuvat muutenkin inhottavasti.
Haluaisin joskus nähdä miten he halaisivat toisiaan..
En tiedä mitä tapahtuu jos äitini ei enää jaksa ja haluaa erota..Pelkään, että isäni ei kestä sitä..Ja tiedän että mun pitäis puhua asiasta isälleni, mutta jotenkin säälin häntä vaikka olenkin vihanen.
En ole pystynyt puhumaan koko todellisuudesta edes avopuolisolleni, vaikka yleensä puhun hänelle kaikesta. Tottakai hän on nähnyt että isäni on usein kännissä mutta ei hän kaikkea tiedä..
Haluaisin vaan niin kovasti että isäni lopettaisi sen viinan juomisen!En kestä enää kännisiä jouluja ja juhannuksia..:(
Mutta mitä tapahtui?:(
Noin neljä vuotta sitten vanhempani ostivat talon merenrannalta ja minä muutin silloisen poikaystäväni kanssa omaan kotiin. Minua kaksi vuotta nuorempi veljeni muutti vanhempieni kanssa. Jokin ihme sai isäni käyttämään yhä enemmän ja enemmän alkoholia. Nykyään kun menen viikonloppuna käymään, tiedän että isäni on jälleen kerran humalassa. Viikolla hän ei juo kun muutamia kaljoja, ja selvinpäin hän on edelleenkin ihana ja huomaavainen, se isä jonka muistan lapsuudestakin. Mutta joka viikonloppuna hän juo viinaa ja silloin hänestä muuttuu inhottava..ei hän onneksi lyö tai ole muutenkaan väkivaltainen mutta muuttuu ärsyttäväksi,kovaääniseksi,itseään toistavaksi ja sopertelevaksi..
Äiti on maailman ihanin ihminen, ihmettelen miten hän on jaksanut noinkin kauan..Isäni on yrittäjä ja äitini pääasiassa tuo rahat taloon.
En tiedä miten saisin isäni luopumaan viinasta, sillä tuolla menolla hän tuhoaa perheeni. Olen ajatellut että minun pitäisi viimein puhua hänelle ja kertoa mitä ajattelen. Veljeni on tehnyt sen jo useasti..Minulla on myös isovelipuoli, meillä on eri isä ja veljeni oikea isä on jo kuollut. Jostain syystä isäni on mustasukkainen isoveljestäni, äiti kuulemma huomaa veljeäni enemmän kuin häntä, mikä taas johtuu siitä että veljelläni on ollut todella vaikeaa..Tottakai äiti koittaa auttaa mahdollisimman paljon. Isäni on kiukuissaan sanonut äidilleni että "en ole koskaan päässyt Mikan (nimi muutettu) kanssa samalle tasolle!" Mitä äitini voi tähän sanoa? Kyllähän nyt aikuisen miehen pitäisi tietää että lasta ja miestä rakastetaan eri tavalla..
Isäni on myös uhkaillut itsemurhalla kerran. Hän on niin heikko ja stressaantunut että pelkään hänen voivan toteuttaakin sen..
Viimeinen pisara oli nyt juhannuksena kun äitini kertoi isän olleen taas todella humalassa ja vieraiden kuullen uhkaillut, että hänen täytyy varmaan ruveta käymään maksullisissa naisissa..Äitini pinna loppui ja hän ensimmäistä kertaa 25 vuoden aikana läimäytti isääni kasvoihin.
Tuntuu pahalta seurata tilannetta vierestä, kun nään miten äitini kärsii..En tiedä mitä sille onnelliselle avioliitolle tapahtui? Joka kerta kun käyn siellä, he tiuskivat toisilleen ja puhuvat muutenkin inhottavasti.
Haluaisin joskus nähdä miten he halaisivat toisiaan..
En tiedä mitä tapahtuu jos äitini ei enää jaksa ja haluaa erota..Pelkään, että isäni ei kestä sitä..Ja tiedän että mun pitäis puhua asiasta isälleni, mutta jotenkin säälin häntä vaikka olenkin vihanen.
En ole pystynyt puhumaan koko todellisuudesta edes avopuolisolleni, vaikka yleensä puhun hänelle kaikesta. Tottakai hän on nähnyt että isäni on usein kännissä mutta ei hän kaikkea tiedä..
Haluaisin vaan niin kovasti että isäni lopettaisi sen viinan juomisen!En kestä enää kännisiä jouluja ja juhannuksia..:(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alkoholistia on tosi vaikeaa auttaa, jos hän itse haluaa juoda. Yleensä alkoholisti ei halua tunnustaa juovansa liikaa, ja vika on aina toisissa jotka ovat kireäpipoisia tms. Joskus tuntuu siltä, että ainoa konsti on tarjota "julmaa rakkautta", eli lopettaa kaikki huolto, tukitoimet ym yhteydenpito niin pitkäksi aikaa kunnes ihminen tajuaa ettei hän voi kohdella läheisiään tuolla tavalla. Alkoholistin "tukeminen" kun useimmiten vain mahdollistaa juomisen tukiverkon huolehtiessa siitä, ettei elämä mene täysin viemäristä. Tuen lopettaminen läheiselle on kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty!
Jos isäsi kuitenkin on itsekin tuntenut huolta juomisestaan, voisi tyttäreltä tullut suora palaute auttaa häntä tunnustamaan ongelmansa ja haluamaan apua. Puhu hänelle, ja mieluiten silloin kun hän on selvänä! Kerro juuri tuo mitä kirjoitit tälle palstalle, osaat hyvin ilmaista tuntemuksesi. Tai jos tuntuu vaikealle puhua silmästä silmään, kirjoita kirje! Joskus asiat on paljon helpompi ilmaista kirjoittamalla, kun saa rauhassa muotoilla ajatuksensa, eikä kiihtymys tai suuttumus sotke niitä. Lukijan on myös helpompi palata kirjeen ajatuksiin myöhemmin, jolloin jotakin hedelmällistä voi jäädä itämään.
En osaa auttaa sinua mutta voisit sanoa isällesi mitä mieltä olet tästä asiasta. Se voi auttaa. Jumalan siunausta :)
Oma isäni joi paljon, kun olin pieni. Se johtui siitä, että hänellä oli paha ahdistus- ja paniikkihäiriö. Myöhemmin mukaan astui myös depressio. Isä ei myöskään kyennyt nukkumaan ilman alkoholia. Toisinaan hän valvoi useita öitä.
En tietenkään ymmärtänyt tätä pienenä - eikä se kyllä minun tapauksessani häirinnytkään, isäni kun oli erittäin huomioiva ja rakastava, kännissä tai ei.
Nykyään isäni ei juo. Se johtuu vain siitä, että hän pääsi hoitoon ja sai rauhoittavia, masennuslääkkeitä, unilääkkeitä... Nykyään hän elää ihan ok elämää äitini kanssa. Hän joi vain helpottaakseen sitä oloa. Ja kaiken lisäksi hän kuvitteli sen ahdistuksen olevan normaalia... eikä siis siksi tajunnut hakeutua hoitoon aiemmin.
Ehkä sinunkin isäsi kanssa on sama juttu? Ainakin voisi olla, kun kerroit itsemurhauhkailuista (ne pitää ottaa aina tosissaan - harva latelee niitä ilman todellista vaaraa!) ja stressistä. Yritä puhua isällesi ja äidillesi, ja saada isäsi lääkäriin. En pitäisi häntä "tarinan hirviönä", vaikka surua aiheuttaakin - kenties hän on vain niin sairas. Jotenkin osaan ajatella asian näin, kun olen nähnyt oman rakkaan isäni samassa tilanteessa. Helppoahan hänellä ei ole vieläkään, mutta pärjää joten kuten.
Voimia sinulle, veljillesi ja äidillesi! Toivottavasti asiat järjestyvät.
Kun puhut isällesi, vetoa ennemmin hänen helliin tunteisiinsa, kuin saatat hänet puolustuskannalle syyttelemällä. Se voisi toimiakin. Ja yritä ottaa aikaa sille keskustelulle - yritä avata isäsi sydän ja antaa hänen purkaa itseään sinulle. Voit itsekin kertoa omista ongelmistasi, ettei se tunnu hänestä "tenttaukselta".
Voisit myös hienovaraisesti vihjata lääkärissä käynnistä ja kenties psykiatristakin... mutta muista korostaa, että stressi, masennus, paniikkihäiriö yms. asiat ovat hyvin yleisiä nykyään - eikä se tee ihmisestä "hullua".