Elettiin 80- lukua.
Inkeriläiset Santapukin veljekset olivat saaneet maahanmuuttoluvan Suomeen. Vaivattomasti!
Tilanne Karjalan Mafian kannalta oli helpottumassa ratkaisevasti erään pitkänhuiskean, tsuhnien valtakunnan johdossa toimivan, entisen konekiväärimiehen toimesta…
Mafia laittoikin heti kaksi terävintä tiedustelijaansa tutkimaan mahdollisia liiketoiminnan laajennusmahdollisuuksia.
Asialle laitettiin Santapukin veljekset, joilla oli papereissa näkyi riittävästi suomalaistaustaa.
Santapukkien isoisän velivainaa oli nähnyt suomalaisen puutavaran ostajan 20- luvulla Pietarin Suomen asemalla.
Vai mikä piru siellä vilahti…
No, joka tapauksessa Anatoli ja Kolja olivat nyt kartoittamassa tätä Unionin tulevaa kultamunaa.
Ensimmäiseksi kokeiltaisiin pankkiryöstöä.
Suavella viimeistelty, voimakkaasti kölninvedeltä tuoksuva mies astui sisään graniittilinnan surisevista liukuovista…
Mutta lähes kielitaidottoman Koljan isku Postipankkiin kesti melkein kaksi tuntia.
Pakoautossa odottavan toverin hiki helmeili matalalla otsalla.
Hermostunut kumppani naputteli Volgan lauttureiden laahaavaa sävelmää varastetun Zigulin rattiin.
Aivolohkosta toiseen mateli voimistuva viesti, kestää, kestää, kestää ,KESTÄÄ!!
Juuri kun Anatolin ryhmyiset sormet olivat tarttumassa kojelaudan alla roikkuviin johtoihin, hengästynyt Kolja syöksähti takapenkille, ja ähkäisi, sittemmin pastillimainoksessa tutun- AJA! - komennon.
Karmea ulina ja sininen savu saattelivat kumppanit matkaan.
No, no Alfistit! Eipä olla mustasukkaisia!
Ulina tuli tuulettajan hihnasta ja savu pakoputkesta.
Mutta matka jatkui…
Ryöstösaalis oli inventoitava!
Sörkän hiilivuorien katveessa avattiin ruskea pahvilaatikko, josta paljastui arvokas kultainen pysti!
Myös tutustuttiin arvopapereihin jotka Inkeriläisrosvo oli onnistunut haalimaan siinä samassa tilanneyhteydessä. Onnistunut keikka!
Niissä oli paljon arvokkaan oloisia proopuska- leimoja, sekä kullankimalteisen eläimen profiilikuvia. Eläin hymyili siinä vauraan näköisenä.
Suudellen veljensä rokonarpisia poskia, kaivoi Anatoli Ladan penkin alta Finnlandija Votkan.
Sekä mainion finski- keksinnön, keskioluen!
Dobryi Vetseri , ja hölökynkölökyn!
Ainoastaan yksi asia askarrutti Anatolin matalaa mieltä, ennen Päämiehille soittamista.
Veistoksesta olisi hankittava jonkinmoinen hinta-arvio.
Ei kun kultaseppään kuulemaan totuus!
Fredrikinkadulta löytyikin kiero juutalainen, Preservatiw Zyskowits
Koukkunokan arviointiin oli tukeutuminen.
Ja arvio tulikin tuotapikaa.
0 markkaa.
Sikamaista, törkeää, eläinten kaltaista.
Tämä viiksivallu, persettään repien, kieriskeli lattialla, kikatellen hulluna naurusta.
Dokumenttien mukaan Kolja Santapukki oli juuri liitetty Kultapossukerhoon.
Inkeriläiset Santapukin veljekset olivat saaneet maahanmuuttoluvan Suomeen. Vaivattomasti!
Tilanne Karjalan Mafian kannalta oli helpottumassa ratkaisevasti erään pitkänhuiskean, tsuhnien valtakunnan johdossa toimivan, entisen konekiväärimiehen toimesta…
Mafia laittoikin heti kaksi terävintä tiedustelijaansa tutkimaan mahdollisia liiketoiminnan laajennusmahdollisuuksia.
Asialle laitettiin Santapukin veljekset, joilla oli papereissa näkyi riittävästi suomalaistaustaa.
Santapukkien isoisän velivainaa oli nähnyt suomalaisen puutavaran ostajan 20- luvulla Pietarin Suomen asemalla.
Vai mikä piru siellä vilahti…
No, joka tapauksessa Anatoli ja Kolja olivat nyt kartoittamassa tätä Unionin tulevaa kultamunaa.
Ensimmäiseksi kokeiltaisiin pankkiryöstöä.
Suavella viimeistelty, voimakkaasti kölninvedeltä tuoksuva mies astui sisään graniittilinnan surisevista liukuovista…
Mutta lähes kielitaidottoman Koljan isku Postipankkiin kesti melkein kaksi tuntia.
Pakoautossa odottavan toverin hiki helmeili matalalla otsalla.
Hermostunut kumppani naputteli Volgan lauttureiden laahaavaa sävelmää varastetun Zigulin rattiin.
Aivolohkosta toiseen mateli voimistuva viesti, kestää, kestää, kestää ,KESTÄÄ!!
Juuri kun Anatolin ryhmyiset sormet olivat tarttumassa kojelaudan alla roikkuviin johtoihin, hengästynyt Kolja syöksähti takapenkille, ja ähkäisi, sittemmin pastillimainoksessa tutun- AJA! - komennon.
Karmea ulina ja sininen savu saattelivat kumppanit matkaan.
No, no Alfistit! Eipä olla mustasukkaisia!
Ulina tuli tuulettajan hihnasta ja savu pakoputkesta.
Mutta matka jatkui…
Ryöstösaalis oli inventoitava!
Sörkän hiilivuorien katveessa avattiin ruskea pahvilaatikko, josta paljastui arvokas kultainen pysti!
Myös tutustuttiin arvopapereihin jotka Inkeriläisrosvo oli onnistunut haalimaan siinä samassa tilanneyhteydessä. Onnistunut keikka!
Niissä oli paljon arvokkaan oloisia proopuska- leimoja, sekä kullankimalteisen eläimen profiilikuvia. Eläin hymyili siinä vauraan näköisenä.
Suudellen veljensä rokonarpisia poskia, kaivoi Anatoli Ladan penkin alta Finnlandija Votkan.
Sekä mainion finski- keksinnön, keskioluen!
Dobryi Vetseri , ja hölökynkölökyn!
Ainoastaan yksi asia askarrutti Anatolin matalaa mieltä, ennen Päämiehille soittamista.
Veistoksesta olisi hankittava jonkinmoinen hinta-arvio.
Ei kun kultaseppään kuulemaan totuus!
Fredrikinkadulta löytyikin kiero juutalainen, Preservatiw Zyskowits
Koukkunokan arviointiin oli tukeutuminen.
Ja arvio tulikin tuotapikaa.
0 markkaa.
Sikamaista, törkeää, eläinten kaltaista.
Tämä viiksivallu, persettään repien, kieriskeli lattialla, kikatellen hulluna naurusta.
Dokumenttien mukaan Kolja Santapukki oli juuri liitetty Kultapossukerhoon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...
xxx
,,,,