Mun ongelma on että oon melko ujo, kiitos erään idiootin peruskoulu ajoilta.
Olen 18v tyttö ja oon seurustellu todella ihanan pojan kanssa kohta vuoden kaukosuhteessa. Nähdään kesä aikoihin joka kuukausi mutta koulu aikoina n. 2kk välein. Nähtiin tuossa viime viikonloppuna kun olin hänen luonaan, en ymmärtänyt itseäni ollenkaan :( Sitä ennen oltiin nähty pari viikkoa sitten ja olin silloin rohkeampi.
Nyt viikonloppuna kun nähtiin, olin ekan päivän ajan enemmän kaverin oloinen ja se harmitti mua tosi paljon. Jostain syystä en uskaltanu pitää häntä edes kädestä tai mennä ihan viereen tv:tä katsellessa, olin kuitenkin siinä vieressä. Seuraavana päivänä huomasin kuitenkin olevani jo rohkeampi ja pystyin olemaan ihan vieressä niin kuin tyttöystävä nyt kiehnaa kainalossa :)
Hänkin on vähän ujo, mutta se ei minua haittaa koska pidän sitä söpönä kun poika on vähän ujo
Olen 18v tyttö ja oon seurustellu todella ihanan pojan kanssa kohta vuoden kaukosuhteessa. Nähdään kesä aikoihin joka kuukausi mutta koulu aikoina n. 2kk välein. Nähtiin tuossa viime viikonloppuna kun olin hänen luonaan, en ymmärtänyt itseäni ollenkaan :( Sitä ennen oltiin nähty pari viikkoa sitten ja olin silloin rohkeampi.
Nyt viikonloppuna kun nähtiin, olin ekan päivän ajan enemmän kaverin oloinen ja se harmitti mua tosi paljon. Jostain syystä en uskaltanu pitää häntä edes kädestä tai mennä ihan viereen tv:tä katsellessa, olin kuitenkin siinä vieressä. Seuraavana päivänä huomasin kuitenkin olevani jo rohkeampi ja pystyin olemaan ihan vieressä niin kuin tyttöystävä nyt kiehnaa kainalossa :)
Hänkin on vähän ujo, mutta se ei minua haittaa koska pidän sitä söpönä kun poika on vähän ujo
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itellä oli hetki sitten vielä kaukosuhde ja samanlaisii ongelmia huomasin itessäni. Nähtiin kerran pari kuussa noi 8kk ajan. Joka kerta jännitti mennä puhumaan ja sitte kun istuttiin vierekkäin ni aluks istuttiin tavallisesti ei mitenkään kiehnäten. Tykkään ite siitä että tyttö on lähellä.
Hienoa että puhuit asiasta poikaystäväsi kanssa. Muutenkin etäsuhteessa on tärkeää että voi ja pystyy puhua asioista avoimesti. Muuta neuvoa en oikein voi antaa kuin että ole rohkea, aloita vaikka tapaaminen kunnon halauksella niin luulisi helpottavan. Ja sitten vielä lisää rohkeutta. Onnea!
-poika-89
Hei, Eksyin tänne vahingossa ja luin viestisi. Olen jo 27 vuotta, mutta olen lähes koko ikäni kärsinyt ujoudesta ja olemisen pelosta. Liian helposti elämme ulkopuolisen silmin, mietimme miltä näytämme, mitä sanomme oliko tyhmää vai ei. Mitä muut ajattelevat, jne.
Oikeasti emme voi elää kuin tässä hetkessä. Turha murehtia tuevaisuutta, sillä se ei ole vielä tässä. Murheet elävät alitajunnassa ja sieltä vaikuttavat meihin tiedostamatta.
Hienoa, että voitte keskustella poikaystäsi kanssa avoimesti. Kerro tunteistasi, älä pidä niitä sisälläsi. Tässä pieni niksi seuraavaa kertaa varten, kun sinua jännittää mennä poikaystäväsi kainaloon. Mieti mikä olisi kamalinta mitä voisi tapahtua, kun menet hänen viereensä. Ja mitä sitten tapahtuisi ja mitä sitten... Käy mielessäsi tällaista puhelua, niin huomaat, että pelot ja jännitykset voivat ollakin pienempiä mitä uskoitkaan.
Etäsuhteissa onkin vaikeampaa jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla jäitte, koska, ette voi kiehnätä toistenne kainalossa vaikka joka päivä. Siitä ei ole ehtinyt muodostua tuttua tapaa ja tottumusta. Onnea teille ja kaunista kesää! :)