Hei!
Osaako kukaan kertoa kuinka olisi mahdollista sopeuttaa kuusi vuotiasta lasta ja aikuista miestä, joka ei ole lapsiin tottunut, toisiinsa.
Erostani on jo monta vuotta aikaa ja nyt olen vuoden ajan seurustellut ihanan miehen kanssa. Suhteessa menee hienosti, mutta perhe-elämä ei onnistu. Mieheni kertoi jo pelkäävänsä tätä kuusi vuotiasta koska hänen mittansa alkaa olla jo täynä. Lapsi tekee kaikkensa ärsyttääkseen. Lapseni on todella hankala, enkä ihan täysin ymmärrä miksi. Mustasukkaisuutta toki ja muuta, mutta silti. Olen yrittänyt puhua - molempien kanssa. Lapsi sanoo kuitenkin pitävänsä tästä miehestä ja lupaa olla kiltimpi. Mies puolestaan lupaa yrittää suhtautua enemmän aikuisemmin tilanteeseen. Tästä huolimatta riidat vain jatkuvat ja kaikkien hermo alkaa olla herkässä.
Lisäksi perheeseemme kuuluu yksi tokaluokkalainen lapsi, jonka kanssa on asiat menneet hyvin. Nyt kuitenkin kaikki energia ja huomio menevät tähän nuorempaan ja vanhempi alkaa oireilemaan tästä.
Välillä vaan turhauttaa olla jatkuvasti erotuomarina. Masentaa muutoinkin kun koko kuvio alkaa tuntua mahdottomalta. Välillä tuntuu että pitäisi odottaa, että lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja yrittää seurustelua vasta sitten. Olisi mukava kuulla neuvoja ja kertomuksia siitä kuinka uusperhettä voidaan onnistua rakentamaan.
Osaako kukaan kertoa kuinka olisi mahdollista sopeuttaa kuusi vuotiasta lasta ja aikuista miestä, joka ei ole lapsiin tottunut, toisiinsa.
Erostani on jo monta vuotta aikaa ja nyt olen vuoden ajan seurustellut ihanan miehen kanssa. Suhteessa menee hienosti, mutta perhe-elämä ei onnistu. Mieheni kertoi jo pelkäävänsä tätä kuusi vuotiasta koska hänen mittansa alkaa olla jo täynä. Lapsi tekee kaikkensa ärsyttääkseen. Lapseni on todella hankala, enkä ihan täysin ymmärrä miksi. Mustasukkaisuutta toki ja muuta, mutta silti. Olen yrittänyt puhua - molempien kanssa. Lapsi sanoo kuitenkin pitävänsä tästä miehestä ja lupaa olla kiltimpi. Mies puolestaan lupaa yrittää suhtautua enemmän aikuisemmin tilanteeseen. Tästä huolimatta riidat vain jatkuvat ja kaikkien hermo alkaa olla herkässä.
Lisäksi perheeseemme kuuluu yksi tokaluokkalainen lapsi, jonka kanssa on asiat menneet hyvin. Nyt kuitenkin kaikki energia ja huomio menevät tähän nuorempaan ja vanhempi alkaa oireilemaan tästä.
Välillä vaan turhauttaa olla jatkuvasti erotuomarina. Masentaa muutoinkin kun koko kuvio alkaa tuntua mahdottomalta. Välillä tuntuu että pitäisi odottaa, että lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja yrittää seurustelua vasta sitten. Olisi mukava kuulla neuvoja ja kertomuksia siitä kuinka uusperhettä voidaan onnistua rakentamaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Meillä oli ja on tilanteita, jossa miehen ex-liiton lapset tapaamisella uhmaavat minua ja sääntöjä. Olisiko tässä myös sama: lapsi testaa, milloin mies räjähtää ja miten. Lapsihan tietää toimivansa väärin, mutta silti jatkaa. Ehkä hän ei osaa lopettaa tätä kuviota, vaikka haluaisikin. Aikuisen pitäisi tehdä se, rakentavasti.
Yhdessä tekeminen, voisi olla ratkaisu. Siis niin, että lapsi ja mies ovat kahdelleen. He voivat silloin luoda kontaktin toisiinsa siten, että ei ole ulkopuolisia häirisemässä. Voi olla ettei miehesi osaa olla luonteva lasten kanssa vaan peilaa koko ajan sinun käytöstä ja siten on epäaito. Tällainen kahdenkeskinen aika, jolloin vaikka mennään leffaan, hampurilaiselle, leikkipuistoon, ihan mitä vaan mikä on molemmille kivaa... auttaa miestä kohtaamaan lapsi omana itsenään ja olemaan aidompi.
Kyllä lapselle voi sanoa, että minua(kin) jännittää ja minä en ole ollut paljon lasten kanssa niin en tiedä kaikkea...
Hei!
Sun kirjoituksessas oli paljon asiaa. Itseasiassa oli eilen puhetta, että jotain ton suuntaista pitäis tehdä, siis kahden oloa. Se kun on niin totta, että mies pelkää tekevänsä väärin, hermostuu helposti ja lapsi jotenkin tuntee voittavansa kun saa toisen hermostumaan.
Tilanne on pikkuhiljaa kuitenkin ajautunut/ajatumassa siihen, että ketään ei enään aidosti innosta ajatus yhdessä olosta. Itsestä tuntuu että pääsen helpommalla kun saan olla ja touhuta joko yksin lasten kanssa taikka kahdestaan miehen kanssa (kun lapset ovat isällään). Eihän se kuitenkaan niin voi - eikä saa mennä.
Samoin huomaan, että mieskin osin varmaan tiedostamatta ja osin huonolla omalla tunnolla välttelee tilanteita missä teemme kaikki jotakin yhdessä. Uskon kyllä että mies haluaisi myös olla perheenä yhdessä, mutta onhan se ihan ymmärrettävää, ettei kukaan jaksa jatkuvaa hampaiden kiristelyä ja riitelyä.
Uskon, että me kaikki haluamme, että homma toimisi, mutta välillä tuntuu, ettei yksinkertaisesti vain osata.
.. siltä, että yhteiselämä ei kertakaikkiaan tule toimimaan, käytännössä. Vaikka tunnetasolla sitä molemmat haluaakin.
En nyt muista - asuitteko jo yhdessä? Jos ei, niin sitten on helpompi ottaa aikalisä. Miettiä, siis miehenkin pitäisi miettiä ja ajatella ihan oikeasti mitä haluaa. Ja sinun myös. Kokemuksesta sanon, että ei kannata laittaa lapsia oman parisuhteensa alttarille. Tilanne ei ole helppo. Mutta entäs, jos se isompi? , toinen lapsi, ei niinikään tule toimeen miehen kanssa, mutta myötäilee, kätkee tunteensa ja ajatuksensa ettei aiheuttaisi lisää riitaa ja mielipahaa?
Lapsellisen kohdalla kuvio kun menee niin, että otetaan koko paketti tai ei mitään. Tullaan toimeen kaikkien kanssa, tai sitten hommasta ei tule mitään.
Olin itse pitkässä liitossa lapsettoman miehen kanssa ja vaikka alku alkoi hyvin, ongelmat tulivat kun perhe yhdessä ja erikseen joutui muutoksen kriisiin ja minun olisi pitänyt jaksaa lapset, ne omani, ja vielä mieskin, Ja selvitä vielä omastakin olosta. En saanut tukea mieheltä itselle enkä etenkään lapsille. Eikä hän ollut aikuinen lapsille, tuki. Minun olisi pitänyt jaksaa ja osata olla kaikille kaikkea, pitää koossa yksin hajoavaa linnaa. En tiedä oliko se vain jäävuoren huippu vai alamäen alku, mutta erosimme. Loppua kohden hän oli aika ilkeä lapsilleni, hänen "henkiseen perheeseen" ei kuulunut kaikki ne ihmiset, jotka siinä perheessä asuivat... ??!! siis se hankalampi lapsi, suhteen ja perheen ilmapuntari - tajusin sen jälkeenpäin, että tämä lapsi huusi ääneen koko perheen pahaa oloa emmekä nähneet sitä, syytimme ja huusimme lapselle. Toki hän pahensi tilannetta käytöksellään, mutta ...
toinen lapsi oli se helpompi, mutta tilanne oli ilmeisesti hänellekin ahdistava, sillä eron jälkeen hänestä pikkuhiljaa kuoriutui puhelias, huumorintajuinen, verbaalisen hauska tyyppi - ja vasta sitten alko uhma, vastustaminen, inttäminen jne. Se, mitä hän oli pitänyt piilossa koko ajan, ettei ilmapiiri pahene ja riidat lisäänny.
Minä olin siis tovin yksin lasteni kanssa. nyt on uusperhe muodostumassa, ja kyllä on ero miehellä ja miehellä ja etenkin miehellä jolla ei ole omia lapsia ja miehellä, jolla on omia lapsia..!!
tuttu tilanne. minulta meni pitkään ennenkuin voitin uuden mieheni lasten luottamuksen ja hyväksynnän. se teetti töitä, yhteistä aikaa, kuunnella lasta, ottaa hänen mieltymykset huomioon jne. välillä vit.... mutta pikku hilja alkoi paremmin mennä. muuta neuvoa en osa antaa kuin että miehesi tulisi oppia ymmärtämään lapsen mieltymykset ja tehdä itse sitä sopu aloitetta lapseen ei sinun. tilanteesi kuulostaa hankalalta mutta toivon kaikkea hyvää teille että saisitte yhteis elämän toimimaan.
"Lapsi sanoo pitävänsä TÄSTÄ miehestä" ! Jos tuosta voi johtopäätöksen vetää niin sulla on ollu niitä siellä enemmänkin? Tottakai lapsi hermostuu jos miehet kotona ramppaavat. Sekaisinhan siinä menee kun ei tiedä onko sama enää ensviikolla. Muuten kyllä sanoisin että jos miehen onnistut saamaan KOUKKUUN niin pidä hemmetissä sitä hyvänä päivin öin vaikka monikaan ei ole valmis tulemaan vieraita kakaroita elättään pelkällä sexipalkalla...Täytyy kyllä miehelle hattua nostaa.
No sähän sen sanoit!
Tällänen seksinnälkänen yh, jolla ei mitään muuta oo mielessä kun seksi on kyllä ilonen, että joku fiksu mies täällä netissäkin ymmärtää mistä tuulee.
Kato kun pari-kolme(kymmentä) miestä kierroksessa pitää mielen virkeenä. Ja mitä tohon seksipalkkaan tulee niin täytyy sanoa, että aika pieneks jää tuo palkka. Kun on noita lapsia ja vielä miehiäkin elätettävänä.. niin ei pysty enään isoa palkkaa noista palveluksista antamaan.
Kiitos Keke sulle tästä ymmärryksestä!
siis unohtui se varsinainen pointti, eli se, että aijon kyllä pitää kiinni tästä miehestä. Ei siks, etteikö muitakin olis tyrkyllä, vaan siitä syystä, että olen aivan aidosti ja syvästi rakastunut ja tosissani uskon, että oon löytänyt "sen oikean".
Ja vielä kaiken lisäks mies sanoo tunteen olevan molemmin puolinen. Tosin, ehkäpä hän tekee sen säälistä ja haluaa parantaa maailmaa pelastamalla yhden reppanan yh:n ja elättämällä tämän perheen. Ni-in. mistäpäs sitä tietää..
Mutta olipa syy mikä tahansa niin kiinni pidän kun on kerta koukkuun saatu. (Kyllä niitä ansoja joutu virittelemäänkin.. hitsit). Katsos ... sen tähdenhän mä tänne kirjoittelenkin. Jos en katsois tätä suhdetta niin tärkeeks niin tuskin kirjoittelisin. MULLA näet olis paljon parempaakin tekemistä.
Sanooko hän rakastavansa ENNEN yhdyntää vaiko sen JÄLKEEN ? Sillä on suuri merkitys!
..siis tottakai ennen ja jälkeen päin vielä kahta kauheemmin. Katos kun ei me yksinhuoltajat ihan suotta harrasteta noita irtosuhteita päivästä toiseen. Kyllähän siinä taidotkin karttuu...
ne taidot nimittäin...mmmm
Harvapa mies KÄYTÄNNÖSSÄ elättää uusioperheessä toisen lasta. Kyllä se useimmiten menee niin, että lapsen biologinen vanhempi maksaa lapsesta aiheutuvat kulut ja muu yhteiseen asumiskuluihin kuuluvat menot laitetaan puoliksi.
Ja moni mies ajattelee, että nainen lapsi-yhdistelmä on antoisampi kuin itsekkäästi tottunut elämään lapseton nainen. "Lapsellinen" nainen osaa huolehtia myös miehestä usein paremmin tai ainakin osaa ottaa toisen huomioon paremmin. Ja tämän olen kuullut useammankin miehen sanomana. Yllättävää kyllä.
ole kuullut yhdenkään miehen suusta että äiti lapsi-yhdistelmä olisi parempi kuin lapseton nainen.Toisin päin olen kyllä kuullut! Kuka mies nyt haluaisi toisen lapsia jatkuvasti elämään.
Nyt on pakko ilmaista omakin kanta tähän keskusteluun. Te miehet, jotka niin pelkäätte, että joku teitä metsästää, että saisi elättäjän: On meitäkin yh-äitejä, jotka ovat saaneet akateemisen koulutuksen, työssä johtavassa asemassa ja hyvällä palkalla. Jos tässä aletaan palkkapussilla ihmisten arvoa mittaamaan niin voin lyödä vetoa, että se mitä itselleni jää palkasta lasten menojenkin jälkeen käteen on varmasti enemmän kuin täällä kirjoittelevien miesten, joilla ei tunnu päivisin olevan muuta tekemistä kuin yrittää sabotoida toisten asiallista keskustelua.
P.S Seuraavan kerran kun valitsen meille uusia työntekijöitä pitääkin muistaa haastattelussa esiin suhtauminen yksinhuoltajiin/-huoltajuuteen. Taitaapa kertoa jotakin ihmisen persoonallisuudesta.
Yh-nainen saa asumistukea, lapsilisät, elatusmaksut jne. Laskitko omia menojasi ollenkaan? Menee ne asumiskulut yksinäiseltäkin ilman mitään asumistukia. Lapsi tuskin kuluttaa kuukaudessa yhtä paljon kuin mitä saa lapsilisää ja elatusmaksua. Jos on tottunut elämään kädestä suuhun eli holtittomasti, silloinhan ei rahat riitä mitenkään.
Heipä hei.
En tiedä miten muilla, mutta ex-mieheni maksama elatusmaksu ei riitä edes päivähoitomaksuun. Maksan elatusmaksun lisäksi vielä n. 50 euroa pelkästä päivähoidosta.
Lisäksi tarvitsen isomman asunnon kuin exäni. Asuuhan meitä kolme samassa asunnossa, eli minä ja kaksi lastani.
Lasten vaatteet ovat järkyttävän kalliita, käykääpä lapsettomat kurkkaamassa hintoja. Pelkät kurakäsineet maksavat vähintään 5 euroa pari, ja niitä menee kolmet, neljät vuodessa per lapsi. Toppakäsineet maksavat 20 euroa parilta ja niitä on oltava monet, sillä lumi on märkää ja lapsilla on oltava paljon kuivia vaatteita vaihdettavana. Eikä ole olemassa ehjiä, käytettyjä kurakintaita tai toppakäsineitä, joita voisi ostaa kirpparilta. Kengät maksavat saman verran kuin aikuisilla, eikä niitäkään voi ostaa käytettynä, mikäli haluaa lapselleen terveet jalat. Näin äkkiseltää ajateltuna hinnat voivat tuntua olemattomilta, mutta kun lisäät listaan vielä sukat, alkkarit, pitkät kalsarit, housut, paidat, puvut, shorsit, t-paidat, toppavaatteet, sadevaatteet, kevätvaatteet ja kesätakin, lenkkarit, kumpparit, sandaalit, talvikengät, jne. ja kerrot kaiken vielä kahdella, lista alkaa olla vakuuttava. Eikä kaikkea saa kirpputorilta, vaikka kuinka koluaisi.
Lapset kasvavat nopeasti, monot ja luistimet jäävät yhdessä talvessa pieniksi, pyörä vaihdetaan parin vuoden välein, terveellinen ja monipuolinen ruoka maksaa. Lista on pitkä kuin nälkävuosi jos vain jatkaisin sen kirjoittamista.
En saa asumistukea (elatusmaksu huomioidaan asumistukilaskelmassa) enkä soskusta mitään.
Verotuksessa ei huomioida lapsia mitenkään, verotuksen yksinhuoltajavähennyskin on poistettu
joskus 10 vuotta sitten. Maksan siis täsmälleen yhtä paljon veroja kuin sinkku työkaverini, jolla on sama palkka kuin minulla.
Nykypäivän yksinhuoltajat saavat kuulla "hyvätuloisuudestaan" niiltä, jotka luulevat suomen tulonsiirtojärjestelmän olevan viellä sillä tasolla, kuin se oli ennen 90-luvun alun lamaa.
Minun onneni on se, että olen kohtuullisen hyväpalkkainen, eikä minun tarvitse elää velkakierteessä. Rahan kanssa on oltava kuitenkin koko ajan tarkkana, esim. ravintolassa en käy, enkä osta saunaolutta.
Eipä silti, en minä rahan vuoksi eronnut, vaan turvallisuuden. Tiukempaa minulla oli avioliitossa, kun elätettävänä oli vielä yksi enemmän. Exän rahoja en nähnyt silloin, enkä oikeastaan nykyäänkään. Elatusmaksut maksaa kaupunki minimimääräisenä ja perii exältä, mikäli hän joskus menee/kykenee töihin.
väkisinkin, kun asuvat saman katon alla. Meillä ei ikinä ole mies laskenut rahojaan, kun on minun lapsestani kyse. Ei ole ns. korvamerkittyä rahaa. Vaikuttaahan miehen tulotkin lapsen hoitomaksuihin vaikka ei lapsen isä olekaan.
Ei kannata totena puhua, jos ei ole kokemusta!
Arvaapas,mistä se johtuu...Olisiko siinä kyseessä motiivi siitä,että ei ainakaan menetä tätä nykyistä miestä,kuten entisen menetti...Tiedän tapauksen,missä pariskunta erosi(ei ollut kyse toisesta naisesta/miehestä).Kun mies löysi uuden vaimon,alkoi naisen kiristys lapsista yms.Tätä jatkui vuosia ja niin jatkuu edelleenkin jossain määrin,mutta kun nainen löysi uuden miesystävän-nyt onkin tämä mies etusijalla:nyt kelpaa isäkin lastenvahdiksi ja silloin kun eukko lähtee uuden ukkonsa kanssa matkoille,niin lapsetpa laitetaan milloin mihinkin hoitopaikkaan-useimmiten mummolaan(ei siis oteta mukaan!)Sitten kun isällä päättyy tapaamisviikonloppu ehkä n.ilta klo 18,entinen eukko siirtää lasten kotiintulo aikoja myöhäiseen ajankohtaan,vaikka lasten kuuluisi olla jo nukkumassa jotta jaksaisivat seuraavana päivänä kouluun!Tämä pariskunta harrastaa aikaisin töihin lähtöä ja kotiin tullaan vasta ilta yhdeksän aikoihin-siis silloin kun on lasten nukkumaanmenoaika(mummo on jälleen lastenvahtina).Ei siinä siis paljon jää aikaa lasten kanssa olemiseen.Älä siis yleistä teoriaasi,sillä tämä nainen,josta kerroin on tuskin kovin epäitsekästä laatua:hän siivouttaa lapsilleen asunnon wc:stä lähtien ja muulloin kämppää joutuu mummo siivoilemaan,kun on kuulemma niin likaista(niin,ei ne lapset mitään maistereita tuossa siivouksessa vielä 8 ja 11-vuotiaina ole,kuten varmaan tiedät).Sitäpaitsi,tuolla naikkosella on nykyään mies,jolla ei ole koskaan ollut lapsia,eikä edes kokemusta niistä,liekö ollut naimisissakaan koskaan,eli eiköhän sitä itsekkyyttä sieltäkin päin löydy:lapset kuulemma piti palauttaa kotiin vasta sen jälkeen kun tämä uusi mies sai ensin rauhassa katsella jääkiekko-ottelun.Kaikesta päätellen voisin sanoa,että tässä on kysymyksessä kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti:ensin mies ja sitten vasta lapset,joten olisi luultavasti viisasta jättää omaan arvoonsa ainakin sellaisten miesten mielipiteet,jotka käytöksellään osoittavat,että on kyseessä vain suhde,jolta odotetaan pelkkää nautintoa. Tuossa em.tapauksessa mies ei kuulemma ota osaa lasten kasvatukseen-ei kuulemma auta edes koulutehtävissä.Niin,että eiköhän tuokin mies ole vain pilalle hemmoteltu..eli ei käy kateeksi!
Joskus kannattaa puhaltaa "peli" poikki, ja odottaa ennenkuin asiat kasaantuvat liian suuriksi.
Lapsen on vaikea jakaa sinun aikaasi kenenkään kanssa ja hän on varmasti mustis. Aikuisen miehen voisi kuvitelle ymmärtävän tämän ja antavan lapselle aikaa tutustua häneen kunnolla ja huomata se ettei hän vie äitiä. Sitä lapsesi pelkää että hän jää miehen varjoon.
Jos tilanteeseen et löydä puhumalla ratkaisua, ja puhu mieluummin miehen kanssa ja koeta saada hänen ymmärtämään lasta, ei lapsen ymmärtämään miestä, koska siinä lapsi taas saa uuden aiheen olla mustasukkainen.
Siinä tapauksessa odota rauhassa ja anna lapsen kasvaa, muuten saattaa pahemmass tapauksessa käydä niin että mies inhoaa lastasi ja lapsesi vihaa ja pelkää miestä.
Odota lapsesi takia..
että lapselle että mies tulee jatkossakin kuulumaan elämään. Eihän se ole häneltä pois? Saman huomion hän saa jatkossakin, vai? Ei kai aikuinen ole yhtään sen huonompi kuin lapsikaan.