Kun löytyisi päästäni sellainen on/off -nappula jolla voisi kääntää tunteet pois päältä.
Ihastuin aivan sydänjuuriani myöten itseäni vanhempaan mieheen. Kyseessä hieman päälle 10 vuoden ikäero. Se ei kuitenkaan ole tässä se negatiivinen puoli, vaan se, että hän on varattu.
En todellakaan ole kodin- ja perheenrikkoja, itsekäs tai tunteeton kakara.
Kerran kuitenkin "pienessä sievässä" vietimme yön yhdessä. Emme kuitenkaan harrastaneet seksiä, nukuimme vain ja olimme lähekkäin, suukottelimme ja koskettelimme.
Tuolloin elin itsekin vielä suhteessa, joka oli kylläkin laitettu pienelle jäähylle.
Tuon kyseisen yön jälkeen lopetin suhteeni lopullisesti, en vain "petokseni" vuoksi, vaan siksi ettei suhteeni silloiseen kumppaniini enää toiminut. Tuo yö oli vain merkki siitä, ettei suhde voisi koskaan onnistua. Myös intohimoni, haluni ja tunteeni olivat jo jossain muualla.
Nyt useita kuukausia salaisen (ja niin ihanan) yön jälkeen, kaipaan ja haluan tuota miestä aina vain enemmän. En saisi, eikä se kannattaisi. Mutta kovin vaikea on pyyhkiä tunteitaan maton alle, kun kohde on osa lähes jokaista päivää. Sekään ei helpota tilannetta, että kyseinen mies (isolla ämmällä) selvästi on edelleen kiinnostunut minusta, vaikka selvästi myös pyrkii toimimaan oikein.
Yöstä kumpikaan ei koskaan ole puhunut jälkeenpäin sanallakaan, mikä on kai lopulta vain järkevää. Toisaalta asiat voisi kai helpommin käsitellä, jos asiat puhuttaisiin halki. Siis se mitä se hetki kummallekin oli ja ettei toisen tarvitse pohtia, jäikö toiselle jotain hampaankoloon.
Vaikka ideaalimaailmassa voisimme (minun haaveissani) joskus ollakin yhdessä, edes hetkisen, niin jäihin minun täytyy tunteeni laittaa. Keinolla tai toisella. Pahinta mitä voin kuvitella on, että veisin lapsilta isän. Sitä en halua, en vaikka voisinkin kuvitella rakastavani hänen lapsiaan kuin omiani.
Kai päätepiste joskus tulee eteen. Koskaan en kuitenkaan tätä miestä voisi unohtaa kokonaan tai katkeroitua tms..
Tämä oli ei kenellekään osoitettu, pelkkä omien ajatusten hautomo.
Ihastuin aivan sydänjuuriani myöten itseäni vanhempaan mieheen. Kyseessä hieman päälle 10 vuoden ikäero. Se ei kuitenkaan ole tässä se negatiivinen puoli, vaan se, että hän on varattu.
En todellakaan ole kodin- ja perheenrikkoja, itsekäs tai tunteeton kakara.
Kerran kuitenkin "pienessä sievässä" vietimme yön yhdessä. Emme kuitenkaan harrastaneet seksiä, nukuimme vain ja olimme lähekkäin, suukottelimme ja koskettelimme.
Tuolloin elin itsekin vielä suhteessa, joka oli kylläkin laitettu pienelle jäähylle.
Tuon kyseisen yön jälkeen lopetin suhteeni lopullisesti, en vain "petokseni" vuoksi, vaan siksi ettei suhteeni silloiseen kumppaniini enää toiminut. Tuo yö oli vain merkki siitä, ettei suhde voisi koskaan onnistua. Myös intohimoni, haluni ja tunteeni olivat jo jossain muualla.
Nyt useita kuukausia salaisen (ja niin ihanan) yön jälkeen, kaipaan ja haluan tuota miestä aina vain enemmän. En saisi, eikä se kannattaisi. Mutta kovin vaikea on pyyhkiä tunteitaan maton alle, kun kohde on osa lähes jokaista päivää. Sekään ei helpota tilannetta, että kyseinen mies (isolla ämmällä) selvästi on edelleen kiinnostunut minusta, vaikka selvästi myös pyrkii toimimaan oikein.
Yöstä kumpikaan ei koskaan ole puhunut jälkeenpäin sanallakaan, mikä on kai lopulta vain järkevää. Toisaalta asiat voisi kai helpommin käsitellä, jos asiat puhuttaisiin halki. Siis se mitä se hetki kummallekin oli ja ettei toisen tarvitse pohtia, jäikö toiselle jotain hampaankoloon.
Vaikka ideaalimaailmassa voisimme (minun haaveissani) joskus ollakin yhdessä, edes hetkisen, niin jäihin minun täytyy tunteeni laittaa. Keinolla tai toisella. Pahinta mitä voin kuvitella on, että veisin lapsilta isän. Sitä en halua, en vaikka voisinkin kuvitella rakastavani hänen lapsiaan kuin omiani.
Kai päätepiste joskus tulee eteen. Koskaan en kuitenkaan tätä miestä voisi unohtaa kokonaan tai katkeroitua tms..
Tämä oli ei kenellekään osoitettu, pelkkä omien ajatusten hautomo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jotenkin herkumpia,kuin sinkut ja siksi myös tavoitellumpia.Eihän sinkkuja muuten nii helvetisti oliskaan,jos ne kelpais tosta vaan.
tieteellisesti todistettuun faktaan argumenttisi perustat?
Sinkkuus ei myöskään ole kaikille olosuhteiden pakosta hyväksytty ei-toivottu olotila, vaan oma valinta.
Minullekin se on juuri sitä, nykyään. Ennemmin elän yksin, kuin takertuneena huonoon suhteeseen.
Kenties myös luetunymmärtämisessäsi on jotain häikkää.
Kun kaikki tämä alkoi, olin itsekin varattu. Ja sitä olin viimeiset 6-7 vuotta elämästäni, ennen eroa.
kuin huonossa parisuhteessa eli revi siitä!
miksi menitte niin pitkälle? Suosittelen puhumista. Miehen vaimo voi olla aivan ihana, mutta parisuhteessa tulee kyllästymisen ja erillisyyden vaiheita.
Itse en kyllä luottaisi mieheen. Sama voi tapahtua sinulle myöhemmin, mieti siitä näkökulmasta.