en ole ennen puhunut tästä "puolestani" juuri ollenkaan tämä on hieman hankalaa mutta yritetään. Minulla on ollut jo aijemmin masennusta ja paniikki oireita.(jo lapsuus ajoilla)nyt olen 19v olen saanut niihin lääkityksen jota en uskonut tarvitsevani ja yritin pärjätä itseni ja muiden läheisten turvin. pitkän aikaa kaikki näytti menevän erittäin hyvin pitkän aikaa, mutta jo raskauden aikana,alkoi taas oireet näkyillä. nyt poika on 2kk ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle, ajtuksista ei saa itsekkään selvää, mielialavaihteluja ehkä liiankin usein ja väsymys painaa päälle mieheni ja äitini ovat olleet suureksi avuksi näinä aikoina tunnen jatkuvaa syyllisyyttä siitä etten jaksa olla koko ajan poikani kanssa vaan nukun tai itkeskelen. onneksi pääsen tällä viikolla lääkäriin ja lääkitys saadaan kohdalleen. ainakin toivottavasti :) välillä tuntuu siltä että on yksin tämämn kaiken kanssa vaikka tietää kuitenkin että perhe ja läheiset ovat koko ajan tukena.ja aina sitä ei tahdo ymmärtää että muillakin on saman laisia ongelmia ettei ole ainoa joka joutuu tämän asian kanssa painimaan. jotkut jotka eivät ole itse kokenut samanlaisia tunteita yrittävät lohduttaa sanomalla että elä ajattele synkästi ja mieti jotain iloisia asioita ja että kaikkihan on hyvin eiväthän ne sillä pahaa tarkoita, koska he eivät voi tietää ettei se ole ihan niin helppoa tehdä kuin sanoa. mutta itsestä se tuntuu siinä kohdassa erittäin pahalta kun toivoo että seolisikin niin helpoo. kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne olisi kiva kuulla miten muilla on. niin ja vielä sellainen kysymys että onko joku teistä käynyt niissä tukiryhmissä ja onko ne autttanut? kiitos jo etu käteen. hyvää kesää kaikille ja paljon jaksamisia. :)
masennus ja paniikki oireet
äiti-07
51584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tasan eivät käy onnen lahjat! olet juuri samankaltainen,kuin mä.Älä murehdi,sä pärjäät ja varsinkin,kun sulla on omaisia lähellä. Mulla ei ollut,kuin onneksi edes mies.
Masennus on kamalaa ja ahdistavaa mutta sen ylitse pääsee ajan kanssa ja mun kohdallani ihan kahdenkeskinen keskustelu psykiatrian sair.hoit.kanssa auttoi paljon. Silti vielä ahdistaa, en sitä voi kieltää mutta sen kanssa on PAKKO tulla toimeen.
Me ns.herkät ihmiset ahdistumme herkemmin mutta siinä on kuitenkin voimaa. Usko itseesi ja onnea poikasi johdosta!!!
Olet saavuttanut jotain aivan ihmeellistä ja ainutkertaista tähän maailmaan!!!
JAKSAMISIA JA IHANAA KESÄÄ SULLE JA POITSULLESI!
T.ÄITI JA KAKSOSET
kiitos kun vastasit, nyt tuntuu taas hieman paremmalta kun ei elä yksin tämän ongelman kassa. hyvää kesää teille.
Keskustelua käydään useillakin palstoilla, mutta nämä ovat varsinaiset "äidit masentuneen tukena"
http://groups.msn.com/AIMA/
Varmaan myös vauva-lehden keskusteluissa, samoin kaksplus-keskusteluissa.
terveisin mummo, joka seurasi asiaa läheltä myös
lisää aiheesta, ainakin joitain aiheita:
http://keskustelu.kaksplus.fi/c32
Olen saanut myös paniikkikohtauksia pari kertaa ja sain ne hississä. Näin ollen en uskaltanut yksin kulkea hissillä. Lpsen saatuani olen pyytänyt apua ongelmaani ja saanut myös sitä. olen käynyt yli vuoden psykoterapiassa. Suosittelen sinunkin sitä hakemaan kun olet noin nuorikin vielä, muuutoin sinulla tulee olemaan olosi kanssa tois kurjaa vielä. Psykoterapiaa haetaan kelasta ja sitä varten sinun täytyy ensin saada jostakin esim. milenterveystoimistosta lausunto siitä, että olet terapian tarpeessa. Minulla olo helpottanut huimasti vuoden kuluessa ja olen jo monta kuukautta uskaltanu kulkea hissilla sekä elämänlaatuni parantunut. Sekä sain myös jo sen selville, että ´miksi saan paniiki oireita ... se johtuu lapsuuden kodistani. Joten älä sinäkään lannistu ja häpeä suotta hakea apua. läheisesi eivät vain tällä hetkellä osaa muuta kuin olla tukenasi, mutta psykologia voi viedä sinut tämän karikon yli kuin vain suostu autettavaksi. Kaikkea hyvää sinulle!