en usko, että kukaan haluaa surra. usienmiten asianosaiset itse tuskin tahtoisivat meidän (jäljelle jääneiden) surevan... silti niin jokainen tekee omalla tavallaan- ainakin uskon..
on vaikeaa olla vain rauhassa ja odottaa uutta päivää, johon on vielä ikuisuus, ja tietää, että ne odotukset ja näitä (kuolleita/poistuneita) ihmisiä kohtaan tai suunnitelmat tulevaisuudelle eivät enää käy toteen.. päässä ei ole kuin sekasorto kaiken sen ajan minkä normaalisti käytti ajatellen mitä ko. henkilölle kuuluu, tai että mitä tämä henkilö tekisi missäkin tilanteessa, tai vaan niiden kaikkien kauniiden muistojen tilalla... sekasorto joka pääosin vain koostuu oravanpyörästä, alkaen pienestä kasvavasta palasta kurkussa, harmista muuttuen aina vihan ja katkeruuden sekaiseen turhautumiseen.. en tiedä mitä pitäisi ajatella...-paitsi niitä muistoja...
loppujenlopuksi, vaikka suurinosa tämänpalstan lukevista varmaan kanssani erimieltä, en tuosta viimeaikojen kohutusta miehestä voi sanallakaan sanoa pahaa... kulki omia polkujaan, teki kuten parhaaksi näki, oli ystäville solidaarinen, ja toimissaan johdonmukainen, vaikka en aina samaa mieltä asioista ollutkaan... ikävä tulee, ellei tämä sitä jo ole...
otan myös nyt jo osaa kaikkien hänen läheisten suruun, ja toivon huomenna jo auringon valaisevan heidänkin päivänsä...
on vaikeaa olla vain rauhassa ja odottaa uutta päivää, johon on vielä ikuisuus, ja tietää, että ne odotukset ja näitä (kuolleita/poistuneita) ihmisiä kohtaan tai suunnitelmat tulevaisuudelle eivät enää käy toteen.. päässä ei ole kuin sekasorto kaiken sen ajan minkä normaalisti käytti ajatellen mitä ko. henkilölle kuuluu, tai että mitä tämä henkilö tekisi missäkin tilanteessa, tai vaan niiden kaikkien kauniiden muistojen tilalla... sekasorto joka pääosin vain koostuu oravanpyörästä, alkaen pienestä kasvavasta palasta kurkussa, harmista muuttuen aina vihan ja katkeruuden sekaiseen turhautumiseen.. en tiedä mitä pitäisi ajatella...-paitsi niitä muistoja...
loppujenlopuksi, vaikka suurinosa tämänpalstan lukevista varmaan kanssani erimieltä, en tuosta viimeaikojen kohutusta miehestä voi sanallakaan sanoa pahaa... kulki omia polkujaan, teki kuten parhaaksi näki, oli ystäville solidaarinen, ja toimissaan johdonmukainen, vaikka en aina samaa mieltä asioista ollutkaan... ikävä tulee, ellei tämä sitä jo ole...
otan myös nyt jo osaa kaikkien hänen läheisten suruun, ja toivon huomenna jo auringon valaisevan heidänkin päivänsä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
sanoa kun että täysin samaa mieltä.
Ja lepää rauhassa! Ei me koskaan häntä unohdeta ja hän elää muistoissamme aina!
kokeneena ja siinä vielä eläneenä tiedän tuon kaiken olevan totta. suru muuttaa muotoaan ja minulle on ainakin itselle tärkeää se miten minä tunsin minun rakkaan,pois nukkuneen.muiden ihmisten mielipiteillä ei todella ole surun keskellä väliä.pitää keskittyä omaan jaksamiseen tosin ei muitakaan voi totaalisesti unohtaa.päivä kerrallaan muistojen kanssa.hiljaa omilla ehdoilla paistaa se aurinko vielä jonakin päivänä..