Mietin monta kertaa että miltäköhän muista tuntuu jotka tietävät että jäävät loppuiäkseen yksin. Itse ainakin tiedän minkälainen tulevaisuuteni on. Se on pelkkää nyhjäämistä ja niiskuttamista päivästä sekä vuodesta toiseen. Asiat eivät muutu ja lopuksi minulle koittaa surkea loppu. Kuolen yksin ilman ketään omaista ja lopulta valtio ottaa haltuunsa sen maallisen mitä perinnöksi jää. Hautajaisissani on vain muutama valtion virkamies sekä pappi hoitamassa toimituksia. Mutta aion kyllä hävittää omaisuuteni ennen kuin kuolen, sittenpähän jäävät kaikki nuolemaan näppejään. Tämmöinen tulevaisuus minulla on. Mitenkäs muilla?
Huono tulevaisuus ja surkea loppu
Sinkkuluuserimies
121839
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sairaus pitää siitä huolen.
Sulla on tollanen tulevaisuus, jos niin haluat. Sitä ei kukaan muu päätä. Tiesitkö että ihminen ohjelmoi itseään ja toimii sitten mekaanisesti, jos ei sitä tiedosta.
Olet nostanut itsesi kiskoille, jotka vievät suoraa päätä hautaan. Jää ihmeessä pois junasta ja muovaa elämääsi muuksi!
jossain määrin ihminen pystyy ohjaamaan elämäänsä mutta suurin osa elämästä on täyttä arpapeliä. Toiset saa vaan heti alkuun huonommat kortit
On totta että toiset saavat heti alusta alkaen huonommat kortit. Toiset taas pelaavat korteillansa huonosti (kuten ehkä itsellenikin on käynyt). Toisaalta huonoillakin korteilla voi voittaa, jos osaa pelata. Siitäkin on lukuisia esimerkkejä.
Miksi uskot että olisit yksin loppuelämäsi?
Monet kyllä elävät yksin koko elämänsä ja varsinkin loppupuolella elämää, vaikka kumppani olisikin, kuolema korjaa toisen ja jäljellejääneen on pakko elää yksin oma elämänsä loppuun. Miksi se tuntuu sinusta ihan ylitsepääsemättömän vaikealta asialta? Itse esimerkiksi uskon olevani yksinasuja loppuelämäni mutta koen että se on oma valintani. En ole asiasta pahoillani. Parikin miestä on ollut asumassa kanssani, mutta koen että vielä raskaampaa on kestää yksinäisyyttä huonossa suhteessa kuin olla kokonaan ilman suhdetta. Ok, ehkä miehelle on vaikeampaa yksinolo, en tiedä. Olet kenties vielä nuori? Mutta siis kiinnostaa tietää ne esteet joita mielestäsi sinulla on, uuden suhteen luomisessa. Tuntuisi kyllä siltä, että jos jotain kovasti haluaa, esim. löytää elämänkumppanin, niin kyllä sen löytää....
Itse uskon että yksinolo on naiselle paljon vaikeampaa kuin miehelle. Naiset vain tuppaavat saamaan seuraa paljon helpommin niin yleensä sen takia vaikutukset eivät ole erityisen suuria. Joillakin miestyypeillä voi olla isojakin ongelmia seuran saamisen kanssa. Joko a.) ei ole sosiaalinen b.) ei omaa hyvää itsetuntoa c.) on äärettömän ruma d.) Omaa muuten vaikean elämäntilanteen. Nämä seikat näkyvät suorassa suhteessa seuran määrään.
Kuten joku jo sanoikin niin joillekin vain annetaan huonot kortit heti elämän alussa. Yksinäisyys on aiheuttanut masennusta ja ahdistusta, lisäksi on eräs fyysinen vamma minkä kanssa pystyy elämään mutta joka harmittaa jatkuvasti. Koko nuoruuteni elin perhehelvetissä mistä ei ollut ulospääsyä, lisäksi koulukiusaamista ja kaikkea muuta paskaa. Elämä on tosiaankin mennyt kunnolla pilalle. En usko jumalaan, mutta jos joku haluaa rukoilla puolestani niin toivon että asiat vielä tulisivat kuntoon. Itse en enää usko asioiden paranevan tästä.
Melko jäätävä visio sinulla. Jokainen luo kuitenkin omansa. Mutta tuohon kysymykseesi siitä miten on muiden laita, niin kuolemaa odotellessa keittelen aamukahvia, pitelen sadetta ja katselen auringonlaskuja. Yksikseni toistaiseksi mutta jos siihen joku menevä sussu tahtoo messiin niin ei siinä mitään.
Parempi on että ei mieti yksinäisyyttä ja pyrit tekemään asioita joista pidät. Yksinäisyys ei miettimällä parane. Seuran saaminen on joillakin tyypeillä onnenkauppaa. Se riippuu paljolti sattumasta eli siitä tapaatko ketään vai et. Pahimmillaan tietysti tilanne voi johtaa siihen, ettei viitsi enää edes kiinnostua vaikka joku olisikin kiinnostunut. On vain turtunut siihen, ettei seuraa tunnu saavan millään.
Aina voi toki tehdä jotakin semmoista mitä ei ole aikaisemmin tehnyt, jos kyllästyy siihen mitä nykyisin tekee. Paljolti riippuu omasta tilanteesta, että mitä pystyy tekemään. Jos yksinäisyys on ainut ongelma mutta muuten on kunnossa niin toki voi yrittää hankkia rahaa ja matkustaa jonnekin (vaikka ei olisi aikaisemmin matkustellutkaan).
Olen aivan vakuuttunut siitä että minäkin tulen viettämään koko loppuelämäni yksin. Ehkä hankin itselleni koiran. Tulen varmaankin aina olemaan köyhä kuin kirkonrotta ja siivoan jonkin paskaisen baarin vessoja koko loppu"elämäni". Ainoa ystävänikin todennäköisesti jää jossain vaiheessa pois kuvioista. Nyhjään kaikki päivät kotona joten en voi tavata uusia ihmisiäkään joten en myöskään löydä elämänkumppania ellei sellaiseen sitten voi törmätä kaupassa tai työmatkalla. Viidenkymmenen vuoden kuluttua olen varmaankin jokin katkera eukko joka ei anna naapurin lasten tulla virpomaan :(
Vähän samansuuntasta mullakin.. Ns. suurin pelko tulevaisuudelta on juuri nuo em. asiat: köyhä kun kirkonrotta paskaduunissa yksinäisenä masentuneena nyhjään kotona(ihan tarpeeks jo nyhjänny tähän mennessä ja nykyäänkin kun koskaan ei vaan saa mitään aikaseks) eikä elämästä saa kiinni ja sitten jos tuohon päälle sattuu vielä hurahtamaan ryyppäämään(16v-18v oli ainakin alkoholi-ongelma ja melkein kuolin(itsari)). En ole kuitenkaan aivan vakuuttunut, että noin huonosti se menee jatkossakin, kun joskus ollu hyviäkin hetkiä ja rahaakin, hyvällä tuurilla ei tarvii käydä paskaduunissa koko loppuelämää ja olla yksin, katkera ja masentunu. Olen kyllä jo nytkin tietyistä asioista jonkun verran katkera... En ihmettele yhtään jos tekisin itsarin jossain vaiheessa jos elämä menee liikaa päin persettä, ehkä ampumalla tai hirttämällä, tai jos sais häkäkaasupullon jostain se ois helpoin, muita hyviä tapoja en keksi, tai tietysti yks hyvä ois räjäyttää ittensä julkisella paikalla, eipähän jäis jälelle kun pelkkää punasta sumua (toisaalta liian hankala, pommeja ei saa mistään). "Mutta en saa kuitenkaan aikaseks. Enkä oo hullu."
olet kuitenkin vasta 15, että ei varsinaista hätää vielä ole. Jotkut täällä ovat 10 vuotta sinua vanhempia ja vieläki nyhjöttävät yksin kotona. Yritä nyt tyttö hyvä jotenkin muuttaa elämääsi ettet tähän jamaan päädy