rakkauden? Uteliaana kyselen.
Mistä
tunnistatte
162342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tiedän rakastavani toista ihmistä kun hänen lähellään minulla on hyvä ja levollinen olla. Hänen läheltään en tahtoisi lähteä mihinkään...Rakastamalleni miehelle toivon kaikkea hyvää, toivon että hän on onnellinen, vielä senkin jälkeen kun suhde on ohi. Niinkuin se nyt mun tapauksessa on. Mutta vieläkin kun joskus näen hänet, iskee niin kova ikävä, että minuun sattuu. Tiedän, ettemme koskaan enää ole yhdessä, mutta se ei muuta tunteitani miksikään. Rakastan aina vaan.
Se rakkaus mitä tunnet, se on sinun ilman kohdettakin. Usko tai älä. Kohteesi ei tunne sinun rakkautta. Sinä tunnet sen. Jos kohteesi tuntisi samoin, ette olisi erossa. Ajattele asia niin, että sinä osaat rakastaa ja sekin on sinun päätettävissä kenelle rakkautesi annat. Nyt kun tunnistat rakkauden itsessäsi, oisi aika oppia tunnistamaan se toisessakin. Rakkaus on jotain, mikä ei puhu. Rakkaus on olemus. Rakkaus on kiitollinen. Rakkaus on ystävällinen. Rakkaus on joskus hieman toruvakin mutta aina hyvää tarkoittava. Rakkaus ei ole omistushaluinen. Rakkaus ei ole alistava. Rakkaus ei ole kahlitseva. Rakkaus ei ole himoa. Intohimokin on himo... Kiitos sinulle vastauksestasi.
Toivon kyllä että rakkauden kohteeni tunsi kuinka paljon häntä rakastin ja rakastan vieläkin. Näytin sen sekä sanoin että teoin.
En ole samaa mieltä kanssasi siinä että voisin itse päättää sen, ketä rakastan. Rakkautta ei voi pakottaa. Elämä kyllä olisi niin paljon helpompaa jos tunteet voisi pistää pois päältä nappia painamalla.
salaisuuden. Rakkauden tuntee jokainen samalla tavalla. Voi tuntea eri syystä mutta tuntuu samanlaisena. Jos kohteesi olisi rakastanut sinua, se olisi tuntenut rakkautesi. Se mikä rakkaus on... Kaikki maailman sanat ei riitä kuvailemaan sitä.
Ja kuka puhui mitään pakottamisesta?
Kerron sinulle lisää salaisuuksia. Meistä jokainen pelkää tulla rakastetuksi. Siksi valitaan rakkautemme kohteeksi sellainen, joka ei meitä varmasti rakasta. Mieluummin rakastetaan, petytään ja kärsitään kuin se, että rakastetaan ja tullaan rakastetuksi. Silloin kun se rakastaminen on aitoa molemmin puolin, muu maailma lakkaa olemasta. Pelätään tulla rakastetuksi siksi, että pelätään omaa epätäydellisyyttämme menettää rakkaus. Silloin astuu kuvaan omistushalu ja loppu on historiaa.
Ei voi kytkeä pois päältä jotain mikä on. Jotain mikä ei ala, eikä lopu. Jotain mikä vaan on. Kun rakkaus tulee esiin, alkaa tulla yhdeksi jokin, mikä oli ennen monta. Ajatteleminen ei ole se mikä antaa meille merkin olemassaolostamme. Ajatteleminen vahvistaa sen, minkä me tunnemme. Meidän elämässämme ei ole hetkeäkään kun me ei tunnettaisi jotain. Ei hetkeäkään...
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa ja toivottavasti kaikki tulee vielä elämässäsi asettumaan. Muista, että pelkäät enemmän tulla rakastetuksi kuin rakastaa itse. Kukaan meistä ei ole poikkeus siinä asiassa. En ole minäkään.
Hmm...sain paljon ajattelemisen aihetta kommenteistasi, kiitos siitä.
Uskallan kyllä rakastaa, vaikka en vastarakkautta saisikaan. Ei rakastaminen ole siitä kiinni. Eikä se ole minulta pois, päinvastoin on ihanaa huomata että pystyy tuntemaan vahvoja tunteita.
Kaikkea hyvää sinulle!
rakastunut ja rakastaisi edelleen kyseistä ihmistä. Itse en olisi omalla järjelläni välttämättä "valinnut". Rakkaus vaan iskee....ja KOVAA. Olemukseltaan kaikki kuviteltavissa oleva hyvä ja kuinka paljon ikävää se pystyy poistamaan, aivan uskomatonta. Ei järjellä selitettävissä.
Himo on kokonaan toinen asia...
järjellä selitettävissä. Olet oikeassa siinä. Meidän elämässä on paljon asioita, mitkä ei ole järjellä selitettävissä. Vaikka meidän olemassaolo. Joka kerta kun joku yrittää tehdä sitä, se ajautuu kauemmas totuudesta. Järki on meillä jokaisella vaan yksi "työkalu" muiden joukossa, että opittaisi ymmärtämään omaa itseämme. Silloin kun sekin taito opitaan, tullaan huomaamaan, ettei ymmärryskään ole aina järjellä selitettävissä. Kun ymmärryskin on usein sanaton.
Olet onnellinen ihminen, koska kykenet rakastamaan. Moni ei siihen pysty. Ne jotka ei siihen pysty, niillä jää jotain todella kaunista elämässä kokematta. Ehkä kauneinta mitä voidaan tässä elämässä kokea. Älä siis masennu. Rakkaudella on aika ihmeellinen voima rakkauden tuntijaan. Kun sen oikein oivaltaa, rakkaus tuo lahjana mukaan vapauden, luottamuksen, mielenrauhan. Se on suurin lahja mitä voidaan saada...
Niin, onko se intohimoa, välittämistä vai mitä. Laulussa kerrotaan: "Ja polte, joka sieluansa korventaa, se on vain, vain rakkaus..." Polte kuvaa ehkä parhaiten tätä suurinta tunnetta. Välittäminen on lähimmäisenrakkautta. Intohimo on seksuaalista, että kokee toisen seksikkäänä. Intohimo kuuluu rakkauteen, toisen fyysisyyden täydellinen hyväksyminen, tunne, jossa sielut kohtaavat, mutta rakkaus on jotain suurempaa. N
kysymykseeni. Mutta ei se haittaa. Rakkaus ei ole vaikea kysymys. Ei. Rakkaus täytyy vaan tunnistaa ja hyväksyä se sellaisenaan kuin se on. Vasta silloin saa tietää mistä on kyse.
Tai kyllä sinäkin vastasit. Vastasit niin, että sen ymmärtää saman kokenut. Anteeksi viisasteluni. Pohdiskelusi täällä käynnisti minunkin pohdiskeluni. Kiitos sinullekin vastauksesta. Sain kaksi vastausta enemmän kuin odotin. Hauskaa kesän jatkoa. M.
enemmän, niin Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan Rakkauden atlaksessa kerrotaan mm. rakkauden taudista, joka ilmenee ns. hulluutena, sietämättömänä epävarmuutena, järjettömyytenä ja ahdistuksena. Toisaalta rakastunut voi olla täydellisessä huumassa ja rakkauden energia säteilee muihin ihmisiin. Tylsät asiat näyttävät erittäin kiinnostavilta. Jokainen kokee asiat eri tavalla, joten siksi sanoin, että kysymys on vaikea. Itse tunnistan rakkauden lähinnä ramppikuumeesta, ajatusten harhailemisesta ja typeristä teoista. Hyvää kesää! N
kirjallisuutta aiheesta. Uteliaisuuteni johtui siitä, että todella moni väittää rakastavan ja halusin vaan tietää, että kuin moni tunnistaa sen tilan? Ei tullut montaa vastausta. Siinä on moni lukija nyt saanut vähän ajattelemisen aihetta, että kannattaako uskoa jokaista rakkauden tunnustusta mitä moni niin helposti ympärilleen viljelee?
Rakkaus on harmoniaa. Rakkaus ei ole ristiriitaa. "Rakkaudessa on aina hiukan hulluutta ja hulluudessa on aina hiukan järkeä..." Hyvää kesää sinullekin. M.
lähimmäisiäni ja olen sen sanonut ääneen. Miehen ja naisen välinen rakkaus? En ole koskaan ollut rakastunut kuvailemallasi tavalla. En usko rakkauden tunnustuksiin, koska ihmiset voivat sanoa ja tehdä toisin. Jotkut voivat papin aamenen jälkeen elää avioliitossa kolmekymmentä vuotta vain vihaten toisiaan.
Minä pyrin harmoniaan, mutta se ei synny ihmisistä vaan asioista, joihin minulla on palava intohimo. Nämä rakkauden kohteeni eivät koskaan petä. Tulen aina rauhalliseksi niiden äärellä.
Hulluus ei ole koskaan kiinnostavaa. Hulluus on mielen häiriötä. N
on kovin vähän yhteistä. Mieli vahvistaa sen tunteen, mikä tulee syvemmältä. Hulluuttakin on monenlaista. On tietoista hulluutta ja on hulluutta, mitä ei tiedosteta. On hallittua hulluutta ja hallitsematonta hulluutta. Minä pidän hallitusta hulluudesta. Se poistaa rajat mielestä ja avaa sen näkemään huomattavasti enemmän... Jos suurin osa ihmisistä on niin sanotusti normaaleja, minä tunnustaudun hulluksi.
Intohimo on liian voimakas tunne minulle. On helpompi vaan pitää eri asiosta, eri ihmisistä. Kaikki ne yhteen laskettuna on paljon enemmän kuin intohimo jotain tiettyä kohtaan. Kun tuntee intohimoa, menettää kyvyn luopua. Kun menettää kyvyn luopua, menettää rakkauden. Menettää rakkauden itseensä. Kun menettää rakkauden itseensä, menettää rakkauden myös kaikkeen muuhunkin...
En ole montaa kertaa elämässäni sanonut rakastavan mutta ne muutamat kerrat tarkoittanut sitä joka kerta. Ei ole vaan uskottu sanojani. Enkä kyllä yhtään ihmettele sitä. Sanoilla voi pilata paljon kaunista, vaikka tarkoitusperät olisivatkin toisenlaiset... M.
on aina uudelleen ja uudelleen rakastumista tähän samaan henkilöön, se tunne vaan tulee, nousee kuin tulvavesi ja vie mennessään, aina vaan voimakkaampana ja täyteläisempänä. Joskus olen ihmetellyt sitä että kuinka paljon voi tuntea rakkautta toista kohtaan, missä tulee se stoppi, missä se raja jolloin voin todeta että en voi rakastaa sinua tämän enempää.
Jaahas. Aika mielenkiintoinen keskusteluketju aiheesta rakkaus. Jossain vaiheessa, joku puhui rakastamisesta, vaikka suhde on jo ohi. Itse elän samanlaisessa tilanteessa. Itselleni se on pahinta mitä voin kuvitella. Rakastan entistä miestäni enemmän kuin mitään ikinä voi kuvitellakkaan rakastavani. Olisi todellakin helppoa, jos olisi nappula, jolla lakata tuntemasta.
Minun tapauksessa tunne ei ole yksipuolinen. Rakkautta riittää myös mieheltä minulle. Ikäväkseni voin vain todeta, ettei neljävuoden yhteisenarjen kuluessa saatu harmonista elämää, vaan vuoristorataa päivästä toiseen. Sitä ei kukaan jaksa. Ei vaikka kuinka rakastaa. Tämän vuoksi olemme nyt erillään.
Pahinta on ne hetket, kun muistelee menneitä, hyviä asioita, tulee muistoja mieleen keskellä katua. Siinä on itkussa pidättelemistä. En voi kuvitella elämääni ilman mieheni kosketusta tai äänen kuulemista. Ei tule kuuloonkaan.
Meillä on vileä toivoa, vaikkei tällähetkellä olla missään tekemisissä, jotta saamme omasta elämästä puolin sun toisin kiinni. Se sattuu.
Jokaisen pitäisi osaa nauttia rakastamisesta ja rakastetuksitulemisesta juuri sillä hetkellä, mitä elää rakkaansa kanssa. Älkää hyvät ihmiset stressatko itseänne allikkoon.
Kokemuksesta voisin sanoa, että mitään pahempaa tilaa henkisesti ja fyysisesti ei ole, kun rakastaa ihmistä, jonka vieressä ei ole mahdollisuutta olla tietäen, että hänkin rakastaa ja kaipaa.
on ääretön. Se ei ala eikä lopu. Se vaan on olemistaan muotoaan muuttaen. Se on kaikki ja ei mitään. Ei mitään ja kaikki. Jos joskus haluaa kuvailla jollekin omaa ääretöntä rakkautta niin yksi hyvä tapa olisi, että rakastaa toista yhtä paljon kuin rakastaa omaa itseään. Koska enemmän kukaan ei voi ketään rakastaa kuin omaa itseään. Ja se ei tarkoita egoismia vaan rakkautta omaan itseensä puhtaimmassa muodossa. Hyväksyvänä, kiitollisena, suvaitsevaisena, ystävällisenä...