Siis tästä äitien syyllistämisestä taas... Olet huono äiti, jos olet lasten kanssa kotona ( makaat kuulemma sohvalla ja syljeksit kattoon, juoruat puhelimessa yms. ). Nyt taas on huono äiti, jos käyt töissä jotta saa tuotua ruokaa pöytään. Jos lopetettais tämä ainainen syyllistäminen, niin eikö kaikki vois silloin paremmin?
EN TAJUA
Kohta iskee morkkis
161125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se on ihan sama oletko kotiäiti vaiko uraäiti vaiko siitä väliltä vaiko et mitään noista.. Olit yksinhuoltaja, kaksinhuoltaja tai mikä vaan niin aina äitejä syyllistetään kaikesta.
Mutta hyvä ois jos edes me äidit yrittäisimme tukea toisiamme..
kotiäitinäoleminen on niin arvokasta,ettei sitä kukaan ns.työssä käyvä ymmärrä.
On paljon rankempaa hoidella kotiaskareet,kuin tehdä 8 h.dunia.
Kotona ei todellakaan löhöillä....kumpavoisikin. Ellei itse haluaolla kotona,antaa arvoa kodille japerheelle ja tekee ne kotityöt.
Ei siinä senkummempaa!!!
Turha kenenkän kadehtia! Jokaisella oikeus valita omansa!!!!
molempia, ollut kotiäitinä esikoiselle 3v., toisen kanssa opiskellut ja kolmannen synnyttyä mennyt töihin ja ihan yhtä raskaita olivat kaikki. Tai oikeastaan, opiskeleminen pienen lapsen kanssa on kaikista raskainta. Ottaen huomioon että ne kotityöt ynm. on tehtävä, oli päivät missä tahansa!
katkera elämälle.
Kotiäitinä oleminen ei ole rankempaa kuin työssä käynti. Työssä käyvänä äitinä tiedän, että kaksinkertaisen päivän tekeminen (ensin työ ja sitten kotityö) on paljon rankempaa. Varsinkin kun on yksin ja lasten kotityökyky on rajallinen. Kun 'olin kotona', minulle jäi runsaasti aikaa jopa omille harrastuksilleni, pakolliset kotityöt sain setvittyä lyhyemmässä ajassa ja virkeämmällä mielellä. Nyt kun iltapäivällä raahaudun ruokakaupan kautta kotiin, en jaksa tehdä juurikaan mitään ylimääräistä.
Kotona on tullut sen verran oltua että kyllä on vissi ero siinä tekeekö niiden kotitöiden lisäksi vielä töitä sen 7-14 tuntia ja kotihommat päälle vai ei. Ja matkat puolitoista tunti atuohon päälle vielä itsessään ja lasten päikkäriin vienti ja haku jolloin tavallinen päivä on jo lyhimmilläänkin 9h ja pisimmillään jotain kamalaa..
Kotona olijoilla vain todellisuus katoaa. Samalla tavalla kaikkien on käytävä kaupassa, pestävä pyykkiä ja siivottava kuin kotiäidinkin. Ja jos kotona olevilal perheillä tulee sotku aenemmän niin onhan sitä aikaakin huomattavasti enemmän. Ja on ihan kuttua selittää että joku on aktiivisesti lastensa kanssa koko päivän! Ei taatusti ole vaan aikaa kyllä käytetään paljon muuhunkin.
Ottakaahan arvon kotiäidit huomioon että ollaanhan me muutkin kotona toista kuukautta vuodessa lomilla elämässä sitä kotiäidin arkea. Ja kyllä se musta on paljon helpompa akuin läydä töissä! Ja äippälömalla meistä monet on ja siihen muut lomat päälle niin että useimmilla kotona olon yhtenäinen aika venyy reiluun vuoteen, kyllä siitä sitä perspektiiviä saa molempiin suuntiin.
Jos ei ole koskaan käynyt töissä lasten aikana niin sopii pitää suunsa kiinni kun ei ole pohjaa vertailla! Meillä muilla kun on..
Oikeastaan jo kotiäidin luulo siitä että koti on hoidettu kun töistä tulee on aik akoominen ja se, että se riittää kun tekee töitä 8h päivässä eli ei tarvitse mennä ei kä tulla töistä eikä lapsia hakea hoidosta jne vaan sitä tavallaan vaan on sitten äkkiä kotona - niinkö? Ja ihan vaan vertailuksi että jos töissä vielä tekee vähänkään samanlaista hommaa kuin kotona niin vertailuksi sen kotiäidin olisi syytä mennä hoitamaan se naapurinkin huusholli jotta ollaan samalla rankkuudella..
Niin ja en ole katkera koska en ole tahtonut olla kotona yhtään sen enempää kuin olen ollut. Olen kuitenkin kumpaakin tehnyt niin että tiedän tasan tarkkaan kumpi on rankempaa ja niin tietää kaikki ne muutkin joilla on molemmista kokemusta. Kuitenkin on hyvä yrittää edes säilyttää joku suhteellisuuden taju ja jos sitä tahtoo hankki aniin eukko vaan kuukaudeksi töihin kun mies on lomilla kotona lasten kanssa ja sitten keskustellaan lisää!
Työssäkäyvänä äitinä sanon että työssäkäynti ja kotona lasten elämässä läsnä oleminen on niin arvokasta että sitä ei mikään voita! Ei se määrä vaan se laatu eikä parane sekoittaa tätä ns laatuaikaan sillä laatu tässä on sitä kun se äiti on oikeasti lasten käytössä ja se isäkin..
Itse olen nyt ollut muutaman päivän töissä äippäloman ja lyhkäisen hoitovapaan jälkeen. Ja vaikka voi tuntua, että töissä on mukavan rentoa ja "omaa aikaa", niin ne illan muutamat hassut tunnit, jolloin pitäisi ennättää tehdä kotityöt (sen ohella, että viettää aikaa lapsen kanssa!) ovat niin kiireisiä, että enpä ole pitkään aikaan ollut näin väsynyt. Ja päivät venyvät molemmistä päistä, että kaiken ennättää. Kyllä oikein odotan sitä, että kesä menee ohi ja pääsen taas hoitovapaalle. Vaikkakin sitten myös opiskelemaan siinä samalla, mutta ei voi muuta kuin nostaa hattua työssäkäyville äideille! Meillä sentään on lapsella hoitaja kotona, niin mitä se sitten olisi, jos pitäisi päiväkotiinviemis ja tuomisrumbaa pyörittää tässä kaiken ohella!
että kotiäitien osana on lasten hoidon lisäksi tehdä kaikki kotityöt ,mutta ei kait työssäkäyvät äidit yksin niitä kotitöitä iltaisin tee ?
Tilanteenhan kuuluisi muuttua jos kerta äitikin käy töissä .Mitäs ne isukit tekevät kaiket illat ?
Äiti käy töissä ,antaa lapsille aikaa ja tekee kaikki kotityöt vielä yksinkö ?
Kaikilla ei ole sitä miestä, joka kotona auttais. Minäkin tuppaan olemaan leski. Ehkä kannattaa ajatella asiaa monelta eri kantilta, eikä vaan omalta puolelta.
eipä ne tee kotiäiditkään niitä hommi ayksin, ei ainakaan yhdessäkään kodissa jossa äiti on kotona. Kyllä vähintään viikkosiivous on se johon mie spääsee osalliseksi ja kauppa-asiat on usein miehen heiniä töistä palatessa jne. Eli taitaa olla aika mystiikkaa se, että kotiäiti hoita akodin niin ettei miehelle jää mitään. Samaahan täällä lisäksi kirjoitellaan kun ollaan kotona että "osallistuuko teidän miehet kotitöihin, mun mies ei tee mitään kun se käy töissä vaikka muut jne.." ja kannustusjoukkoja löytyy aina!
Niin ja ainakaan meillä mies ei osallistu koska on lähtenyt aamulla töihin kun itse edes nousen ja pala akun olen jo kaupan kautta lapsen kanssa kotona päikkäristä. Syynä on ihan työmatkat ja ruokatunnin ero työpäivissämme eli käytännössä puhutaan reilun kahden tunnin erosta päivän pituudella. Iltavuoron pukatessa taas aasmulla on kaikki kotihommat hoidettu valmiiksi ruokaa lukuunottamatta. Ja ihan totta meillä miehellä on omia hommia joita hoitaa eikä niihin kuulu taloustyöt joka päivä. Ja koska lehdessä oli juuri tutkimusta keväällä että naiset hoitaa edelleen kotitöistä yli 70% niin enpä usko että kovin monessa perheessä on isoja eroja tässä. Meillä ainakin tuo 30% häviää iloisesti niihin iltavuoroihini joina ene ole kotona niitä tekemässä..
Ja toisaalta kääntäen mitäs tekee ne isät joilla vaimo on kotona kaikki päivät? Tuskin ne lasten kanssa kamalasti on nekään, kyllä niillä muita hommia on niilläkin. Tosin tietysti kaikilla ei ole tällainen keskeneräinen taloprojekti niin kuin meillä..
Se joka katsoo äidin olevan laiska kun hoitaa kodin ja lapset kotona, on puhuja itse lapseton ja ainut ilon lähde on työ.
Se joka katsoo että äiti on huono kun ei ole kotona hoitamassa lapsia vaan tekee töitä kodin ulkopuolella ja vie lapset päivähoitoon, on ihminen, on ihminen joka itse hoitaa lapsiaan ja on työtön.
Kukaan ei hauku omanlaistaan tilaa, vaan näkee aina vian siinä toisen ratkaisussa. Oma ratkaisu on aina oikea, nääs.
enpä voi syyttää itseäni siitä että mollaisin tai väheksyisin toisten valintoja
kummankin valinnan hyviä puolia.
lapsi hoidossa: tulee sosiaalinen ja oppii uutta:D
lapsi kotona: saa uusia virikkeitä (jos äiti isä niitä keksii:D)
ja totta kotona oleva niinkun työssä käyväkään tuskin kattoon syljeksiixD
Lapsi kotona: Turvallinen kiireetön lapsuus.
Ja sitten on ikuinen tilitys siitä kellä on rankinta ja vaikeinta ja kuka on vähiten nukkunut ja vilkkaimat lapset- MUTTA EN VALITA. (koska olen arjen sankari)
Se "ikuinen tilitys" on mielestäni ihan jees, koska jokaisen täytyy saada avautua johonkin, ja tää on aika hyvä paikka siihen. Mutta se on hölmöä että siitä valitetaan ettei saisi valittaa ..heh.. hölmö lause.. Ymmärtiköhän kukaan mitä ajan takaa.
Miksi ei saisi purkaa omat murheet ja väsymyksen, täytyykö äitien olla robotteja ja niellä kaikki asiat mitkä päässä, katkeroitua omaan elämäänsä?
Aika vaikea verrata YLEISESTI kumpi on rankempaa, kotona oleminen vai töissä käyminen. Riippuu varmaan monta lasta, ja minkälaisia tapauksia, sekä työnlaadusta ja päivien kestosta.
Mielestäni kumpikin ihanyhtä arvostettavia, ja jokaisen omia valintoja.
Tähän mennessä minun mielestäni paras ajatus oli tässä edellisessä viestissä... Varsinkin viimeinen lause.
Ja tuo ajatus, että saahan sitä purnata, kun siltä tuntuu, riippumatta tilanteesta.
Minunkin mielestäni on aivan turhaa verrata yleisesti, kumpi on "rankempaa"... Siihen vaikuttaa niin moni asia, kuten lasten iät ja terveys, ulkopuolinen apu, asuinpaikka, työn vaativuus tms.
Sitäpaitsi eri ihmisille ovat aivan eri asiat ns. rankkoja, toisille se on kotityöt, toisille se on liian stressaava työ. Ihannetilanne on se, että äiti voisi valita, kumpi hänelle sopii. Valitettavasti näin ei tietenkään ole.
Toisen on pakko käydä töissä, vaikkei haluaisi, jolloin hän alkaa kadehtia sitä, joka on kotona. Kotiäiti taas ei jostain syystä olekaan päässyt unelma-ammattiinsa, vaikka tietää, ettei ole kotiäitityyppiä. Sitten on meitä, jotka ovat tyytyväisiä tilanteeseensa, ja ovat saaneet sen mitä toivoivat, ehkä silloin tulee helpommin ajateltua, että mitä täällä turhista purnataan ja valitetaan. Mutta pitää muistaa, että mikään ei ole ikuista, tilanteet muuttuu...