Kokemuksia lyhyestä Sepramin käytöstä paniikkihäiriöön:
Ensimmäiset kaksi vkoa 20 mg yks per pv. Sen jälkeen reilu kk 40 mg yks per pv. Maha koko ajan omituisesti sekaisin, muttei kuitenkaan sekaisin - varautunut :). Päässä semmoinen kohtalainen huimaus ja poissaolon tunne. Ei mun kroppa kestä ainakaan. Lopetin. Ensimmäinen vko meni ilman oireita. Sen jälkeen, eli nyt, vajaa vko ollut aivoissa "pätkimistä" ja hirvee unen tarve koko ajan. Vieroitusta pukkaa. No, kai kohta menevät ohi. Sitte alkaa taas elämä surffailemaan ulottuvuudessa toisessa, varmaan joku ihme abduktiokokemus taas tulee. Taidan vaan vetää kaurapuuroo ja mustikoita lärviin, ei muu auta.
Edelleenkään en löytänyt itselleni sopivaa lääkettä! Pee aa äs ja ka. Elämä on huminaan basson tahdissa, sano varpunen metrossa.
Ensimmäiset kaksi vkoa 20 mg yks per pv. Sen jälkeen reilu kk 40 mg yks per pv. Maha koko ajan omituisesti sekaisin, muttei kuitenkaan sekaisin - varautunut :). Päässä semmoinen kohtalainen huimaus ja poissaolon tunne. Ei mun kroppa kestä ainakaan. Lopetin. Ensimmäinen vko meni ilman oireita. Sen jälkeen, eli nyt, vajaa vko ollut aivoissa "pätkimistä" ja hirvee unen tarve koko ajan. Vieroitusta pukkaa. No, kai kohta menevät ohi. Sitte alkaa taas elämä surffailemaan ulottuvuudessa toisessa, varmaan joku ihme abduktiokokemus taas tulee. Taidan vaan vetää kaurapuuroo ja mustikoita lärviin, ei muu auta.
Edelleenkään en löytänyt itselleni sopivaa lääkettä! Pee aa äs ja ka. Elämä on huminaan basson tahdissa, sano varpunen metrossa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olet kokeillut? Entä onko tukena lääkkeen sisään ajoaikana ollut jokin bentzo, esim. alpratsolam?
Kai lopetit tuon citalopramin asteittain?
Mainitsemiasi en ole kokeillut. Jep, kylkiäisenä on ollut Alproxia, ei muuten tapahdu sitten mitään, ainakaan meikäläisen päässä/kehossa. Olen kaksikin pilleriä ottanut, mutta mitään vaikutusta ei ole, kummaa. Samanlaisen havainnon kuulin kaverilta. Tarttis varmaan vetästä purkillinen Alproxia, että jotain tapahtuis.
Citalon lopetin seinään, ollut aika hassua oloja tässä muutaman päivän. Jopa aika mielenkiintoista. Luulen kuitenkin tietäväni, ettei olooni lääkkeet paljon auta. Terapiaa! No, sitä on tulossa.. jos ei sekään auta, niin sitte pitää miettiä uudet keinot..??
Cipramil, Cipralex, Sepram ym. citalopramit ovat tehokkaita yleislääkkeitä masennukseen, paniikkihäiriöön, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, ahdistukseen ja pakko-oireisiin. Ainoa haitta niissä on se, että lääke on tehokkaammillaan vasta noin 2-3 kk:n kuluttua. Mitään nopeaa helpotusta ne tuo. Monet jättää hoidon kesken siksi, kun ei jaksa odottaa niin kauaa. Ainakin ennen sai lääkäriltä lisäksi reseptin jotain rauhottavaa lääkitystä siihen asti käytettäväksi, että se peruslääke alkaa vaikuttaa, bentsoja tms. mutta nykyään aika monet lääkärit ovat kielteisiä näiden bentsojen suhteen, suuren riippuvuusriskin vuoksi, eivätkä mielellään määrää niitä potilaalle. Olen kuullut, että lääkäri on sanonut jopa niin potilaalle, joka olisi halunnut näitä rauhoittavia, kun ei enää pystynyt liikkumaan lainkaan ulkona, että "pääsithän sinä tulemaan tänne vastaanotollenikin ilman lääkkeitä". Ja vielä niihin sivuvaikutuksiin, paniikkihäiriöinen on herkkä lääkkeiden sivuvaikutuksille, herkempi kuin esim. pelkkää masennusta sairastava. Siksi lääkkeet pitää aloittaa pienillä annoksilla ja aina kun lääkeannosta suurennetaan, sekin pitää tehdä pienin harppauksin. Jos käytät lääkettä vaikka 20 mg päivässä ja sitä yhtäkkiä nostetaan 40 mg:aan päivässä, tästä lisäyksestäkin voi tulla sivuvaikutuksia, eli ahdistus voi taas lisääntyä ja paniikkikohtaukset alkaa muistuttaa itsestään uudestaan. Oireet helpottuvat kyllä parissa viikossa, kunhan totut siihen suurempaan annokseen. Vaikka väitetään, että näistä lääkkeistä ei tule vieroitusoireita, kun lääkkeen käyttö lopetetaan, niin niitä ei kannata lopettaa yhtäkkiä, lopetuksesta kannattaa jutella lääkärin kanssa, koska aika monelle, varsinkin paniikkihäiriöiselle, on kuitenkin tullut niitä vieroitusoireita.
Asiaa kyllä kirjoitat.. se mitä lääkkeet kuitenkin tekee kropalle ja päälle, nekatiivisessa mielessä, niin ovat suurempi "paska" kuin se hyöty mitä niistä saa (aika vaikeesti ilmaistu, mut tajusit kuitenki..). Voi olla että oon ollu liian hätänen, mutta citalosta on kokemuksia ennenkin, eikä se vaan tunnu "imeytyvän" haitattomasti meikäläiseen.. Omassa maailmassa, omassa ulottuvuudessa, eläminen on tällä hetkellä väliaikainen ratkaisua paniikkiin. Kun on ajatustasolla kaikesta muusta ulkopuolella, niin pystyy sentää hieman ihmisten ilmoilla liikkumaan. Tiedä sitten jaksaako sitäkään kauaan, mutta terapiaa ootellessa.. Toisaalta omissa sfääreissä oleminen on tuonut mukanaan ihan uudenlaisen mielikuvituksen :). Kai sitä voi elämänsä yksikseenkin elellä. Näin meillä. Mukavata kesää :)
sitä sairastavalle, useimmiten. Monet panikoijat pärjäävät hyvin, jopa ilman lääkkeitä, tämän "ongelmansa" kanssa niin kauan, kun saavat elää sitä omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Mutta sitten paniikkihäiriöstä tuleekin ongelma, kun ympäristö/yhteiskunta alkaa asettaa panikoijalle vaatimuksia. Panikoijat ovat järjestäneet elämänsä yleensä niin, että niitä paniikkia aiheuttavia tilanteita ei juurikaan tulisi. Käyvät kaupassa silloin, kun siellä on hiljaisempaa, liikkuvat ulkona tiettyjä reittejä, missä on vähän vastaantulijoita, välttelevät paikkoja, missä on paljon ihmisiä jne. Töissäkin moni panikoija pärjää hyvin, jos työ on sellaista, missä voi työskennellä yksin tai siellä on muuten vähän kontakteja muihin ihmisiin. Niin kauan, kun panikoija saa elää sitä tuttua ja turvallista elämäänsä, kaikki on hyvin. Mutta sitten, kun siihen turvalliseen elämään tuleekin jokin muutos, onkin pakko poiketa niistä turvallisista rutiineista, siinä vaiheessa tulee ongelmia ja niidenkin on turvauduttava lääkkeisiin, jotka ennen pärjäsivät joten kuten ilman niitä.
kyllä sopii minulle hyvin..
Annostus on 40 mg/pv ja joskus, hyvin harvoin otan lisäksi 0,5 mg Alproxin.
Ei ole oikeastaan mitään ongelmia nyt..
Se on sitten varmaan niin noiden lääkkeidenkin kanssa,että mikä sopii toiselle, niin jollekulle toiselle ei.
Pärjäilehän kuitenkin :)