Siis mitä siellä konkreettisesti tehdään ja koitko siitä olleen sinulle jotain hyötyä? Mulla on takana aivan helvetillinen synnytys, joka vielä kolmen vuoden jälkeenkin jaksaa itkettää. en halua ikinä kokea mitään vastaavaa uudestaan. Suhtaudun skeptisesti sectioon, enkä usko sitä lääkärinkään mulle helpolla tekevän, joten se ei ole pelkopoli ajatusteni takana, mutta mitä muuta ne voi sanoa/tehdä muuttaakseen sitä mikä on jo tapahtunut, eli palauttaakseen edes alkeellisen luottamuksen henkilökuntaan? Ja mitä arvoa jollain paperilla on? Olen kuullut siellä kirjoitettavan paperille synnyttäjän kanssa sovitut asiat, mutta kun kukaan ei voi taata mitä salissa tapahtuu, joten mitä hyötyä sellaisesta suunnitelmasta on? Sinänsä yks hailee, olen jo raskaana, joten pakko tämä on jotenkin synnyttää. Onko kellään mitään positiivista sanottavaa yhdenkään sairaalan pelkopolista?
Pelkopoli
uudelleen synnyttäjälle
71358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Missä sairaalassa sitten synnytätkin, niin ota sinne yhteyttä ja kerro huolesi kokonaisuudessaan. Ilmoita, että tarvitset henkilön, jonka kanssa puhua peloistasi ja tapahtuneista -kaiken ja suoraan-.
Jos kyseessä on sama sairaala, missä se pelkoa aiheuttava aiempi synnytys tapahtui, vaihda toiseen. Ei se sen ihmeempää ole. Pieni raha se on siitä, ettei tarvitse henki hieverissä pelätä.
Sektion saa jokainen, joka sen haluaa. Lääkäri ei voi pakottaa synnyttämään; eihän ne voi tehdä mitään muutakaan ilman lupaa. Täytyy vain pitää omasta tahdostaan asiallisesti mutta hyvin tiukasti kiinni.
>>>...mutta mitä muuta ne voi sanoa/tehdä muuttaakseen sitä mikä on jo tapahtunut, eli palauttaakseen edes alkeellisen luottamuksen henkilökuntaan?
Heips!
En tehnyt varsinaista valitusta, mutta kirjoitin kyllä pitkän sähköpostin ylihoitajalle. Vastaus käsitti kaksi riviä: kiitos palautteesta, keskustelen asiasta henkilökunnan kanssa. En tiedä mitä odotin, mutta hiukan enemmän kuin tuota.
Asun yliopistosairaalan vieressä, samassa sairaanhoitopiirissä on yksi aluesairaala, joka hoitaa synnytyksiä, mutta siellä ei ole lastenlääkäriä ympäri vuorokautisesti paikalla. epäilen vahvasti mahdollisuuksiani synnyttää siellä, riskisynnyttäjä kun olen. Ensi viikolla on neuvola, otan asian siellä esille, mutta en todellakaan odota suuria. Jos minulla ei näitä perussairauksiani olisi, harkitsisin kotisynnytystä, vaan kun se ei ole edes mahdollista, niin mitä turhia miettimään.
Kiitos kuitenkin vastauksestasi, alan seota miettiessäni tätä yksin.
Uskon, että voit vieläkin tehdä asiasta potilasasiamiehelle ilmoituksen. Synnytyksesihän on kyllä kirjattu 3v sitten kuten mikä tahansa muukin hoitotoimenpide, joten mm. hoitajien nimet yms saadaan selville hyvin helposti. Pistä asia rohkeasti vielä esille ja eteen päin. Saat itsekin mielenrauhaa.
Osaston ylihoitajalle osoitettu sähköpostisi on tuskin päätynyt mihinkään. Potilasasiamies sen sijaan on sinun puolellasi ja hänellä on vastuu viedä asia eteenpäin.
>>>Ensi viikolla on neuvola, otan asian siellä esille, mutta en todellakaan odota suuria.>..alan seota miettiessäni tätä yksin.
Suosittelen lämpimästi sinne pelkopolille menemistä! Polia pitävät kokeneet (empaattiset) kätilöt, jotka kartoittavat tilanteen. Sinun kohdallasi varmasti ensimmäiseksi käytäisiin läpi edellisen synnytyksen kulku ja pelkoosi johtaneet tapahtumat/syyt. Riippuen uudelleensynnyttäjän pelon aiheista saatetaan käydä läpi esim. erilaisia vaihtoehtoisia kivunlievitysmuotoja, synnytysasentoja jne. Ensisynnyttäjille/sairaalakammoisille saatetaan esitellä synnytyssalia. Jos aikanaa päädytään alatiesynnytykseen, kirjataan sairaskertomukseen (usein omalle suunnitelmalehdelleen tai SYN-lehdelle) äidin erityistoiveet ja se miten synnytystä pyritään hoitamaan (vaikkapa kivunlievityksen suhteen, tai että kätilö on mahdollisimman paljon synnytyshuoneessa läsnä, tämä on aivan yksilöllistä), josta esim. synnytystä hoitavan kätilön on ne nopeasti mahdollisuus katsoa. Käyntejä on yleensä niin monta kuin tarvitaan. Jotkut kätilöt saattavat olla perehtyneitä myös rentoutusharjoituksiin, jossain sairaaloissa on suggestioharjoituksia.
Pelkopolin kätilöt eivät tee sektiopäätöstä, mutta voivat kyllä keskustelujen perusteella suositella sitä. n. rv 36 (ja tarvittaessa aiemmin) onkin yleensä äitiyspoliklinikkakäynti, jolloin synnytystapa suunnitellaan, tarvittaessa katsotaan sektioaika, tai esim. varataan kontrolliaikaa lähemmäksi laskettua aikaa (esim. jos vaikka aiempi lapsi on ollut isokokoinen, ja mietitään käynnistystä). Hoito yleensä pyritään räätälöimään yksilöllisesti.
Toivottavasti sairaanhoitopiirissäsi sinulle on tarjota pelkopolipalvelu nyt kesäaikana, sillä tiedän että joissain sairaaloissa kätilö(sijais)pulan takia pelkopolia ei pystytä kesäaikana pitämään.
mennä pelkopolille puhumaan vaikka uusia raskauksia ei enää tulisi??
"Sinun kohdallasi varmasti ensimmäiseksi käytäisiin läpi edellisen synnytyksen kulku ja pelkoosi johtaneet tapahtumat/syyt. Riippuen uudelleensynnyttäjän pelon aiheista saatetaan käydä läpi esim. erilaisia vaihtoehtoisia kivunlievitysmuotoja, synnytysasentoja jne. Ensisynnyttäjille/sairaalakammoisille saatetaan esitellä synnytyssalia."
Viimeksi makasin kalvojen puhkaisun jälkeen elämää suuremmissa kivuissa ja olin niin väsynyt/kipeä etten pystynyt edes valittamaan. Sanoin kätiölle ettei ilokaasu auta ja sen tilalle tarjottiin Aqua-rakkuloita, joista kieltäydyin, koska kivut olivat renkaana vatsan alaosassa/sisällä, eivätkä selässä. Kun vihdoin sain epiduraalin ja pääsin ponnistamaan irtosi skalppi ja vauva jouduttiin ottamaan ulos imukupilla, koska sydän ääniä ei kuulunut. Ulos tullessaan vauva oli harmaa ja luulin sen kuolleen, mutta se olikin vain lapsen kinaa. Minua kursittiin kasaan 2 tuntia, enkä seuraavaan vuorokauteen pysynyt jaloillani. Nestettä en supistustippaa lukuunottamatta saanut, vaikka oksensin rajusti ilokaasun aiheuttaman pahoinvoinnin takia. Kun kätilö tuli minua myöhemmin vuodeosastolle katsomaan hän sanoi minun pärjänneen hienosti ilokaasulla... olin edelleen liian sokissa väittääkseni vastaan. Halusin vain kuolla ja unohtaa kaiken. Vuodeasoaston "empatia" vei sitten loputkin mehut ja päädyin popsimaan masennuslääkkeitä, kun en enää osannut edes päättää miten itseni tappaisin. Minulle oli opastettu että vauvan on pakko saada pullosta lisää, enkä tule koskaan täysimettämään, jos yritän, se kuolee nälkään... Ja niin edelleen.
Lääkkeet olen pystynyt lopettamaan vuosi sitten, terapiaa en varmasti koskaan. Mitäs ajattelit gyne minulle tarjota ensi kerralla? Ja miten vakuuttaa minut kivunlievitysmenetelmistä? Kun saliin joudun olen täysin kätilön armoilla ja haavoittuvaisempi kuin koskaan muulloin. Mutta onneksi niillä on tarjota joogaa, meditaatiota ja aquarakkuloita... Kun minä vittu sentään pärjään niin hienosti!
Odotan itse ensimmäistäni nyt rv 40 ja aloin pelkäämään synnytystä toisen kolmanneksen lopulla kun synnytys alkoi lähestymään pikku hiljaa. Kerroin asiasta neuvolassa ja pyysin itse lähetteen pelkopolille. Sain ajan kätilölle ja menin suurin odotuksin sinne. Pettymys oli suuri kun huomasin ettei kätilö tiennyt kovin hyvin mistä puhuu; luki mm. suoraan paperista eri kivunlievityksistä, lähinnä epiduraali, parakervikaali ym. Olin itse jo tietysti lukenut näistä ja kuullut perhevalmennuksessa samat moneen kertaan. Kätilö ei ollut ihan tietoinen nykyisestä käytänöstä, mm. väitti että ei epiduraalin laiton jälkeen enää nousta ollenkaan sängystä, josta väitin vastaan, kätilö kävi tarkistamassa asian ja myönsi että olin oikeassa.. Kätilö kertoi ettei oikein tiedä vielä näitä juttuja kun on vasta siirtynyt toisista tehtävistä..
Sitten kätilö lupaili että useampia kipulääkkeitä saa rinnakkain ja päällekkäin, mutta sain synnytysosaston tutustumiskäynnilä kuulla ettei muuta oikein käytetä kuin epiduraalia, ilokaasua, kuumavesipulloa ja uudelleen synnyttäjillä parakervikaalipuudutusta.. Että se siitä, itse haluaisin pudendaalipuudutuksen jonka pitäisi auttaa ponnistusvaiheen kipuun tehokkaammin kuin epiduraalin, mutta sitä ei kuulemma anneta kun monet kätilöt eivät osaa ja tehtävä on siirretty lääkäreiltä kätilöille..ja kaikenlisäksi sairaanhoitajien litto on ottanut kannan ettei kätilöiden tarvitse antaa ko. puudutusta koska eivät saa erillistä korvausta siitä!!(tästä kertoi kätilö tutustumiskäynnillä)( Että se siitä kivunlievitysten monipuolisuudesta.
Lisäksi kätilö kysyi minulta että; "niinkö sinä sitten ajattelet että se on vaan sektio ja sillä selvä?" Ihme kysymys kun en ollut sanonut mitään vielä sektiosta vaan kertonut peloistani että kaikki menisi pieleen synnytyksessä eikä kivunlievitys toimisi ja vauvalle aiheutuisi vaikeuksia, hapenpuutetta tms. sen vuoksi.
Valitettavasti en itse kokenut käynnin auttaneen itseäni vaan päinvastoin kun sain väärää tietoa ja kätilö luki kaikki jo ulkoa tietämäni kivunlievitykset paperilta. Pelot eivät ole hellittäneet vaan pahentuneet mutta toivon että synnytys jonka toivon pikku hiljaa jo käynnistyvän olisikin positiivinen yllätys, ei kai tässä muukaan auta. Mutta ainahan on mahdollista että sinulle käynnistä voisi olla hyötyä, joten ehkä kannattaa kokeilla.
Onnea matkaan sinulle!