Kaikilla yleisillä paikoilla esim. kaupassa tai kadulla ahdistaa ja hiostaa hirveästi. Tuntuu ihmisten katseet niskassa ja tuntuu että kaikki nauraa. Ei auta vaikka mitenkä ajattelee että kuvittelen vaan että kaikki katsoo ja nauraa. Tästä syystä olenkin linnoittautunut kämpille kesäksi enkä käy missään kenenkään kanssa taikka itsekseen. MIKÄ AVUKSI?!
yleisillä paikoilla ahdistaa
hhryjjy
81652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
itel sama ja sit tulee epävarma olo ain omast ulkonäöst julkisil paikoil ://
Voi olla kyse jostain sosiaalisten tilanteiden pelosta tai muusta samanlaisesta. Tai sitten vain ohimenevää epävarmuutta (nuoruudessa tätä esiintyy usein)
Kotikonstina sanoisin että älä linnoittaudu minnekään. Se vain pahentaa tilannetta. Mulla oli vähän samankaltaisia ongelmia, mutta pakotin itseni käymään kaupungilla, ja nyt olen jo melkein tottunut ihmisiin :)
Toinen tapa on mennä lääkäriin keskustelemaan asiasta. Tähänkin vaivaan on olemassa lääkkeitä, jotka lieventävät noita ahdistuksen oireita.
Ei sitä kannata yhtään hävetä että jännittää tai ahdistaa, et ole yksin tässä maailmassa ;)
no niin ne nauraakin sulle!!!!!!!
Juu ihan hyvä kotikonsti, jos oikeesti vaan kuvittelee sen kattomisen ja nauramisen. Mut jos oot oikeesti niin kummallisen näkönen et ihmiset kyylää sua, kuinkas sitten..?
älä missään nimessä linottaudu huoneesees. sit aikusena et millää tuu toimeen kenenkään kans. paras keino on vaa mennä kauppaa tai muuten vaa kaupungille kävelee ja olla vaa oma ittensä. ei ne ihmiset sua kattele ja jos kattelee nii ei se sun ongelma oo vaa niitte
pistit sanat mun suuhun. mull on prikulleen sama. täällä mä vaan istun kesällä sisällä. ja tiedän että se on tyhmää. kierre. jos menee ulos masentuneena, loukkaantuu helpommin ja näkee maailman harmaampana. sitten ei tietenkään tee mieli mennä enää ulos.
Mulla oli samankaltaisia juttuja nuorenpana ja samaa näyttää olevan pojallanikin.Pääsin kauppaan töihin(mikä ei muuten ole alaani) ja siinä ne pelot pikkuhiljaa väheni ja loppui.Ihmiset ovat niin erilaisia,mutta huomaat pian,että ne pelot ovat turhia.Arat ihmiset ovat yleensä melko sivistyneitä ja miellyttäviä.En hyväksy tätä röyhkeiden ihmisten arvostamista.Jokaisella on lupa olla omanlaisensa ja saada tukea kaltaisiltaan
ennen en ahdistunut muista ihmisistä, mutta nykyään tuntuu että kaikki nauraa mulle. Kunpa voisi olla koko elämänsä neljän seinän sisällä..