Miksi täällä vakuutellaan aina, että "Kestä, kestä...kohta kaikki on ihan HYVIN...", jne...
Kuten tuolla joku jo sanoikin, niin myös itsellä on se tilanne, että mitä enemmän KESTÄN/YRITÄN KESTÄÄ, niin sitä enemmän yleensä kaadetaan paskaa niskaan muodossa tai toisessa!
Niin että miksi pitäisi KESTÄÄ, jos kaikki ei lopussa kuitenkaan ole "HYVIN"...?!?
(Ainut hyvä loppu on yksinkertaisesti pois kuoleminen koko saatanan planeetalta!)
Kuten tuolla joku jo sanoikin, niin myös itsellä on se tilanne, että mitä enemmän KESTÄN/YRITÄN KESTÄÄ, niin sitä enemmän yleensä kaadetaan paskaa niskaan muodossa tai toisessa!
Niin että miksi pitäisi KESTÄÄ, jos kaikki ei lopussa kuitenkaan ole "HYVIN"...?!?
(Ainut hyvä loppu on yksinkertaisesti pois kuoleminen koko saatanan planeetalta!)
Vastaukset 6
Vanhimmat
lähettää terkkuja koska sen musiikki kuten aika monen muunkin auttaa kestämään ja se tarvis uuden muusan, jos tosiaan on ilman sellaista, kunnollista. Ettei ainakaan luovuus pääsisi lopahtamaan.
Vaikka eikös taidekin synny vaan kärsimyksestä, ei muuten.
sinulle, niin he/ne/me varmaan on oikeassa. Sinä näet nyt hiukan kapeasti, kun olet oikein ahdistunut, mutta uskopa vain ihan sokkona, että muut ihmiset näkevät paremmin tämän asian sanomalle heti kättelyssä, että koeta kestää tms. He ovat viisaampia kuin sinä nyt tässä, sinä et mitenkään jaksa nyt juuri nähdä kaikkea, et varsinkaan mahdollisuuksiasi.
Mistä sinä tiedät, että lopussa kaikki ei kuitenkin olisi hyvin, paremmin kuin nyt!?
Mistä tämä toivottomuuden hetki nyt juuri on sinulle tullut. Antaisitko vinkkiä, mikä nyt juuri on laukaissut tämän tuskan sinulle? Koeta ymmärtää, että näin ensi kättelyssä, ensi hädässä ihmiset eivät osaa sanoa muuta kuin tuon kuluneen "kestä, yritä kestää". Siinä on kuitenkin se suunta, mihin sinua tuetaan, eteenpäin!
Ystävällisesti kerro meille vertaisille, mikä asia se on nyt juuri kaikkein tyrmistyttävin ja toivottomimman tuntuinen sinulle. Tiedäthän, että vaikka jokin asia elämässämme ei muuttuisikaan, niin meidän sisäinen kokemus ja asenne siihen asiaan voi hyvinkin muuttua, niinkin rakentavaksi, että alamme toipua, vaikka asiavyyhty olisi mitne ennallaan.
Tästä, mitä kirjoitit, että "...niin sitä enemmän yleensä kaadetaan paskaa niskaan muodossa tai toisessa!", minun tulee mieleeni, että koetko nyt tykkänään ihan vain toisten aiheuttamaksi nämä asiasi ja tuskasi. Saatko mitään tuntumaa nyt tässä, miten sinä itse voisit alkaa hallita ikiomaa elämääsi. Löydätkö syitä tuskiisi ihan itsestäsikin, vai tuntuvatko kaikki syyt tulevan ulkopuolelta. - Joka tapauksessa kärsivällisyyttä nyt tarvitst, yhden päivän kerrallaan. Hakeudu ihmeessä heti jonkun sopivan puheille, kun aamu valkenee. Mene puhumaan tästä tuskastasi ystävälle, terveydenhoitajalle tai lääkärille. Kenen luo vain mahdollista ja kun sopivaksi jonkun henkilön tiedät. Jaettu tuska puolittuu. Ilmoitteletko huomenissa, millaisia ovat tuntosi. Muutoinkin sinun olisi ehdottomasti hyvä kirjottaa just tännekin lisää itsestäsi. Paljonhan voisit kuvailla asioita ilman, että kukaan sinua tunnistaisi....
Oikeestaan "KAIKKI" mättää: raha-asiat, ihmissuhdeasiat, menneisyydessä on liikaa traumoja (jotka pulpahtelevat aina "sopivasti" ilmoille)...
"Syyttelen" itseäni kun en aikanaan jo n. 19-vuotiaana mennyt naimisiin erään miehen kanssa, joka on nyt jo naimisissa, perheenisä lapsilla jne...
Tässä sitä nyt kökötetään ja vanhetaan...päälle kolmekymppinen sinkku. Tuntuu, että miesten "laatutaso" on tosiaankin nykyään laskenut radikaalisti! Tai sitten törmään narsisteihin ja/tai luonnevikaisiin miehiin. (sekä suvun puolesta että ilman)
Elo on finanssipuolella vaikeaa, kun on ns. "yksinäinen nainen", jolla on epäsäännölliset tulot.
Eli stressi on jokapäiväistä. Siihen sitten lisäävät "pökköä pesään" vittumaiset naapurit, jotka oikein "herkuttelevat" tilanteellani!
koska minäkin jaksan.Oin keväällä 2kk sl.koska en nukkunut yöllä en päivällä,en yksinkertaisesti jaksanut käydä töissä.Mutta siitä pääsee yli. Ekana hain lääkäriltä unilääkettä.Olo kuitenkin täyttä tuskaa ja helevettiä.Olen syönyt mielialalääkkeitä ja syön edelleen,niistä on mulle apu löytynyt.Se olo on aikansa mutta menee ohi,vaikka sitä ei sillon usko kun on vaikea masennus päällä.Tsemppiä sulle ja jaksamista!!Ja mulla ei ole erityistä syytä masentua.ja sitä on turha edes miettiä,siitä ei ole todellakaan mitää hyötyä.Se tulee ja menee,on vaan kestettävä omaa vittumoista oloa.
ei tule vahvaa ihmistä", näin minulle on sanottu joten kai me ollaan h..vetin vahvoja kun olemme nämä sairautemme voittaneet
Muuta,
mutta toisaalta jos kaikki tappaisivat itsensä kun on vaikeaa,
veikkaan,
että suurimmalla osalla olisi tullut olemaan helpompaa ja masennukseenhan on olemassa ainakin joillekin apua.
Mutta kun huomaa,
ettei auta mikään,
miksi pistää tänne viestiä.
Eikai siinä mitään menetä,
jos kannustetaan jatkamaan.
Jos se toisi joillekin vähän lisää elinaikaa ja siinä ajassa saattaisi muuttaa suuntaa.
Mutta kaikesta huolimatta ei kukaan tiedä tulevaisuuttaan,
ei siis voi varmasti sanoa,
ettei kannattaisi kehottaa kestämään.
Jossain toki tulee raja vastaan,
eikä vaihtoehtoja valitettavasti ole kuin se yksi.. Ainakin siltä tuntuu.
Sitä kun ei tiedä,
mikä kannattaa ja mikä ei.
Jokainen tehköön mitä lystää,
mutta muiden satuttaminen ei ole empaattista.