Onko ihmisten käyttäytyminen todella tälläistä tänä päivänä toista ihmistä kohtaan? Aliarvioidaan, väheksytään, syyllistetään suoralta kädeltä. Todellakaan ei tarvitse kovin pitkään keskustella aiheesta mikä ei juuri silloin kosketa toista osapuolta "ei kiinnosta mentaliteetin",tai "ei kuulu mulle". Kaikki ei edes muista silloinkaan kuinka itse käytäytyy kun apu ei tulekaan automaattisesti. Onneksi elämä opettaa hiljaa kävelemään kaikki.
Onko todella näin
? Suomalainen ?
12780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että eipä ole käyttöä vanhoille hyville arvoille: ahkeruus, säästäväisyys, rehellisyys.. enää nykyaikana.
Täällä palstoilla varsinkin alkuun suorastaan hätkähdytti tottumattomana nuo sinun mainitsemasi ilmiöt. Eikö vain voi jättää kommentoimatta, ellei ole rakentavaa sanottavaa tai ei kiinnosta. Lytätä halutaan usein kunhan vain saadaan sanoa oma mielipide.
No osaltaan tämä palvelee tunteiden purkauspaikkana. Parempi kai tääkin kuin mäiskiä sivullisia. Mutta mutta...saman se tekee täällä, sanoilla sivaltaminen saa todella pahan mielen ja usein ihan syyttömälle ja hyväntahtoiselle ihmiselle joka esim. rehellisesti on ongelmaaansa esiin tuonut..
Ja niitä vanhoja ideoita joita on jo kokeiltu ja huonoiksi todettu, muka uusina omina ideoinaan tuodaan esille uudella nimellä ja vaaditaan "uudistusta".
Se on sitä itsekkyyttä ja maineen ja mammonan tavoittelua keinoilla millä tahansa.
Näin ainakin monissa työpaikoissa.
Kyllä, tällaista on ihmisten käyttäytyminen
tänä päivänä! Toki poikkeuksiakin löytyy.
Jos itse olet ystävällinen ja avulias, saatat ehkä huomata saavasi kuravettä silmillesi tai ihmettelevän, kummeksuvan katseen, tyylillä
"mikä toi luulee olevansa".
Ilmankos on niin ahdasta, kyynärpäät leveänä kuljetaan, "mulle heti kaikki nyt, mulle, mulle", tyylillä.
ONNEKSI, elämä opettaa, jokaista...
No en tiedä tuota. Mutta kyllä maailma opettaa nykyisin ihmistä tylyksi ja laskelmoivaksi. Kuulun itse näihin kiltteihin ja avuliaisiin tyyppeihin, jotka auttavat avuntarvitsijaa. Mutta ikävä kyllä, se on niin, että auttamalla muita. Ei nämä työt lopu tekemällä. Joskus kun on sitten itse kaivannut apua jossain asiassa, niin on saanut tulla huomaamaan, että saa tylyjä EI vastauksia, tavan takaa. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Hädässä ystävä tunnetaan. Ja silloin ahdinkosta on sellainen positiivinen asia, että ne joita on luullut ystävikseen, paljastavat todellisen minänsä. Ja silloin myös sellaiset ihmiset, joita ei ole osannutkaan arvostaa, tulevat tietoisiksi.
Kaikesta huolimatta mielestäni hyvällä on tapana lisääntyä, kasvaa ja pyrkiä kerääntymään samaan paikkaan, ihan samallatavalla kuten ongelmillakin.
Hyvinä päivinä riittää selkääntaputtelijoita ja huonoina päivinä selkäänpuukottajia. Näin olen valitettavasti joutunut toteamaan. Inhimillistä tietysti, mutta lisää tuskaa huomata se. Luulenpa, että olisin selvinnyt koettelemuksista pienemmin kolhuin jos olisin saanut apua sitä tarvitessani.
että oikein hyvinä aikoina saa ystäviltäsikin hiljaista kademieltä.
Helpommin saat vastoinkäymisissä lohtua, kun ystäväsi tuntevat oman paremmuutensa.
Olen minäkin erään auttamani henkilön kiittämättömyyden saanut kokea. Joka päivä hän minulle murhetta aiheuttaa päivästä päivään. Mutta ei lannistuta, elämään kuuluu vastoinkäymiset.
Hetki kerrallaan täällä eletään ja huomista ei tiedä kukaan. Joten parhaansa yritetään vaan kaikesta huolimatta, ehkä sitten jonain päivänä, sitten joskus.
No, onneksi ei minulla koskaan liene niin hyviä päiviä, että ne joisivat erityisesti kademieltä jollekkin aiheuttaa.
Mutta pienestäkin se voi toki olla kiinni.
kyky löytää kurjimmankin meistä elämästä jotain kadehdittavaa. Ja kyllä jokaisen elämään kurjuutta mahtuu, kellä minkäkinlaista.
Senhän huomasi jo tuolla leipäjono keskustelussa. Ja vieläpä hyväosaset kadehtivat köyhiä. Ei sitä uskoisi mokomaa.
Kaikkia kilpailutetaan.
Ihmisistä tulee katkeria ja kaunaisia toisiaan kohtaan.
Kaikesta kilpaillaan,jopa palveluista.