Mitenkäs teillä muilla sujui ne ensimmäiset päivät kun testiin ilmestyi ne kaksi viivaa? Itse tein edellispäivänä testin ja siltähän se nyt näyttää ja tuntuu että vauva tulossa, itselläni ikää 20 ja kihlatullani samanverran. Eilen kerroottiin omille vanhemmille, ei pystyny pitää suutaan kii enää :))
Nyt kuitenkin alkoi ahdistus.. mitäs jos must ei ookkaa viel tähän?
Mitäs jos sille pikkuselle sattuu jotai?
Miten mä pärjään sen kanssa?
Lisäks mua ahdistaa ihan hirmusesti ajatus siitä synnytyksestä, pelottaa.. viime yön itkin ja miettein et miten se synnytys sitte sujuu, ehkä se tässä se suurin pelko sitte onki.
Lisäksi poikakaveri lähtee vuodenpäästä inttii, mites mä sit selviin ku lähimmät sukulaiset ja kaverit on n.70kilsan päässä, muutettiin puolisenvuotta sitte Raisioon enkä tunne täältä päin ketään.
Ihan hirvee ahdistus..pelko. Puoltoista vuotta sitte tein abortin, en sillon ollu valmis mitenkään päin äidiks, nyt ei oo ees käyny mielessä abortti vaikka toi vauvelin tulo olikin ihan täys yllätys, ei siis mitenkään suuniteltu. Lisäks pelottaa jos se menee kesken tai jotai.. Ja sit viel et miten ihmeessä on varaa kaikkiin juttuihin mitä vauva tarttee, toisaalta tulevat mummut alko jo sihen malliin hössöttää et eiköhän ne tuu kantamaa kaikkee tavaraa meil =D Sit pitäis viel isompi kämppäki ettii, nyt asutaan kaksiossa mut tilaan ei todellakaan oo yhtään ylimäärästä, muita joilla sama ahdistuspaniikki iskeny?
On nii eksyny olo, ei tie miten päin pitäis olla ja mitä lähtee suunittelee nyt ekaks, varmaa sitä isompaa kämpää.
Sit viel ku väsyttää ihan sikana, päivisin ei pysy silmät auki ja töistä ku tulee kotii ni jos pitkäksee menee ni heti nukahtaa, lisäks tulee öisin nukuttuu 8tunnin yöunia, päivisin sen aikaa ku on hereillä ni oksettaa ja ällöttää kaikki. Ja pelottaa jos tää olo tästä vielä pahenee kun raskausviikkoja on vasta 5-6, neuvolaan varasin ajan että eiköhän sitte tiiä tarkemmin asioista. Lisäks on nii tyhmä olo kun ei tie mistää mitää, niinku vaikka et koska sitte töistä pitäis jäädä pois? Ja vielä kaikenlisäks itkettää ihan joka pieniki asia, eilenki kaupassa purskahdin itkuu ku tipahti omenapussi kädestä..voi voi..kai tää sitte tästä lähtee rullamaan, toivottavasti.
Nyt kuitenkin alkoi ahdistus.. mitäs jos must ei ookkaa viel tähän?
Mitäs jos sille pikkuselle sattuu jotai?
Miten mä pärjään sen kanssa?
Lisäks mua ahdistaa ihan hirmusesti ajatus siitä synnytyksestä, pelottaa.. viime yön itkin ja miettein et miten se synnytys sitte sujuu, ehkä se tässä se suurin pelko sitte onki.
Lisäksi poikakaveri lähtee vuodenpäästä inttii, mites mä sit selviin ku lähimmät sukulaiset ja kaverit on n.70kilsan päässä, muutettiin puolisenvuotta sitte Raisioon enkä tunne täältä päin ketään.
Ihan hirvee ahdistus..pelko. Puoltoista vuotta sitte tein abortin, en sillon ollu valmis mitenkään päin äidiks, nyt ei oo ees käyny mielessä abortti vaikka toi vauvelin tulo olikin ihan täys yllätys, ei siis mitenkään suuniteltu. Lisäks pelottaa jos se menee kesken tai jotai.. Ja sit viel et miten ihmeessä on varaa kaikkiin juttuihin mitä vauva tarttee, toisaalta tulevat mummut alko jo sihen malliin hössöttää et eiköhän ne tuu kantamaa kaikkee tavaraa meil =D Sit pitäis viel isompi kämppäki ettii, nyt asutaan kaksiossa mut tilaan ei todellakaan oo yhtään ylimäärästä, muita joilla sama ahdistuspaniikki iskeny?
On nii eksyny olo, ei tie miten päin pitäis olla ja mitä lähtee suunittelee nyt ekaks, varmaa sitä isompaa kämpää.
Sit viel ku väsyttää ihan sikana, päivisin ei pysy silmät auki ja töistä ku tulee kotii ni jos pitkäksee menee ni heti nukahtaa, lisäks tulee öisin nukuttuu 8tunnin yöunia, päivisin sen aikaa ku on hereillä ni oksettaa ja ällöttää kaikki. Ja pelottaa jos tää olo tästä vielä pahenee kun raskausviikkoja on vasta 5-6, neuvolaan varasin ajan että eiköhän sitte tiiä tarkemmin asioista. Lisäks on nii tyhmä olo kun ei tie mistää mitää, niinku vaikka et koska sitte töistä pitäis jäädä pois? Ja vielä kaikenlisäks itkettää ihan joka pieniki asia, eilenki kaupassa purskahdin itkuu ku tipahti omenapussi kädestä..voi voi..kai tää sitte tästä lähtee rullamaan, toivottavasti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuule eiköhän toi ole ihan normaalia olla peloissaan ja jännittynyt uudesta tilanteesta. Olet vielä kovin nuori. Mutta mietipä asiaa niin, että esim. monssa Afrikkalaisissa heimoissa saavat naiset (tai tytöt) lapsia jo 13-14 -vuotiaina ja hyvin pärjäävät, vaikka kaikesta on jopa pulaa. Ei sinulla ole mitään hätää. Suomessa on hyvä neuvolajärjestelmä, samoin kuin sosiaaliset palvelut. Saat kyllä apua taloudellisesti, fyysisesti ja henkisesti. Synnytys on vain yksi päivä, kyllä se hyvin menee. Sielläkin olet osaavissa käsissä eikä mitään pahaa pääse tapahtumaan. Osaavat kyllä hommansa ja auttavat sinua parhaansa mukaan. Varaa nyt rauhassa se aika sinne neuvolaan ja keskustelet siellä sitten henkilökunnan kanssa peloistasi yms.
Sinusta tulee varmasti erinomainen äiti, vastuullisesti tunnut asioihin suhtautuvan. Ehkä podet vain pientä alkujärkytystä, vaikka lapsi onkin toivottu (vaikkakaan ei suunniteltu). Tsemppiä! Kyllä se siitä! :)
"ei niin pitkä aika sitten" ja tämäkään lapsi ei ollut suunniteltu, vaan yllätys.
Mikä vitun yllätys on olla raskaana ilman ehkäisyä !??!?!?!?!??!??!
hoh hoh näitä taas.. . .
..mutta ennen kun alat siellä päätäs paukuttaa ni e-pillereitä on tullu syötyä tosta abortista asti joten turha mussuttaa jos ei asioista tiedä mitään!!
Näillä palstoilla liikku moni muukin "yllätysraskautunut pillerinsyöjä". On se kumma että näitä tyyppejä näin paljon ehkäisytehosta huolimatta onkin! Taitaa olla pillerit tehokkaasti "unohdettu" ja nyt ollaan toivotussa tilassa johon ollaan salaa päästy :)
Jos ihan oikeasti te kaikki "vahinkoraskautuneet ehkäisynkäyttäjät" olisitte rehellisiä, aitoja, oikeita tapauksia niin lääkefirmat pillereineen olisi haastettu oikeuteen jo moneen otteeseen!
Mutta ei mitään. Hyvää jatkoa vaan,
toivottelee hän joka ei mistään mitään tiedä ;)
On hirveen normaalia, että tunteet menee ns häränpyllyä kun saa tietää odotuksesta. Vaikka raskaus olisi kuinka toivottu voi kokea mitä ihmeellisempiä tunteita.
Ja iso asiahan raskaaksi tuleminen on, jos hyvin käy teillä on 9kk:den kuluttua vauva, pieni ihminen josta täytyy kantaa huolta seuraavat 18-vuotta ja senkin jälkeen :). Minusta se juuri on sitä kypsymistä äitiyteen ja isyyteen, että käy läpi erilaisia tuntemuksia.
Ja ainahan uusi ja outo pelottaa, sekin on luonnollista ja raskaushormonit tuovat oman osansa soppaa :).
Varmaan kaikkia pelottaa, että meneekö raskaus kesken (itse ainakin pelkäsin ihan hulluna) ja sen pelon mentyä olen pelännyt onko lapsi terve ja syntyykö se edes elossa ja minulla sentään kolmas tulossa :).
Ja teillä on monta kuukautta aikaa saada tietoa vauvoista ja lapsenhoidosta. Synnytysvalmennuksessa neuvotaan myös lapsenhoitoa ja kun lapsi syntyy kätilöt neuvovat kyllä pesuissa ja pukemisessa. Ja eihän sitä opi kuin tekemällä eli sitten kun vauva syntyy niin rohkeesti vaan hoitamaan, onhan se pieni ja hentoinen, mutta ei hän rikki normaalisti käsittelystä mene.
Synnytys. Siitäkin ehdit saamaan paljon tietoa ja synnytysvalmennuksessa käsitellään aihe hyvin. Kivunlievitysnmetelmät on kehittyneet huimasti , kätilö neuvoo sinua synnytyksen aikana ja miehesikin on varmasti tukena. Ja usko, että kun saat pienen nyytin syliisi, unohdat, että mitään kipuja olisi koskaan ollutkaan.
Vauvan myötä saat varmasti myös uusia ystäviä.
Vauvantavaroista, kaikki mitä lehdissä ja netissä mainostetaan eivät ole tarpeen. Ja vauva ei todellakaan välitä onko tuote uusi vai käytetty. Vauvanvaatteita saa edullisesti kirppikseltä. Myös rattaita ja pinnasänkyjä saa käytettynä esim huuto.netistä . Ja uskon todellakin, että tulevat mummot ja papat roudaavat kamaa teille selkä vääränä :). Ja mikään kiire ei ole vielä mitään ostaa ...
Kaksiossa pärjää aluksi vauvan kanssa, mutta toki voitte ruveta katsomaan isompaa jos siltä kerta tuntuu.
Alku raskaus väsyttää ja paina pää tyynyyn vaan aina kun siltä tuntuu. Muista myös syödä hyvin, ulkoilla ja puhua tunteistasi miehesi kanssa.
Pahoinvointia vo tulla, mutta sitä voit yrittää ehkäistä , pienillä ruokaannoksilla, mutta tiheä ruokarytmi (itse söin noin kahden tunnin välein jotain pientä), myös kylmä auttaa. Aamuisin kannattaa juoda lasi mehua ja syödä vaikka pala banaania ja tai keksiä ennen kuin nouset ylös sängystä.
Oikeus äityslomaan alkaa 30-50 päivää ennen laskettuaikaa. Eli vähintään tuo 30 pv, mutta voit jäädä pois jo aikaisemmin jos olo siltä tuntuu. Äitiysrahan ensimmäinen erä maksetaan 30 arkipäivältä ja jälkikäteen. Jos alotat ä-loman vaikka 50 pv ennen laskettuaikaa, sen sitten vuorostaan vähentään sitä toisesta päästä.Eli ä-rahaa/vanhempainrahaa saa 9KK:delta ja sen jälkeen "tippuu" lapsen hotihoidontuelle siis jos haluaa lasta kotona hoitaa, ja moni haluaa.
Kelan sivuilta löydät infoa aiheesta ja pysyt laskemaan millaista ä-rahaa suurinpiirteen saat.
Ja kuten sanoit neuvolasta saat tietoa ja pinkan esitteitä. Ja muista ,aina voi kysyä.
Ja älä välitä noita tunteen purkauksia, minä (rv= raskausviikko 33) itkin eilen kun katsoin vanhaa kotimaista leffaa :DDD, että tämmöistä.
Älä huolehdi, kaikki sujuu varmasti hyvin. Oikeen mukavia kesäisiä hetkiä, onnellista odotusta.
mietin ihan sanoja asioita raskauden alussa kuin sinäkin. sitä miettii väkisinkin kaikkea. meillä neiti nyt 3kk ja hyvin ollaan pärjätty vaikka onkin rahat olleet tiukilla. synnytystä ei kannata pelätä siellä on auttavia käsiä ja ihmisiä. meilläkin on pieni kämppä ja avomies lähtee myös armeijaan tammikuussa -08.
töistä jäädään yleensä pois kuukautta ennen laskettua aikaa tai sitten jos saat sairaslomaa...
kyllä se siitä lähtee rullaamaan, usko pois. ajan myötä rakkaus masuasukkiin kasvaa niin suunnattomasti!!!
Mulla meni viikko sunnilleen aivan häränpyllyä testin tehtyäni. Nuo kaikki pelot, ahdistukset jne...kuuluvat asiaan, on se niin suuri asia kuitenkin.