Ratapiha kasvaa
ruohoa
Kuivuudessa kellastuneet
heinät
käyvät hiljaa tuulessa
yksikään lintu ei laula
Astun ruostuneelle kiskolle
Mustat ratapölkyt
tuoksuvat öljylle
ihminen ei ole enää
Jään katsomaan
nostokurkia,
jotka jättiläisisinä seisovat
liikkumatta vasten taivaanrantaa
Olen surullinen
sillä rakkautta ei
enää ole
Kävelen pihan poikki
tuuli hakkaa ikkunaan
Olen saapunut maailman laitaan
ruohoa
Kuivuudessa kellastuneet
heinät
käyvät hiljaa tuulessa
yksikään lintu ei laula
Astun ruostuneelle kiskolle
Mustat ratapölkyt
tuoksuvat öljylle
ihminen ei ole enää
Jään katsomaan
nostokurkia,
jotka jättiläisisinä seisovat
liikkumatta vasten taivaanrantaa
Olen surullinen
sillä rakkautta ei
enää ole
Kävelen pihan poikki
tuuli hakkaa ikkunaan
Olen saapunut maailman laitaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hieno runo!
Aistin sen tunnelman,hiljaisuuden, yksinäisyyden.
Koskettava, puhutteleva.
Kiitos lukuelämyksestä!