Minulla on niinku kesäloma.
Kai siitä pitäsi jotenkin nauttia.
Vettä vaan sataa ja on kylmäkin.
Olis aikaa,niin paljon aikaa olla sinun kanssa.
Et vaan halua,tää suhde on niin kuollu,kuin olla vaan voi?
Miksi vaan haaveilen ja pidän toivoa yllä?
Siksi kai että rakastan sinua vieläkin.
Siksi että en kestä yksinäisyyttä.
Mielessäni keskustelen kanssasi,käyn kävelyllä,
syön kanssasi kynttilän valossa.
Niin ja sitä hillitöntä seksiä keittiön pöydällä,
Sohvalla,lattialla.
Nukut vieressäni.Katselen sinua,hengität niin hiljaa.Sitä tuskin kuulee.
Olet niin kaunis.Silitän poskeasi.Annan enkelisuukon.
Yritän itsekin nukkua.
Yöllä käännyt ja laitat kätesi ympärilleni ja vedät minua lähemmäksi.
On ihan liikaa muistoja sinusta.Yritän työntää ne miestäni pois.
Sytytän kynttilät,ne siniset.
Kaivan taas laatikosta kuvasi,ne juuri jotka piilotin ja vannoin
että enää en katso niitä.
Mietin miksi en voi laskea irti.
Miksi hieron suolaa haavoihin.
Miksi en ala elää,ole iloinen niin kuin aina
olen.
Olen kuin vanki omassa kodissani,haluan pois tästä sellistä,
olen kai laitostunut liikaa.
Yritän paeta,mutta näkymättömät luisevat sormet
tarttuvat minuun ja olen taas samassa pisteessä.
Vankina omassa elämässä.
Kai siitä pitäsi jotenkin nauttia.
Vettä vaan sataa ja on kylmäkin.
Olis aikaa,niin paljon aikaa olla sinun kanssa.
Et vaan halua,tää suhde on niin kuollu,kuin olla vaan voi?
Miksi vaan haaveilen ja pidän toivoa yllä?
Siksi kai että rakastan sinua vieläkin.
Siksi että en kestä yksinäisyyttä.
Mielessäni keskustelen kanssasi,käyn kävelyllä,
syön kanssasi kynttilän valossa.
Niin ja sitä hillitöntä seksiä keittiön pöydällä,
Sohvalla,lattialla.
Nukut vieressäni.Katselen sinua,hengität niin hiljaa.Sitä tuskin kuulee.
Olet niin kaunis.Silitän poskeasi.Annan enkelisuukon.
Yritän itsekin nukkua.
Yöllä käännyt ja laitat kätesi ympärilleni ja vedät minua lähemmäksi.
On ihan liikaa muistoja sinusta.Yritän työntää ne miestäni pois.
Sytytän kynttilät,ne siniset.
Kaivan taas laatikosta kuvasi,ne juuri jotka piilotin ja vannoin
että enää en katso niitä.
Mietin miksi en voi laskea irti.
Miksi hieron suolaa haavoihin.
Miksi en ala elää,ole iloinen niin kuin aina
olen.
Olen kuin vanki omassa kodissani,haluan pois tästä sellistä,
olen kai laitostunut liikaa.
Yritän paeta,mutta näkymättömät luisevat sormet
tarttuvat minuun ja olen taas samassa pisteessä.
Vankina omassa elämässä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.