Vaeltamisesta ja luonnosta kiinnostunut..

...sinne metsään.
Eikait vaeltamiseen tarvitse kursseja käydä.
Aloittaa lyhyemmillä vaelluksilla ja jos innostusta riittää, niin kartuttaa sitten sitämukaa vaelluskamppeita ja kokemusta, kun tarvetta ilmenee.
Yleisimmillä reiteillä on hyvät merkinnät, joten niillä pärjää hyvin kartalla ja maalaisjärjellä.

Keskustelupalstoilta saa kyllä hyvin tietoa varusteista ja taidoista, mitä vaelluksella tarvitsee.

Itse menin vaellukselle viimekesänä ekakertaa karhunkierrokselle (70km)ja jäin vaeltamiseen täysin koukkuun.
Siellä luonnon armoilla todellakin sielu lepää ja maalliset murheet haihtuvat.
Ikävä kyllä aikaa on mulla kovin vähän, joten vasta nyt pääsen seuraavalle pitemmälle vaellukselle hetta-pallas reitille.

Aloita lyhyillä reissuilla ja tutuilla alueilla, niin pääset turvallisemmin selville kunnostasi, tarvittavista asuista ja välineistä, monta asiaa joutuu kuitenkin jokainen oppimaan kantapään kautta (vaelluksilla ovat vaatimukset hyvin erityyppisiä kuin esim. kuntoilussa ja urheilussa). Asun itse Pohjois-Kuusamossa ja olosuhteet vaelluksilla ovat vuodenaikojen mukaan hyvin erillaisia. Kevät ja syksy ovat helpompia, talvella voi pakkasta olla rajustikin, (itse liikun valokuvaamassa mieluimmin talvella), kevään sohjojen aikana on liikkuminen jopa usein mahdotontakin. Kesä on taas monelle se suosituin aikaa.
Kannattaa hankkia jokin hyvä eräretkeilyä käsittelevä kirja. Sen avulla ei vielä opi, mutta sieltä saa hyviä neuvoja nuotioista, leiriytymisistä, ravinnosta, juomisesta ja miten selviytyä mahdollisista ongelmatilanteista jne.
Hyvää jatkoa, olet valinnut kohteeksi hienon harrastuksen. Luonnossa liikkumista ei voita mikään...

En ole ollut kursseilla.

Kuusamossa menin Karhunkierroksen ja jain myos koukkuun heti. Asuin siella ja kuljin karhunkierroksen kevyella varustuksella useita kertoja. Huom tama oli tarkeaa: mahdollisimman kevyella kantamuksella. Silloin nauttii vaeltamisesta. On hyva mieli. Kun kaikki sujuu hyvin, sita alkaa automaattisesti kyselemaan vaativampia reitteja. Se oli ennen nettia ja kuulin siis muilta eri reiteista. Olin kulkenut Karhunkierroksen niin moneen kertaan, etta kantapaan kautta olin oppinut, mika on tarkeaa ja mika vahemman tarkeaa. Ensimmainen vaellus Lappiin oli Kevolle ja lyhyt patikointi Saariselalla. Seuraavana kesana lyhyt vaellus Kilpisjarvella ja Hetta-Pallas. Eli kuljin alussa vain hyvin merkittyja reitteja. Pikku hiljaa alkaa luottaa vaellustaitoihinsa ja aloin suunnistaa. Ja huomasin, etta sekin sujui mutkitta. Ensin aristelee, mutta sitten alkaa luottaa, etta on olemassa vuorenvarmoja pikku niksia. Esim jos paatepisteeseen kulkee metsatie, ei tarvitse yhtaan aristella metsatien loytymista. Ja oppii lukemaan maastoa. Ensin aristellen ja pian tulee niin paljon kokemusta, etta alkaa luottaa karttaan ja kompassiin. Mutta kuten sanottu: merkityista poluista on alotettava.

Eiköhän maalaisjärjellä pärjää monessa asiassa.

Luonnostahan voi nauttia monella lailla, jokaiselle löytyy itselle parhaiten sopiva tapa. Päiväretket on helppo tapa päästä nauttimaan luonnosta ilman isompia huolia ja murheita. Illallahan pääsee aina lakanoiden väliin. ;)

Musta ei ole ohjeita antamaan mutta ennen pidempää vaellusreissua tulisi tehdä samoilla varusteilla ainakin yksi yhden yön kestävä reissu ja aina parempi jos sattuu satamaan ;) . Siinä tulee käytännössä testattua varusteita ja pidempi reissu ei juurikaan eroa lyhyestä. Sapuskan määrässä lähinnä.
Jostain retkeilykirjoista/netistä löytyy varmasti hyviä muistilistoja mitä kannattaa pakata mukaan.

Omat reissuni aloitin lyhyillä viikonloppuretkillä ja nuo ovat edelleen pääasiallinen tapani nautiskella. Noin kerran vuoteen sitten yksi pidempi reissu.

Nuo aiemmissa kommenteissa mainitut perussuunnistustaidot on hyvä omata. Jos selviää esim kävellen iltarastien suunnistusradasta niin ei tarvitse vaelluksellakaan miettiä osaako vai ei(järjestetään kerran viikossa useilla paikoilla, ks netistä esim ssl.fi sivujen kautta tarkemmin)

Mutta tärkein avu on siis tuo alussa mainittu maalaisjärki ja luonnosta nauttimisen ohella luonnon kunnioittaminen.
Mukavia vaelteluita :)

...kuten Suomen ladun jäsen-yhdistykset ja muut vastaavat, antavat jo netti-sivuillaan paljon tietoa asiasta.
Järjestävät myös alan kursseja,jos lempeä liikeellelähtö kiinnostaa ja haluaa välttää kantapään kautta oppimisen karikot.
Kirjastossa kannatta käydä ja kysyä nimenomaan retkeilyn perustietoutta, sitä löytyy.
Esim Tunturikerho Kavtsin sivuilla on hyvää tietoa.
Jos goolettaa "retkeily", saa paljon tietoa lisää.

Itse synnyin järven rannalla ja leikin metsässä,mutta ainoa hyvä, minkä kasvatusvanhemmiltani koen saaneeni, on se että palauttivat luonto-suhteeni alkuun, eli nautin nykyäänkin telttailusta ja retkeilystä, vaikkei selkäni pitkiä vaelluksia taitaisi kestääkään...

Osaltani haluan korostaa erästä seikkaa"Vaellusjalkineiden hankinnassa älä katso hintaa".Hanki paksupohjaiset joissa eivät terävätkään kivenreunat tunnu ja muutenkin niiden tulee olla tukevat,myös nilkkaa tukevat.Lisäksi jalkineiden tulee olla varsin hyvin kosteutta sietävät.
Tämän opin olen saanut käytännön kautta.