Ajattelin irroittaa aiheen erilleen tuolta "harmaiden olemuksesta". Seuraava juttu siis koskee suhteellisuutta siitä, miten humanoideihin tulisi suhtautua kokonaisuutena.
Silloin kun ihminen on sellaisessa alienkontaktissa mistä jää vain negatiivisia muistoja, (tarkoitan nyt pelkoa, mahdollisesti kipua, halvaantumista abduktion aikana tai jopa muistoja epämiellyttävistä kokeista), myös itse tapahtuma välitetään kanssaeläjille negatiivisena. Ja sellaisena se myös noteerataan ja ajatellaan jatkossakin.
Mielestäni myös harmaiden motiiveja pitäisi osata tutkia syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin sekä heidän rooliaan tai suhteitaan muihin rotuihin ja meihin, eikä jäädä pelkästään pällistelemään itse ilmiötä (abduktiota), vaan syitä sen taustalla, sama koskee myös ufohavaintoja. Otetaan nyt huomioon kuitenkin sekin mahdollisuus, johon itse uskon, että maapallo on kokeiluplaneetta.
Kun puhutaan abduktoinnista, ihminen varmasti yleensä ajattelee itse kokemusta omasta ensimmäisen persoonan näkökulmasta ja siihen liittyvää pelkoa; kaapataan eikä voi tehdä mitään. Sellaisena sitä useimmat myös käsittelee jatkossakin syventymättä asiaan. Ymmärrettävää sinänsä jos koko kokemuksen muisteleminen on vastenmielistä.
Alienkontaktit, kuten monet muutkin asiat ovat hankalia siitä, että negatiivisuuden noteeraaminen on paljon enemmän "arvostettua" kuin positiivisuuden. Sen huomaa vaikkapa ihan normaalissa uutisoinnissa.
Tärkeä pointti kuitenkin mikä mielestäni monelta unohtuu kun ajatellaan alienkontakteja, on se, että silloin kun kokemus onkin positiivinen, harvempi kokee tarvetta tulla siitä purkamaan kenellekkään tai muutenkaan tulla skeptikoiden nälvittäväksi. Minusta myös tuntuu että positiivisen kokemuksen omaavaa henkilöä ei oteta niin vakavasti, kuin sellaisen joka on vain kaapastu alukseen vailla mitään kontrollia tapahtumista ja muistona lähinnä pelko. Jos postiivisen kokemuksen omaavalle henkilölle sattutaisiin vaikkapa antamaan jotain universaalia tietoa ym, sitä kertoessaan hän olisi tietenkin hörhö tai muuten vain ufohihhuli, ja toisaalta, materiaali saattaisi olla niin arkaluontoista, että sitä ei voisi jakaa kaikille, ja näin ollen koko positiivinen kontakti jäisi kokonaisuudessaan pimentoon muilta.
Tämän viestin tarkoituksena on nyt siis auttaa ajattelemaan humanoideista hieman kokonaisvaltaisemmin, suhteellisemmin sekä ennenkaikkea positiivisemmin, eikä aina muistelemaan vain harmaita ja negatiivisuutta.
Silloin kun ihminen on sellaisessa alienkontaktissa mistä jää vain negatiivisia muistoja, (tarkoitan nyt pelkoa, mahdollisesti kipua, halvaantumista abduktion aikana tai jopa muistoja epämiellyttävistä kokeista), myös itse tapahtuma välitetään kanssaeläjille negatiivisena. Ja sellaisena se myös noteerataan ja ajatellaan jatkossakin.
Mielestäni myös harmaiden motiiveja pitäisi osata tutkia syvemmin ja kokonaisvaltaisemmin sekä heidän rooliaan tai suhteitaan muihin rotuihin ja meihin, eikä jäädä pelkästään pällistelemään itse ilmiötä (abduktiota), vaan syitä sen taustalla, sama koskee myös ufohavaintoja. Otetaan nyt huomioon kuitenkin sekin mahdollisuus, johon itse uskon, että maapallo on kokeiluplaneetta.
Kun puhutaan abduktoinnista, ihminen varmasti yleensä ajattelee itse kokemusta omasta ensimmäisen persoonan näkökulmasta ja siihen liittyvää pelkoa; kaapataan eikä voi tehdä mitään. Sellaisena sitä useimmat myös käsittelee jatkossakin syventymättä asiaan. Ymmärrettävää sinänsä jos koko kokemuksen muisteleminen on vastenmielistä.
Alienkontaktit, kuten monet muutkin asiat ovat hankalia siitä, että negatiivisuuden noteeraaminen on paljon enemmän "arvostettua" kuin positiivisuuden. Sen huomaa vaikkapa ihan normaalissa uutisoinnissa.
Tärkeä pointti kuitenkin mikä mielestäni monelta unohtuu kun ajatellaan alienkontakteja, on se, että silloin kun kokemus onkin positiivinen, harvempi kokee tarvetta tulla siitä purkamaan kenellekkään tai muutenkaan tulla skeptikoiden nälvittäväksi. Minusta myös tuntuu että positiivisen kokemuksen omaavaa henkilöä ei oteta niin vakavasti, kuin sellaisen joka on vain kaapastu alukseen vailla mitään kontrollia tapahtumista ja muistona lähinnä pelko. Jos postiivisen kokemuksen omaavalle henkilölle sattutaisiin vaikkapa antamaan jotain universaalia tietoa ym, sitä kertoessaan hän olisi tietenkin hörhö tai muuten vain ufohihhuli, ja toisaalta, materiaali saattaisi olla niin arkaluontoista, että sitä ei voisi jakaa kaikille, ja näin ollen koko positiivinen kontakti jäisi kokonaisuudessaan pimentoon muilta.
Tämän viestin tarkoituksena on nyt siis auttaa ajattelemaan humanoideista hieman kokonaisvaltaisemmin, suhteellisemmin sekä ennenkaikkea positiivisemmin, eikä aina muistelemaan vain harmaita ja negatiivisuutta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muukalaisen kohtaaminen on hyvä testi sille, miten rasistisia piirteitä ihmisessä itsessään on jäljellä, sanoipa hän itse mitä tahansa("en mä ole mikään rasisti!").
oman rodun, kulttuurin ja identiteetin suojelemisessa ei ole mitään väärää. Katso peiliin sinä aivopesty idiootti.
Erilaisuus on rikkaus, pidetään ihmiset erilaisina.
Mitähän se einari3 on taas ottanu. Ei nyt sentään mutta mukavaa että jaat tietoa. Harmaat ajattelee rationaalisesti.
..kaikki mahdolliset lääkkeet olen kiltisti muistanut ottaa.. kyllä.
Harmi että nuo riistokapitalistiset lääkkeiden valmistajat laittavat noita kolmioita lääkerasioihin. Yrittävät näin ollen saada asiakkaat pysymään vain yhdessä tuotteessa (omassaan).
"Harmi että nuo riistokapitalistiset lääkkeiden valmistajat laittavat noita kolmioita lääkerasioihin."
Niihin, jotka yliannoksena saavat nupin surisemaan ja ihmisen näkemään vaikka UFO:ja.
Olen joskus joutunut pitkäänkin käyttämään kyseisiä troppeja. En enää ja kiitos siitä kehittyneelle neurokirurgialle. UFO:ja en suureksi surukseni kuitenkaan nähnyt, joten olen vieläkin pakotettu olemaan tiukkapiposkepo.
Ota sinä kuitenkin kiltin tohtorisedän, tai näin tasapuolisuuden aikana -tädin, määräämät pillerit, ettei usko UFO:ihin lopu :)
Ps. Toivoakseni Eikan humoori riittää. Uskoisin lukemani perusteella sen riittävän.
Ilmankos sinusta tuli skeptikko kun huomasit mitä huuhaata nuo pillerit oikeasti on. Onneksi se neurokirurgi tajusi tehdä sinulle aivojenvaihtoleikkauksen. Samainen kirurgi taas uskotteli minulle että parannun patologisesta skeptisyydestä leikkauksella. Ilmeisesti meidän aivot vaihtuivat laitoksella. Tuntuukin jotenkin väljältä päässä. Ei pipokaan kiristä enää.
Taidan ottaa tänään vihreitä pillereitä; niillä kuulemma näkee vihreitä ufomiehiä. Huomenna otan sateenkaaren värisiä. :)
Jos ei sulla huumori riitä, niin vaihdetaan takaisin.