Kuinka paljon tilaa yksi kala tarvitsee?
Kirjoittanut: fish KING 27.4.2007 klo 10.39
OTE APONOGETON 0306 VIHAVAINEN
Tilantarpeen laskemiseen löytyy tuhat ja yksi
sääntöä. Maa- ja metsätalousministeriön
päätöksessä numero 2/EEO/1998 (Koirien,
kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja
harrastuseläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimuksen)
suositetaan että akvaariossa
on vähintään 1 litra vettä kutakin enintään
5 cm mittaista kalaa kohden ja vähintään
4 litraa vettä kutakin enintään 10 cm mittaista
kalaa kohden. Akvaariossa on vettä kuitenkin
aina vähintään 40 litraa.
Tätä suositusta ei voi kuitenkaan kirjaimellisesti
soveltaa, sillä se on ilmiselvästi tarkoitettu
vain kaikkein älyttömimpiä ylikansoituksia
varten eikä sillä ole mitään tekemistä ohjaamisessa järkevään akvaarion kalastoon.
Paljon järkevämpi sääntö on litra kalan
aikuispituuden senttimetriä kohden. Tällä
säännöllä on myös mahdollista joutua helposti
ojasta allikkoon. Sääntö ei ota huomioon kalan
massaa (=kyky kuormittaa allasta) eikä reviirikäyttäytymistä.
10 cm pituisella piikkisilmällä
ja samanpituisella lehtikalalla on erilainen kyky
suoltaa biojätettä ja myös käyttäytymisessä on
hienoisia eroja.
Samankokoisten kalalajien käyttäytymis- ja
massaerojen takia, ei pystytä ilmoittamaan
mitään tiettyä litralukemaa kullekin kalapituudelle.
Olettaen että kalasto on valittu siten että
jokaisessa vesikerroksessa on sopivasti kalaa
ja akvaarion muoto on kaikille lajeille sopiva,
voidaan akvaarion kansoitus laskea seuraavan
taulukon mukaan. Laskuissa käytetään vain
keskimääräistä aikuispituutta kullekin lajille.
Lasketaan kuinka monta senttimetriä kutakin
lajia on ja kerrotaan luku taulukon antamalla
arvolla. Tulokseksi saadaan kyseisen lajin viemä
tilavuus altaasta.
Niin että minkä kokoinen sen akvaarion pitikään
olla jollekin kalalajille?
Litra, tai mikään muukaan tilavuusmitta ei ole
tarkoituksenmukainen, kun pohditaan minkä kokoinen allas kalalle pitäisi olla. Jotkin lajit haluavat enemmänkin pinta-alaa altaaltaan pohjalta
eivätkä niinkään ole kiinnostuneita siitä kuin ppaljon
vettä pään yläpuolella on. Samaa ajatusta
voidaan jalostaa koskemaan myös reviirikaloja.
Ne valtaavat itselleen mieluisan kokoisen alueen,
eivätkä sitten ole juuri kiinnostuneita siitä
mitä oman alueen ulkopuolella tapahtuu. Toiset
lajit taas arvostavat sitä, että kiitoradalla on
pituutta ja tietysti että päädyssä pääsee kääntämään kivasti uutta tulevaa spurttia varten.
Sellaisille raketeille, kuin esimerkiksi leväbarbi,tulisi akvaarion pituuden olla vähintään
noin 10 kertaa kalan aikuispituus, eli noin
150 cm. Leväbarbille hyvä vastakohta on
esimerkiksi piikkisilmä. Kalalle tulee pituutta
hieman yli 10 cm, mutta se ei todellakaan
tarvitse viihtyäkseen metrin pituista allasta.
Piikki silmäthän eivät ole suoranaisia raketteja, vaikka välillä innostuvatkin uiskentelemaan.
Piikkisilmien arkirutiiniin kuuluu piilossa möllöttäminen ja pohjan siivilöinti rauhalliseen tahtiin.
Kiitorata ei siis tälle kalalle ole elinehto, eikä
suurta pohjapinta-alaakaan tarvitse rauhalliselle
ja hyväntahtoiselle otukselle olla paljoa.
Vaikea on tehdä yhteenveto siitä, mikä kalalaji
tarvitsee juurikin tietyn tilan. Reviirikalojen
tilantarpeeseen vaikuttavat akvaarion sisustus.
Rajat on helpompi vetää sisustuselementteihin
kuin veteen. Niukasti sisustetussa altaassa
tahtoo reviirin suuruus olla tasan niin iso kuin
mitä kala näkee. Tiukkaan kasvaneessa pusikossa
tai juuriryteikössä tunkeilijoita on hankalampi
havaita eikä koko aikaa jaksa partioida
suurta aluetta, joten reviiri on siellä pienempi.
Kalan aggressiivisuudesta ja akvaarion sisustuksesta riippuen reviirillä saisi olla kokoa 3-10 kertaa kalan aikuispituus.
Sukkelaan uivien kalojen vaatimaan akvaarion
pituuteen taas vaikuttaa osaltaan suodatus.
Kovemmassa virrassa spurttailu vaatii enemmän
voimia kuin tyvenessä altaassa syöksyily.
Kaikki lajit jotka harrastavat pikauintia, eivät
suinkaan ravaa jatkuvasti allasta päästä päähän.
Altaan pituuden pitää olla sopusoinnussa
sen kanssa kuinka pitkiä singahduksia lajilla
on tapana ottaa. Pidempi allas niille lajeille,
jotka syöksyvät suorinta tietä päästä päähän
ja vähän lyhyempi allas taas riittää niille joilla
on tapana poikkeilla matkalla pyörimään ja
hyörimään. Uintityylistä ja tarmokkuudesta voi
tehdä johtopäätöksen onko sovelias kiitoradan
pituus lähempänä viittä vai kymmentä kertaa
kalan aikuispituus.
Pohjakaloille sopivaa altaan pinta-alaa
voi miettiä samoilla kriteereillä kuin reviirikalojenkin alueen pinta-alaa. Rauhalliset parvessa viihtyvät lössykät kuten monniset tarvitsevat luonnollisesti vähemmän lääniä kuin
jokin verissä päin koloaan puolustava pleko.
Miten sen akvaarion koon nyt sitten voi tietää?
Kuten aiemmin jo kirjoitinkin, sopivaa akvaarion
koko jollekin lajille ei voi tuosta noin vaan
tietää. Sopiva akvaarion koko on monen asian
summa. Helppoja yleistyksiä ovat litra per
sentti aikuispituutta tilavuudelle, aikuis pituus
kertaa 5 akvaarion pituudelle ja yksi pieni parvi
sataan litraan per vesikerros. Aiemmista runoiluistani kannattaa ottaa onkeensa se, että
nämä säännöt ovat vain surkeita yleistyksiä.
Jokainen kalalaji pitää aina huolella syynätä
etukäteen ja arvioida kuinka aktiivinen se on,
miten se suhtautuu akvaarion ympäristöön
ja ennen kaikkea muihin kaloihin. Ei tule hetkessä
mieleen yhtäkään kalalajia, mille jokin
akvaario voisi olla liian suuri. Parempi ottaa varman päälle ja jättää akvaarioon kevyt kalasto,
kuin epähuomiossa ylikuormittaa se. Sopiva
kansoitus on perusedellytys onnistuneelle
akvaarion pidolle.
Kirjoittanut: fish KING 27.4.2007 klo 10.39
OTE APONOGETON 0306 VIHAVAINEN
Tilantarpeen laskemiseen löytyy tuhat ja yksi
sääntöä. Maa- ja metsätalousministeriön
päätöksessä numero 2/EEO/1998 (Koirien,
kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja
harrastuseläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimuksen)
suositetaan että akvaariossa
on vähintään 1 litra vettä kutakin enintään
5 cm mittaista kalaa kohden ja vähintään
4 litraa vettä kutakin enintään 10 cm mittaista
kalaa kohden. Akvaariossa on vettä kuitenkin
aina vähintään 40 litraa.
Tätä suositusta ei voi kuitenkaan kirjaimellisesti
soveltaa, sillä se on ilmiselvästi tarkoitettu
vain kaikkein älyttömimpiä ylikansoituksia
varten eikä sillä ole mitään tekemistä ohjaamisessa järkevään akvaarion kalastoon.
Paljon järkevämpi sääntö on litra kalan
aikuispituuden senttimetriä kohden. Tällä
säännöllä on myös mahdollista joutua helposti
ojasta allikkoon. Sääntö ei ota huomioon kalan
massaa (=kyky kuormittaa allasta) eikä reviirikäyttäytymistä.
10 cm pituisella piikkisilmällä
ja samanpituisella lehtikalalla on erilainen kyky
suoltaa biojätettä ja myös käyttäytymisessä on
hienoisia eroja.
Samankokoisten kalalajien käyttäytymis- ja
massaerojen takia, ei pystytä ilmoittamaan
mitään tiettyä litralukemaa kullekin kalapituudelle.
Olettaen että kalasto on valittu siten että
jokaisessa vesikerroksessa on sopivasti kalaa
ja akvaarion muoto on kaikille lajeille sopiva,
voidaan akvaarion kansoitus laskea seuraavan
taulukon mukaan. Laskuissa käytetään vain
keskimääräistä aikuispituutta kullekin lajille.
Lasketaan kuinka monta senttimetriä kutakin
lajia on ja kerrotaan luku taulukon antamalla
arvolla. Tulokseksi saadaan kyseisen lajin viemä
tilavuus altaasta.
Niin että minkä kokoinen sen akvaarion pitikään
olla jollekin kalalajille?
Litra, tai mikään muukaan tilavuusmitta ei ole
tarkoituksenmukainen, kun pohditaan minkä kokoinen allas kalalle pitäisi olla. Jotkin lajit haluavat enemmänkin pinta-alaa altaaltaan pohjalta
eivätkä niinkään ole kiinnostuneita siitä kuin ppaljon
vettä pään yläpuolella on. Samaa ajatusta
voidaan jalostaa koskemaan myös reviirikaloja.
Ne valtaavat itselleen mieluisan kokoisen alueen,
eivätkä sitten ole juuri kiinnostuneita siitä
mitä oman alueen ulkopuolella tapahtuu. Toiset
lajit taas arvostavat sitä, että kiitoradalla on
pituutta ja tietysti että päädyssä pääsee kääntämään kivasti uutta tulevaa spurttia varten.
Sellaisille raketeille, kuin esimerkiksi leväbarbi,tulisi akvaarion pituuden olla vähintään
noin 10 kertaa kalan aikuispituus, eli noin
150 cm. Leväbarbille hyvä vastakohta on
esimerkiksi piikkisilmä. Kalalle tulee pituutta
hieman yli 10 cm, mutta se ei todellakaan
tarvitse viihtyäkseen metrin pituista allasta.
Piikki silmäthän eivät ole suoranaisia raketteja, vaikka välillä innostuvatkin uiskentelemaan.
Piikkisilmien arkirutiiniin kuuluu piilossa möllöttäminen ja pohjan siivilöinti rauhalliseen tahtiin.
Kiitorata ei siis tälle kalalle ole elinehto, eikä
suurta pohjapinta-alaakaan tarvitse rauhalliselle
ja hyväntahtoiselle otukselle olla paljoa.
Vaikea on tehdä yhteenveto siitä, mikä kalalaji
tarvitsee juurikin tietyn tilan. Reviirikalojen
tilantarpeeseen vaikuttavat akvaarion sisustus.
Rajat on helpompi vetää sisustuselementteihin
kuin veteen. Niukasti sisustetussa altaassa
tahtoo reviirin suuruus olla tasan niin iso kuin
mitä kala näkee. Tiukkaan kasvaneessa pusikossa
tai juuriryteikössä tunkeilijoita on hankalampi
havaita eikä koko aikaa jaksa partioida
suurta aluetta, joten reviiri on siellä pienempi.
Kalan aggressiivisuudesta ja akvaarion sisustuksesta riippuen reviirillä saisi olla kokoa 3-10 kertaa kalan aikuispituus.
Sukkelaan uivien kalojen vaatimaan akvaarion
pituuteen taas vaikuttaa osaltaan suodatus.
Kovemmassa virrassa spurttailu vaatii enemmän
voimia kuin tyvenessä altaassa syöksyily.
Kaikki lajit jotka harrastavat pikauintia, eivät
suinkaan ravaa jatkuvasti allasta päästä päähän.
Altaan pituuden pitää olla sopusoinnussa
sen kanssa kuinka pitkiä singahduksia lajilla
on tapana ottaa. Pidempi allas niille lajeille,
jotka syöksyvät suorinta tietä päästä päähän
ja vähän lyhyempi allas taas riittää niille joilla
on tapana poikkeilla matkalla pyörimään ja
hyörimään. Uintityylistä ja tarmokkuudesta voi
tehdä johtopäätöksen onko sovelias kiitoradan
pituus lähempänä viittä vai kymmentä kertaa
kalan aikuispituus.
Pohjakaloille sopivaa altaan pinta-alaa
voi miettiä samoilla kriteereillä kuin reviirikalojenkin alueen pinta-alaa. Rauhalliset parvessa viihtyvät lössykät kuten monniset tarvitsevat luonnollisesti vähemmän lääniä kuin
jokin verissä päin koloaan puolustava pleko.
Miten sen akvaarion koon nyt sitten voi tietää?
Kuten aiemmin jo kirjoitinkin, sopivaa akvaarion
koko jollekin lajille ei voi tuosta noin vaan
tietää. Sopiva akvaarion koko on monen asian
summa. Helppoja yleistyksiä ovat litra per
sentti aikuispituutta tilavuudelle, aikuis pituus
kertaa 5 akvaarion pituudelle ja yksi pieni parvi
sataan litraan per vesikerros. Aiemmista runoiluistani kannattaa ottaa onkeensa se, että
nämä säännöt ovat vain surkeita yleistyksiä.
Jokainen kalalaji pitää aina huolella syynätä
etukäteen ja arvioida kuinka aktiivinen se on,
miten se suhtautuu akvaarion ympäristöön
ja ennen kaikkea muihin kaloihin. Ei tule hetkessä
mieleen yhtäkään kalalajia, mille jokin
akvaario voisi olla liian suuri. Parempi ottaa varman päälle ja jättää akvaarioon kevyt kalasto,
kuin epähuomiossa ylikuormittaa se. Sopiva
kansoitus on perusedellytys onnistuneelle
akvaarion pidolle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.