Mustasukkaisuus ja...

Asun isolla paikkakunnalla, mutta silti minulla on vain yksi ystävä kenen kanssa oikeasti tahdon olla. En ole koskaan saanut sanotuksi että hän on parasystäväni, enkä tiedä mitä minä olen hänelle...
Jos joku muu kuin 'parasystäväni' soittaisi ja pyytäisi minua ulos, en menisi.
Olen mielummin yksin, 'parhaanystäväni' kanssa, tai ystävieni kanssa, jota näen todella harvoin ja jotka asuvat kaukana.
Mutta olen 'parhaastaystävästi' todella mustasukkainen! Seuraavat kaksi viikkoa hän on kaukana ystävänsä luona, ja tiedän olevani yksin koko tämän ajan. Ajattelen että hänellä on näköjään parempiakin ystäviä, tai että hänenhän pitäisi olla minun kanssani!
Mikä avuksi?! Inhoan tätä tunnetta!

Olen myös todella alakuloinen. Muut kaverini, koulukaverini ym. joiden kanssa puhun netissä ja melko vähän, tuntuu että he eivät enää pidä minusta! Olen yksinäinen mustasukkaisuuden myötä. En ole oma itseni, sillä tahdon vain itkeä mutten voi, dataan yksin kotona jos ei ole ystävää...
Välillä olo on parempi, jos olen ystävien kanssa joiden seurassa saatan viihtyä...
Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia ystävien kanssa, enkä ole ennen ollut tällainen!

Viihdyn kyllä niiden ystävieni kanssa jotka asuvat toisilla paikkakunnilla, mutta heitäkään ei ole paljon, ja näen heitä liian harvoin...

Olen vasta 14 ja tahdon selvittää oman pääni.
Apuja?
4705
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

se olla vähän hankalaa pikkupaikkakunnalla. ne tekemiset pitää keksiä siellä itse.

sitten ilouutinen: yleensä ihmisillä ei yleensä ole, kuin muutama hyvä kaveri, eli et ole mitenkään outo otus! :)

sun pitäis keksiä jotain tekemistä ittellesi. harrastus? entäs joku kesätyö? voisit saada rahaa ja ostaa vaikka ensi vuonna mopon/skootterin? :)

mopolla pääsee muuten yllättävän helposti toisille paikkakunnille ja saa aikaa muutenkin kulumaan. :(=

ja voihan se pitää paikkansa; jos sä olet koko ajan itteksesi, niin synkäksihän siinä tulee (ja muutkin tutut alkavat välttämään)

mutta tosiaan;

mites tuo mopo-ensi-vuodeksi-ajatus? olisi ainakin jotain tekemistä, jos sitä yrittäisi?

onhan niitä muitakin hyviä tavoitteita, mutta tuosta saisit jotain uutta miettimistä pitkäksi aikaa. ;)

Äänestä
  • 'pieni paikkakunta' --> 'iso paikkakunta'...

    mutta kuiteskin.

    mopon kanssa saa uusia kavereitakin.

    tietokoneen naputtelu ja sisällä nysväämällä ei montaa kaveria hanki.

    tsemppiä! :)

    Äänestä

  • luin väärin... kirjoitti:

    'pieni paikkakunta' --> 'iso paikkakunta'...

    mutta kuiteskin.

    mopon kanssa saa uusia kavereitakin.

    tietokoneen naputtelu ja sisällä nysväämällä ei montaa kaveria hanki.

    tsemppiä! :)

    Olen viettänyt ystävättäreni kanssa viikkoja lähes yhdessä ja päivä päivältä kiinnyn ko. henkilöön enemmän. Olen yrittänyt tehdä pieniä aloitteita ja ostin hänelle kauniin ruukkukukan. Tällä neidillä on paljon miespuolisia ystäviä ja sen vielä käsitän, mutta tuntuu että hänellä olisi pari viritystä. Olen yrittänyt olla oma sympaattinen itseni ja tehdä itseäni korvaamattomaksi ja tuntui että tämä tuotti tulosta. Nyt kuitenkin pelkään että tämä neitonen tahtoisi mahdollisesti olla pelkkä ystävä. Epätietoisuus satuttaa. Muutaman vinkin voin antaa jos mahdollisesti ajattelit jopa suhdetta tämän kanssa.
    1. Ole oma itsesi, älä yliyritä!
    2. Huomioi toista tyyliin: Nätti paita tai jotain muuta positiivista
    3. Konsteista vanhin: Kukat, lahjat tms.
    4. Näytä että välität hänestä.

    Jos tulee otollinen tilanne, niin tee aloite. Ota vaikka kädestä kiinni tai halaa tms. Älä pelkää aloitetta, pakit kuuluu elämään ja niihin on osattava varautua. Älykkäät naiset ovat kaikkein vaikeimpia. Ota selvää mistä hän pitää ja ole innostunut hänen mielenkiinnonkohteista kuten harrastuksista.

    Äänestä

  • juupelisjuu kirjoitti:

    Olen viettänyt ystävättäreni kanssa viikkoja lähes yhdessä ja päivä päivältä kiinnyn ko. henkilöön enemmän. Olen yrittänyt tehdä pieniä aloitteita ja ostin hänelle kauniin ruukkukukan. Tällä neidillä on paljon miespuolisia ystäviä ja sen vielä käsitän, mutta tuntuu että hänellä olisi pari viritystä. Olen yrittänyt olla oma sympaattinen itseni ja tehdä itseäni korvaamattomaksi ja tuntui että tämä tuotti tulosta. Nyt kuitenkin pelkään että tämä neitonen tahtoisi mahdollisesti olla pelkkä ystävä. Epätietoisuus satuttaa. Muutaman vinkin voin antaa jos mahdollisesti ajattelit jopa suhdetta tämän kanssa.
    1. Ole oma itsesi, älä yliyritä!
    2. Huomioi toista tyyliin: Nätti paita tai jotain muuta positiivista
    3. Konsteista vanhin: Kukat, lahjat tms.
    4. Näytä että välität hänestä.

    Jos tulee otollinen tilanne, niin tee aloite. Ota vaikka kädestä kiinni tai halaa tms. Älä pelkää aloitetta, pakit kuuluu elämään ja niihin on osattava varautua. Älykkäät naiset ovat kaikkein vaikeimpia. Ota selvää mistä hän pitää ja ole innostunut hänen mielenkiinnonkohteista kuten harrastuksista.

    jopas outoa? ja vielä tällä palstallakin?

    tuleminen tänne oli näet virhenäppäys aluksi, mutta AP:n viesti/kysymys oli sopiva, joten vastasin. :)

    nyt vastaan myös omaan viestiisi (joka oletettavasti oli siis minulle, ei AP:lle??) :D

    tässä tilanteeni alkuperää (et varmasti tiedä, mistä kysymys, huomasi tuosta postauksestasi):

    tämä tarina on aika kummallinen.

    en ole aikaisemmin pyörinyt deitti/chatti-linjoilla. satuin tänne vahingossa muiden 24:n palstojen kautta,

    mutta jäin pariksi päiväksi, huomasin, että minultakin jotain puuttui edelleenkin se-jokin (tai oli työnnetty kallonperille pois ärsyttämästä).

    olen kyllä ihan tyytyväinen sinkkuiluun, mutta seura tekee kaltaisekseen. ja alkavat olla viimeiset vuodetkin touhulle. jos siis haluaa ikäisensä kumppanin.

    kun selailin postauksia, törmäsin tähän outolintuun nimimerkillä l-ogiikka. eteenpäin selailu vahvisti naisen tarkoitusperät. kyseessähän oli niin kova soidinrummutus, että
    nti l-oogikko sai koko muun palstan raivon partaalle. ja silti homma jatkui!! kovapäinen tapaus. olin maani myynyt. :D

    niinpä-niin... olen siis ihastunut MIELIKUVAAN henkilöstä. mutta ko. 'avatar' on ilmeisesti aika todenperäinen. ristiriitaisuuksia ei löytynyt lukuisista tarkistuksista huolimatta.

    outo juttu sinänsä; elää vuosikausia ilman ongelmia irti naisista ja ihastua pelkkään tekstiin ruudulla. paatuneena realistina en olisi tällaiseen uskonut. taas sitä elämän ironiaa... :)

    olen entinen alfailija ja noita 'herrasmiehiä' 20-25v ajalta, mutta lopetin koko touhun. tarkoitusperät olivat alussa ihan OK, mutta tuonne sitoutumis-kauhu -osastolle pingottiin aina, kun alettiin puhua kakaroista. ja eihän kakskymppiseltä VOI vaatia isäksi ryhtymistä, kun on opiskelut yms kesken.

    no joo... touhussa oli myös hiukka epämääräisiä elementtejä, joten jätin koko homman ihan itseni takiakin.

    voisi siis sanoa, että tunnen naisen sielunelämää niin paljon, että OSAAN toimia sen mukaan tarvittaessa. JOS haluaisin. kusettamiseen en halua enää lähteä; tehty, mikä tehty, kaikelle aikansa ja jokaiselle määränsä.

    outous hommassa: miten voi kaltaiseni 'paatunut' jäädä näin ansaan? kyllähän minä NÄIN sen täkyilyn ihan saman tien, mutta koukkuun jouduttiin kuitenkin. :D

    ehkä se mato oli vaan liian pulska? vaiko itse vaan niin nälkäinen? :P

    aivan sama; palsta-koukussa roikutaan joka päivä. en pidä tilanteesta yhtään, mutta syötti vaikuttaa vaan liian hyvältä. itsenäisyys on mukavaa, mutta kaipa sitä on vaan liian vanha tähän touhuun ja haluaa muutosta.

    hmmmm... niitä ajelehtivia ajatuksia vielä:

    1) mielikuvat ovat mielikuvia, totuus saattaa olla toista (nti väittää olevansa kaunis, mutta ihan sama; jutuillaan saa olla ihan minkä näköinen tahansa, viiltävää älykkyyttä tuntuu riittävän enemmän, kuin tarpeeksi)

    2) en tiedä, hakeeko nti l-oogisti jotain pr-miestä pr-taloa? jos näin on, ei pelimerkit riitä. muuten saattavat juuri riittääkin. no sen näkee(?) sitten.

    3) olen osoittanut ko. naiselle kiinnostukseni aika selvästi, mutta selvää vastakaikua ei ole tullut. kylläkin etiäisiä yms, jotka saattavat johtua mielikuvituksestani? eikö tämä ole vielä ihan NORMAALIA? positiivinen ajattelu?

    4) pystyn vielä luovuttamaan, mutta aika pahentaa tilannetta. olen tottunut saamaan (juupa-juu), mitä haluan. ja tietysti paljon niitä pakkejakin. mutta tällä kertaa voi tulla lekasta päähän. nti l-oogikko vaikuttaa sen verran täydellisen-täydelliseltä naisihanteeltani, mikä on aika omituista?? en koskaan uskonut, että sellaista naista löytyykään, joka jotenkin 'peilaisi' olemuksellaan sitä omaa sielunelämääni.

    5) noh, omia sanojani lainatakseni 'yrittänyttä ei laiteta'. noita neuvojani ujoille ihmisille tälläkin palstalla. vaikeaksi menee. logistiikkaa ei ole näkynyt tällä palstalla sen jälkeen, kun suoraan osoitin kiinnostukseni. voihan olla matkoilla yms?? mistä sitä tietää. mustasukkainen en vielä ole (vaikka m-sukkaisuus palstalla ollaankin), mutta ärsyttäähän tietämättömyys.

    6) koko tämä 'romanssi' (siis aloituksen yritelmä) elää vain omassa päässäni tällä hetkellä. touhulla ei ole MITÄÄN realistista pohjaa. mutta saahan sitä toivoa. olen taas elossa pitkästä aikaa. jos tulee lekasta, niin sitten tulee; sekin on sitä elämää. :)

    7) l-ogiikka on ilmeisesti pyörinyt täällä pitkään, mikä on HUONO MERKKI. pitkään palstalla hengailleille: mitä luulette? mahtaako vain kuluttaa aikaansa täällä? en viitsisi roikkua koukussa loputtomiin ja onhan niitä vaihto-ehtojakin; ei huonompia, vaan erilaisia vaihto-ehtoja. ajatuksia otetaan todellakin vastaan!?

    8) neidillä on varmaan R/L:ssa usea rauta tulessa. ehkä netissäkin. riski, mutta karmein tilanne olisi, jos joutuisi roikkumaan tyhjän päällä kuukausitolkulla. mitäköhän sitä tekisi? niitä mielipiteitä ohikulkijoilta...

    hmmm... siinäpä oli noita aatoksia. kysymys:

    ONKO KÄYTÖKSENI IHAN NORMAALIA 24:ssa, VAI OLENKO PAIKAN NORMIEN MUKAAN SEKOPÄÄ?

    siis mies-joka-lentää-virvatulten-perässä? ainakin hyvä nimi uudelle blockbusterille hollywoodiin, jos ei muuta.

    sitten noihin omiin kommentteihisi. (KIITOS muuten ajatuksistasi. laittoi kirjoittamaan tämänkin litanian ja sai omia ajatuksia järjestykseen)

    1) alussa oli sitä apinointia, että huomattaisiin. 99 ei tykkää/pitää tollona, mutta se sadas riittää. nyt voi keskittyä siihen omana-itsenä olemiseen. :) täällä on paljon onnetonta porukkaa ja jos voin jotenkin auttaa/rakentaa uutta, käytetylle netti-ajalle tulee jotain virkaa.

    2) ulkoinen huomiointi mahdotonta. noh, ainaskin sisäiset aatokset NOTEERATTU. :)

    3) selvää pässinlihaa, mutta kiitos muistutuksesta.

    4) tämä osio vaatii AIKAA. ja mahdotonta osoittaa ihmiselle mitään, jos ei tiedä henkilöstä mitään. muuten sananhelinää. mutta toivotaan, että saa sen mahdollisuuden.

    joo. pakko tehdä itse aloite, koska kummallakaan ei ole edes profiilia(??) 24:ssa. asioita vaikeuttaa vielä se, kun l-ogiikka saattaa leikkiä kameleonttiakin. vaikea tunnistaa muuten, kuin terävästä ruoskan läpsimisestä.

    'älykkäät naiset ovat kaikkein vaikeimpia.'

    totta. mutta luulen, että semmoisen perässä jaksan rampata ja olisi jotain annettavaakin touhuihin.

    karu totuus kun on se, että kyllä naiset tavalla, tai toisella mikro-manageroivat, minkä kerkeävät.

    näin siis kaikissa tuttavapareissani.

    eli saa olla fiksumpi/älykkäämpi! ei TODELLAKAAN haittaisi; ei ajaisi laiva karille niin helposti. kunhan ei positiivis-manipuloisi liikaa. rajansa kaikella. niinhän se kai menee.

    nojoo... palautetta otetaan tosiaan vastaan. tulipa kirjoitettuakin.

    hyviä öitä. :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


masennus? kirjoitti:

Asun isolla paikkakunnalla, mutta silti minulla on vain yksi ystävä kenen kanssa oikeasti tahdon olla. En ole koskaan saanut sanotuksi että hän on parasystäväni, enkä tiedä mitä minä olen hänelle...
Jos joku muu kuin 'parasystäväni' soittaisi ja pyytäisi minua ulos, en menisi.
Olen mielummin yksin, 'parhaanystäväni' kanssa, tai ystävieni kanssa, jota näen todella harvoin ja jotka asuvat kaukana.
Mutta olen 'parhaastaystävästi' todella mustasukkainen! Seuraavat kaksi viikkoa hän on kaukana ystävänsä luona, ja tiedän olevani yksin koko tämän ajan. Ajattelen että hänellä on näköjään parempiakin ystäviä, tai että hänenhän pitäisi olla minun kanssani!
Mikä avuksi?! Inhoan tätä tunnetta!

Olen myös todella alakuloinen. Muut kaverini, koulukaverini ym. joiden kanssa puhun netissä ja melko vähän, tuntuu että he eivät enää pidä minusta! Olen yksinäinen mustasukkaisuuden myötä. En ole oma itseni, sillä tahdon vain itkeä mutten voi, dataan yksin kotona jos ei ole ystävää...
Välillä olo on parempi, jos olen ystävien kanssa joiden seurassa saatan viihtyä...
Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia ystävien kanssa, enkä ole ennen ollut tällainen!

Viihdyn kyllä niiden ystävieni kanssa jotka asuvat toisilla paikkakunnilla, mutta heitäkään ei ole paljon, ja näen heitä liian harvoin...

Olen vasta 14 ja tahdon selvittää oman pääni.
Apuja?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu