Terveisiä vaan minultakin.Olen käynyt kevään aikana(huhtikuun alusta)syövän toteamisen ja tutkimusten ja hoitojen sekä leikkauksen.Todettiin peräsuolen syöpäkasvain joka saatiin leikkauksella hoidettua plus tietysti 5 kertaa sädehoitoa.Kirjoitan ensi kertaa tänne kun olen käyttänyt syöpäliiton sivuja ja keskustelupalstaa.Kuitenkin siellä on hieman rauhallinen meno juuri nyt.Olen tämän ajan mitä nyt olen hoidoissa ollut saanut hyvää hoitoa ja nopeasti.Kaiken kaikkiaan elämä tuntuu taas paremmalta kuin aiemmin.Avanne kun vielä poistetaan heinä-elokuun aikana niin jäljelle jää 5 vuotta kestävä tarkkailujakso.
Vaimollanni on ollut tiukat hetkensä kun elämää ei ole voinut suunnitella yhtään eteenpäin. Hän on kestänyt rinnallani koko tämän ajan.Kaikki lomat peruttiin ym.NYT on aika katsoa eteenpäin.Toivotankin kaikille syöpää sairastaneille ja juuri nyt hoidoissa oleville elämän täyteistä kesää.
Elä hetkessä täysillä.
Vaimollanni on ollut tiukat hetkensä kun elämää ei ole voinut suunnitella yhtään eteenpäin. Hän on kestänyt rinnallani koko tämän ajan.Kaikki lomat peruttiin ym.NYT on aika katsoa eteenpäin.Toivotankin kaikille syöpää sairastaneille ja juuri nyt hoidoissa oleville elämän täyteistä kesää.
Elä hetkessä täysillä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ole vähään aikaan jaksanut täällä käydä lukemassa/kirjoittelemassa; käyn parhaillaan sädehoidossa. Ihana oli kuitenkin heti ensimäisenä saada lukea kaikesta kokemastasi huolimatta valoisa ja toiveikas viestisi.
Minun diagnoosi(aivokasvain) tuli maaliskuussa, enkä ole jaksanut ihan aina olla kovin toiveikas, mutta pesusienen lailla luen tällaisia toivoa antavia ja rohkaisevia viestejä. Tälläinen rääpäletaistelijakin saa hieman uutta voimaa..
Toivon todella kaikkea hyvää jatkossa sinulle ja vaimollesi ja voimia myös jatkossa.
Elämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys, ei yksikään päivä.
Elämän täyteistä kesää ja koko elämää myös teille sen kaikissa tasoissa.
sinulle ja vaimollesi! Toivottavasti kaikki menee hyvin. Sairastuneen puolisot joutuvat kyllä koville näissä ympyröissä, jos itse sairaatkin. Säälittää välillä läheiset niin..
No, eteenpäin vaan!
syvyyden. Tulevaisuus on yht'äkkiä jo ensi viikolla, joskus se tuntuu olevan vielä lähempänä. Tulevaisuus kaukaisena tulevaisuutena häviää. Kaikki tulee enempi tähän hetkeen!
Siinä kaikessa mukana olleena menee niin moni asia uusiksi.
Sinulle ja vaimollesi ja perheellesi mukavaa kesää ja siispä päivä kerrallaan eteenpäin!
vaikuttaa hyvältä? Vai? Kirjoituksestasi ainakin sai sen käsityksen, että olet "sinut" sekä sairautesi että tulevaisuutesi kanssa.
Jäin miettimään, että olemmeko me naiset enemmän "huolestuneita" ja "voivottelijoita"?
tai onko tänne osunut miehistä ne, jotka jaksavat pitää positiivista mieltä yllä vai ovatko luonteeltaan jo sellasia..??
Minkähän moisia kokemuksia on ohmisillä?
Kun olen hoidoissa käydessäni jutellut ihmisten kanssa olen kyllä huomannut saman. Voi tietty olla, ettei miehen sovi näyttää olevansa huolestunut, mutta..
Mutta vanhempia, jo mummo ikäisiä, katselen joskus ihaillen, heidän kanssa omakin mieli rauhoittuu.
Pappojen kanssa en ole jutellut, voi olla sama heillä.
Minua tulevaisuus huolettaa kaikella mahdollisella tavalla. Enkä hyväksy tätä sairauttakaan. Eroon haluaisin täysin ja kokonaan.
Olen sinut ja hoidot ovat tehonneet.Siis olen nyt ns. terve.Voimaa sain muun muassa sairaalasta kun viereiseen petiin tuli 84 vuotias mies.Hänelle tehtiin jo viides leikkaus.Oli ollut sodassa, leikattu sydän,sappi, eturauhanen,osa paksusuolta tehty avanne ja nyt uusi leikkaus jossa pois loppu paksusuoli.Kuitenkin ajatteli vain että seuraavan viikon lauantaina pitäis olla kunnossa jotta pääsis pojantyttären häihin.....
Eli suunnitteli jo tulevia vaikka leikkaus vielä oli edessä.
Siinä oli sellainen tervaskanto jonka esimerkkiä tulee noudattaa:
Tää on nyt näin mutta ei se elämistä estä.
Eli vielä kerran:
Elämää pitää elää ja voivottelut jääköön muualle.
Olen saanut toisen mahdollisuuden ja käytän sen.
Terveisin Keeko
tänne lukemaan ja valitsin tämän ketjun ja sain rohkaisua tähän ja tulevaan...
hyvää jatkoa!
taitaa olla aika yleinen. Ainakin rintasyövässä...saan lääkitystä diagnoosista 5 v. eteenpäin.
Se, että elämä tuntuu paremmalta kuin ennen... elämmehän ikäänkuin jatkoajalla!
No minusta ei ole jatkoaika vaan elämä numero kaksi.
Eli sain uuden mahdollisuuden.Sukulaiset ovatkin mahdollista menettää.Vaimoni voi jäädä yksin.Nyt aika hoitaa elämää uudella tavalla.Turha hössötys pois.
Elämä itsessään ei ole itsestäänselvyys.Ei muuten ole mikään asia.Sen kun muistaa niin asiat sujuvat paremmin.
Joka hetki on ainutkertainen sitä ei uusiksi saa.Ei ole mitään replay-nappulaa jolla vois katsoa uudelleen miten meni mitä vois tehdä uudestaan.
Kaikesta huolimatta kaikille loistavaa kesää.:)
eikö "jatkoaika" ole sama asia kuin "elämä numero 2"?
Joka tapauksessa, syövän sairastettuaan, alkaa arvostaa asioita ihan eri tavalla!
Aivan se kanta millä itse suhtautuu asiaan saa kyllä vastakaikua sen mukaan.Olemalla reipas ja kaikin puolin valmistautunut hoitoihin niin kuin vain ne tulevat,murehtimatta asiaa sen enempää niin muutkin eivät vaivaa päätään niin paljon asialla.
Naama "norsunvitulla" kulkeminen ei koskaan paranna asiaa päin vastoin olo itselläkin huonompi.