Ihan mielenkiinnolla kyselen nyt naisilta mielipidettään tähän asiaan.
Tätä ei ole minulle tai kenellekään ystävälleni tapahtunut, joten älkää siihen takertuko.
Keksin tarinan, sillä haluan kuulla naisten mielipiteitä asiaan, jos näin hänelle itselleen joskus kävisi.
Olet naimisissa miehesi kanssa nyt viidettä vuotta.
Teillä ei ole yhtään lasta.
Olette yrittäneet jo kolmatta vuotta, muttette vain ole saaneet lasta.
Mies ilmoittaa pettäneensä sinua toisen naisen kanssa, jonka vuoksi nainen on nyt raskaana (rv 7)
Mies vannoo rakastavansa sinua ja on ihan paniikissa asian suhteen.
Kertoi olleen yhden yön juttu, eivätkä mies ja toinen nainen tunteneet aikasemmin.
Haluatko ehdottomasti, että toinen nainen pitää lapsensa ja mies joutuu/saa maksaa elatusmaksuja (mikä raha on sitten sinulta itseltäsi pois) seuraavat 18-vuotta, jollei pidempäänkin.
Vai toivotko hiljaa mielessäsi, että nainen saa keskenmenon tai tekee abortin?
Sillä jos lapsi syntyy, sehän vaikuttaisi sinun ja miehesi yhteiseenkin elämään hyvinkin paljon.
Vai oletko vilpittömästi onnellinen naisen puolesta, että hän on raskaana ja miehestäsi tulee isä?
Haluatko vilpittömästi edistää miehesi ja tulevan lapsen suhdetta, mikä tarkoittaa myös sitä, että miehesi on yhteydessä kyseiseen naiseenkin, jonka kanssa hän sinua petti.
Jos siis valta olisi täysin sinulla, Päättäisitkö, että toinen nainen tekee abortin, vai haluatko että hän ehdottomasti jatkaa raskauttaan ja pitää lapsensa?
Tätä ei ole minulle tai kenellekään ystävälleni tapahtunut, joten älkää siihen takertuko.
Keksin tarinan, sillä haluan kuulla naisten mielipiteitä asiaan, jos näin hänelle itselleen joskus kävisi.
Olet naimisissa miehesi kanssa nyt viidettä vuotta.
Teillä ei ole yhtään lasta.
Olette yrittäneet jo kolmatta vuotta, muttette vain ole saaneet lasta.
Mies ilmoittaa pettäneensä sinua toisen naisen kanssa, jonka vuoksi nainen on nyt raskaana (rv 7)
Mies vannoo rakastavansa sinua ja on ihan paniikissa asian suhteen.
Kertoi olleen yhden yön juttu, eivätkä mies ja toinen nainen tunteneet aikasemmin.
Haluatko ehdottomasti, että toinen nainen pitää lapsensa ja mies joutuu/saa maksaa elatusmaksuja (mikä raha on sitten sinulta itseltäsi pois) seuraavat 18-vuotta, jollei pidempäänkin.
Vai toivotko hiljaa mielessäsi, että nainen saa keskenmenon tai tekee abortin?
Sillä jos lapsi syntyy, sehän vaikuttaisi sinun ja miehesi yhteiseenkin elämään hyvinkin paljon.
Vai oletko vilpittömästi onnellinen naisen puolesta, että hän on raskaana ja miehestäsi tulee isä?
Haluatko vilpittömästi edistää miehesi ja tulevan lapsen suhdetta, mikä tarkoittaa myös sitä, että miehesi on yhteydessä kyseiseen naiseenkin, jonka kanssa hän sinua petti.
Jos siis valta olisi täysin sinulla, Päättäisitkö, että toinen nainen tekee abortin, vai haluatko että hän ehdottomasti jatkaa raskauttaan ja pitää lapsensa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jättäsin mokoman petturiukon.
Todella toivosin ettei nainen tekis aborttia. Joutuupa paskiainen maksaan vielä ruokkojaki..
Jos et jättäisi miestäsi, sillä rakastat häntä eniten maailmassa.
Eli ajatellaan, että vaihtoehtoa "miehen jättäminen" ei tässä tilanteessa ole olemassakaan.
Ajattelisitko, että onneksi miehesi joutuu maksamaan ruokkoja syrjähypystään, vai voitko kenties toivoa, että nainen ei vaatisi miestäsi tunnustamaan lastansa?
ei olis vaihtoehtona?
Rakkaus loppuu pettämiseen.
Enkö muka vois päättää oonko jonkun kanssa vai en?? Aika kaukaa haettua taas..
No, jos väkisin joutusin vielä sen kanssa oleen niin ukko ja sen ongelmat ois mulle sen jälkeen yhtä tyhjän kanssa.
Vain vinoutunut henkilö voi ajatella vaikuttavansa muiden raskauden lopputulokseen! Vieläpä ajatella pakottavansa aborttiin!
Mies vastaa sinulle teoistaan! Toinen nainen tai hänen lapsensa eivät!
Onneksi on vain kuvitteellinen kysymys, mutta..
puhunut!
Kuvitteellinen tilanne, kuten itse tajusit.
Ajatellaan että eletään ihmemaassa, jossa sinä pystyisit päättämään jatkuuko raskaus vai loppuuko se.
"Mies vastaa sinulle teoistaan! Toinen nainen tai hänen lapsensa eivät! "
Lapsi ei todellakaan, mutta etteikö toinenkaan nainen?
Toinen nainen on mielestäsi siis aina syytön tälläiseen tilanteeseen?
Nyt ei kuitenkaan ole kyse siitä, kuka on vastuussa ja kenellekin, vaan siitä, miten itse toivoisit, tai haluaisit asioiden etenevän?
Eli siis. Olisitko vilpittömästi onnellinen tulevasta lapsesta jos miehesi on sinua pettänyt?
Etkö ole, ja siksi et pysty vastaamaan kysymykseen?
Koska on väärin ajatella pahaa lapsesta?
Minusta on mies syypä kun menee mokoma syrjähyppyjä tekemään. Se kyllä näyttää miten vähän hän kunnioittaa ja rakastaa omaa vaimoa. Ja vaimon pitää olla niin tyhmä, että takerruis vielä sen jälkeen mieheen? Toi on tyhmä , naisella pitäisi olla edes senverran itsekunnioitusta . Tai jos ei ole, niin sitten on hyväksyttävä uusi eukko ja heidän yhteinen lapsi. Naisella, vaimolla on siis aina vapaus valita, miten elää sen jälkeen. Sitä ei kuka pakottaa mitään hyväksymään, mutta kun kerran hyväksyy, niin turhaa on sitä sit myöhemmin maristaa.
Toinen juttu. Ei todellakaan voi aina sitä vierasta naista syyttää. Se ei välttämättä edes tietä ukon olevan naimisissa. Tai ehkä tietä, mutta mies valehtelee minkalainen "lapseton lehmä" hänellä kotona on. Miehiä on kaikenlaisia...
Hän se kuitenkin vaimoa pettää ja hän se saa myös vastuuta kantaa.
Mutta hei, sekin juttu on helppo sanoa, kun se on vaan keksitty ja kuviteltuu. Asia on ihan toinen kun se tapahtuu ihan oikeesti, sinulle, minulle tai hänelle. Joten ei tässä paljon järkeä ole puita sitä. Kai.
"Tai ehkä tietä, mutta mies valehtelee minkalainen "lapseton lehmä" hänellä kotona on. Miehiä on kaikenlaisia...
Hän se kuitenkin vaimoa pettää ja hän se saa myös vastuuta kantaa."
Itse kyllä syyttäisin siinä tapauksessa MYÖS sitä toista naista jos on pannut varattua miestä, vaikka sillä olisikin kotona miehen sanojen mukaan "lapseton lehmä"
Sinäkö katsoisit läpi sormiesi, jos joku (vaikkapa jopa hyvä ystäväsi) harrastaisi seksiä miehesi kanssa, koska miehesi on haukkunut sinut ystävällesi?
Tällöinkin syy on vain ja ainoastaan miehessä?
"Mutta hei, sekin juttu on helppo sanoa, kun se on vaan keksitty ja kuviteltuu. Asia on ihan toinen kun se tapahtuu ihan oikeesti, sinulle, minulle tai hänelle. Joten ei tässä paljon järkeä ole puita sitä. Kai."
järkeä tai ei, mutta puit sitä kuitenkin..
Kyllä kai täällä saa keskustella, vaikka asia ei välttämättä olisikaan totta?
Vai onko tämä nyt sitten ihan sellainen palsta, minne saa kirjoittaa vain abortin kokeneet jne.?
Olen hyvin pitkälle sama mieltä kuin Merkka. Pääsyyllinen petokseen on minunkin mielestäni ehdottomasti se mies. Toisen naisen syyllisyys riippuu hyvin pitkälle siitä, mitä hän miehen parisuhteesta ylipäätään tiesi, kauanko heidän suhteensa on jatkunut ja millaisen läskin, frigidin lehmän kanssa mies on kertonut liitossa olevansa. ja loppujen lopuksi, oli se toinen nainen vaikka miten syyllinen hyvänsä, niin mitä väliä sillä oikeastan on? Eihän se silti poistaisi sitä faktaa, että minun mieheni on tieten tahtoen pettänyt minua, että hän kunnioita minua ja avioliittoamme näin vähän.
Minäkään en oikein osaa ajatella niin, ettei ero olisi vaihtoehto. Minun kohdallani se olisi nimitäin se kaikkein todennäköisin vaihtoehto. Muuhun minulla ei ole valtaa kuin siihen, että voin itse määritellä sen millaisessa parisuhteessa suostun elämään. Ja vaikka valtaa olisi päättää muustakin, en tiedä haluaisinko sitä valtaa käyttää.
Toisen ihmisen raskauden jatkumisesta tai keskeyttämisestä minä en missään tapauksessa lähtisi päättämään. Se ei kertakaikkiaan olisi minun päätettävissäni, vaikka minulle kuinka valta sellaiseenkin päätökseen annettaisiin. Raskaus olisi sen naisen asia, minun avioliittoni minun ja mieheni asia. Jos se toinen nainen pitäisi lapsensa, toivoisin miehen kantavan vastuunsa isänä, riippumatta siitä jatkuisiko meidän avioliittomme vai ei. Syytönhän se lapsi aikuisten sotkuihin olisi.
Tiedänpä tilanteen, ja varmaan moni muukin, jossa asia meni suurin piirtein kuvaamallasi tavalla.
Miehen virallinen vaimo oli varmaan lopulta tyytyväinen siihen, että miehellä oli biologinen lapsi. Hän suhtautui luonnollisesti ja osallistui itsekin lapsen hoitoon, kun lapsi vieraili heidän luonaan.
..sairasta touhua...varmaan jotain mormooneja
En missään tapauksessa toivoisi toisen naisen pitävän lasta!
Jos nainen pitäisi lapsen, en voisi sitä lasta koskaan hyväksyä ja rakastaa!
Onhan se syntynyt siten, että minua on loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla.
Toivoisin keskenmenoa ja toivoisin, että nainen teke abortin.
Niin kylmältä kun se kuulostaakin, kyllä varmasti jokainen terve nainen kokee vihaa tälläisessä tilanteessa jopa sitä lasta kohtaan.
En iinä missään tilanteessa suostuisi edes ottamaan lasta omaan asuntooni!
Tiedän, ettei vika ole lapsessa, joten en kiukkuani hänelle näyttäisi, vaan keskustelisin aikuisten kanssa asiasta!
Miks miettiä koko asiaa, kun tilanne on täysin keksitty? Eikö ole parempi keskittyä siihen, mitä oikeasti tapahtuu/on tapahtunut? Kaikkeen ei voi varautua ja jossitteluun menee turhaa energiaa! Itse en tuhlaa ainakaan aikaani tilanteen miettimiseen...
yksinkertaista.
Jättäisin miehen,mutta kun sitä vaihtoehtoa ei voi käyttää niin...
En toivoisi yhtään mitään,jos nainen haluaisi pitää lapsensa niin sitten pitäisi.
Syytön se lapsi siihen on miten on alkunsa saanut.
Haluaisin että toinen nainen tekee miten itse haluaa. Jättäisin kyllä mieheni.
Käskisin sitä painumaan sinne lapsensa ja toisen naisensa luokseen. tai minne tahansa.
En olisi toivomassa aborttia eikä keskenmenos, mutta en kyllä huolisi sellaista syrjään hyppäjää.
Ehkä erilleen muuttaessa saisimme molemat olla onnellisia ja jopa saada ne omat lapset.
Syrjähyppäjä ei ole sellainen mies, ketä nainen pitäisi rakastaa. Sorry, mä en sitä tekisi.
aikasi kuluksi pohtia.... Hoh hoijaa...
tälläiselle palstalle kirjoitella..
no hoh hoijaa!
Kotiin kasvamaan siitä!
Siinähän sitä on miehelle lasta ja vaimoa tarjolla joten pakatkoon kamansa ja menköön!
Eli ei tainnut olla mitään versiota tarjolla ja lapsi on tässä asiassa ihan sivuseikka kyseon pettämisestä ja luottamuksesta ja tässä asiassa ei anteeksiantoa tunneta sillä tarpeeksi on aika aharkita mitä on tekemässä kun alkaa vieraita sohimaan..
Jaa, aika paha. Miestä ei siis jätetty?
Uskoisin oman mieheni olevan kyllä sellainen, että lähtisi jokatapauksessa uuden naisen ja lapsen luo, jos olisimme lasta yrittäneet, siis hänkin lasta jo vuosia toivonut... Eikö kaikki miehet ole niin itsekkäitä?
Aborttiinhan en missään nimessä ketään suostuttele, mutta olisin varmaan tyytyväinen jos itse vaihtoehdon valitsisi.
Eniten kuitenkin ihmettelen, miten miehen lapsi ja elatusvelvollisuus mitenkään liittyisi minuun? Toivon vilpittömästi, että kukaan nainen ei ole niin riippuvainen miehestään, että se jotenkin taloudellisesti vaikuttaisi puolisoonkin. (Ymmärrän kotiäidin jonkin aikaa olevan taloudellisesti riippuvainen, mutta sekin on väliaikaista ja esimerkki parillahan ei ollut lapsia...) Entä muuten riippuvainen miehestään? Jos mies on varattu joka toinen viikonloppu lapselleen, miten se vaimon elämää heilauttaa?
Kai sitä vain olisi tyytyväinen loppupeleissä, kun vihan ja pettymyksen yli on päässyt, että edes toinen saa sen toivomansa...