Olen nyt kaksi vuotta opiskellut ammattikorkeassa, ja kaksi olisi vielä edessä. Tosin näyttää siltä että valmistun 3,5 vuodessa, ja viimeiselle puolivuotiselle ei varmaan muuta jää kuin 1 kurssi ja opinnäytetyö. Valmistuessani olisin 23-vuotias.
Olen todella monta kertaa kuullut muiden opiskelijoiden sanovan, että "ei mulla ole mitään kiirettä valmistua, kyllä niitä töitä kerkeää tehdä". Itse en ole ollenkaan tuota mieltä.
Alkaa nimittäin tämä opiskelijan budjetti ottamaan päähän. Opintoraha ja asumislisä ei riitä luonnollisesti kuin perustarpeisiin, ei aina edes niihin. Kesätöistä tulee rahaa, mutta nytkin olen kesätöissä toimihenkilönä, josta vakituiset työntekijät ottavat rahaa monta sataa euroa kuussa enemmän kuin minä. Itselleni maksetaan jotain hikistä toisen vuoden amk-opiskelijan palkkaa, vaikka teen samoja hommia kuin muutkin. Ottaa aivoon.
Kun valmistun, niin pääsisin jo ehkä ihan kunnon palkalla töihin. Ei enää pennin venytystä, ja voisi alkaa säästämäänkin tulevaa varten (esim. auto, asunto, ulkomaanmatka...).
Kyllä minulla alkaa olemaan jo kiire valmistua, on tätä opiskelijaelämää jo nähty ja on siitä nautittukin. Mutta ei hemmetti kun ajattelee mitä tässä samalla menettää. Ja on tässä opiskelijelämässä huonot puolensakkin; joutuu tuomaan työt (eli läksyt) kotiin, stressi päällä, pienet tuet, kokeet jne... Onhan nuo jo nähty ja alkaa riittämään.
Ja opiskelua voi jatkaa myöhemminkin. Olen vakavasti miettinyt ylempää amk-tutkintoa tai maisteriopintoja, jos nimittäin en tällä tutkinnolla meinaa löytää mieleisiä töitä. Mutta ne on sitten haman tulevaisuuden juttuja.
Onkohan olemassa paljon muitakin jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä? Vai mikäköhän siinä opiskelijaelämässä viehättää niin paljon ettei jaksa miettiä että milloin sitä valmistuu?
Olen todella monta kertaa kuullut muiden opiskelijoiden sanovan, että "ei mulla ole mitään kiirettä valmistua, kyllä niitä töitä kerkeää tehdä". Itse en ole ollenkaan tuota mieltä.
Alkaa nimittäin tämä opiskelijan budjetti ottamaan päähän. Opintoraha ja asumislisä ei riitä luonnollisesti kuin perustarpeisiin, ei aina edes niihin. Kesätöistä tulee rahaa, mutta nytkin olen kesätöissä toimihenkilönä, josta vakituiset työntekijät ottavat rahaa monta sataa euroa kuussa enemmän kuin minä. Itselleni maksetaan jotain hikistä toisen vuoden amk-opiskelijan palkkaa, vaikka teen samoja hommia kuin muutkin. Ottaa aivoon.
Kun valmistun, niin pääsisin jo ehkä ihan kunnon palkalla töihin. Ei enää pennin venytystä, ja voisi alkaa säästämäänkin tulevaa varten (esim. auto, asunto, ulkomaanmatka...).
Kyllä minulla alkaa olemaan jo kiire valmistua, on tätä opiskelijaelämää jo nähty ja on siitä nautittukin. Mutta ei hemmetti kun ajattelee mitä tässä samalla menettää. Ja on tässä opiskelijelämässä huonot puolensakkin; joutuu tuomaan työt (eli läksyt) kotiin, stressi päällä, pienet tuet, kokeet jne... Onhan nuo jo nähty ja alkaa riittämään.
Ja opiskelua voi jatkaa myöhemminkin. Olen vakavasti miettinyt ylempää amk-tutkintoa tai maisteriopintoja, jos nimittäin en tällä tutkinnolla meinaa löytää mieleisiä töitä. Mutta ne on sitten haman tulevaisuuden juttuja.
Onkohan olemassa paljon muitakin jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä? Vai mikäköhän siinä opiskelijaelämässä viehättää niin paljon ettei jaksa miettiä että milloin sitä valmistuu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos saan kysyä niin mitä alaa opiskelet?
Insinööriksi tässä opiskellaan.
Itse olen aina ajatellut, että suoritan siihen neljään vuoteen. Turha sitä on yli päästää menemään.
Tuosta stressistä vielä, että en tiedä mitä alaa opiskelet, mutta voin sanoa, että melkein joka alalla se työn stressi hakkaa koulustressin 100-0.. Itse opiskelin DI:ksi eikä koulussa vielä stressiä ollut oikeastaan yhtään, töissä paljonkin.
Ja ihan hyvä on, jos saat toisen vuoden AMK opiskelijan palkan. Sillä nehän ovat yli keskiarvojen vaikka niin väitetään. Itse sain aikoinani hikiset puolet suosituksesta.
"Tuosta stressistä vielä, että en tiedä mitä alaa opiskelet, mutta voin sanoa, että melkein joka alalla se työn stressi hakkaa koulustressin 100-0"
Luulisin että se riippuu kuitenkin alan lisäksi myös henkilöstä. Itselläni on kuitenkin tavoitteet oppimisen ja arvosanojen kannalta melko suuret, joten tietty se stressaa vapaa-aikana kun kotona väsää projekteja ja lukee kokeisiin deadlinejen lähestyessä.
Töissä taas voi ehkä stressata vähän, mutta teen duunit ja lähden kotia eikä niitä hommia tarvitse loppupäivänä miettiä. Olen nimittäin huomannut että todella monilla on tapana tuoda ne työt kotiin asti, vaikka siihen ei olisi mitään tarvetta. Ei niitä työasioita kannata vapaa-ajallaan murehtia kun ei niille pysty kuitenkaan mitään tekemään. Kouluasioiden kanssa asiat on juuri toisinpäin.
Koulu aiheuttaa myös stressiä sen valmistumisen suhteen, kun tavoitteena kuitenkin on valmistua etuajassa, että "entäs jos en saakkaan sitä yhtä kurssia läpi ja se jää roikkumaan". Ja sitten vielä raha-asiat; tuleeko tarpeeksi opintopisteitä että tuet riittää, menevätkö tulorajat rikki, pitääkö käyttää opintolainaa, jatkuva säästöbudjetilla eläminen...
Onhan työelämässä kovemmat vaatimukset kuin koulussa (esim. jo pelkän läsnäolon suhteen), mutta ei se sinänsä haittaa kun tietää että saa siitä sentään kunnon korvauksen, ja se työ on (toivottavasti) vielä sellaista ettei sitä tarvitse kotonaan miettiä.
"Ja ihan hyvä on, jos saat toisen vuoden AMK opiskelijan palkan. Sillä nehän ovat yli keskiarvojen vaikka niin väitetään. Itse sain aikoinani hikiset puolet suosituksesta."
No joo, sinänsä olet oikeassa jos näin ajattelee. Mutta kuitenkin, jotkut trukkikuskeina olevat opiskelukaverit tienaavat kuitenkin enemmän kuin minä, kuten myös ne vakituisessa työsuhteessa olevat työkaverit, jotka tekevät täsmälleen samaa hommaa kuin minäkin. Pointtina kuitenkin se, että mitä nopeammin valmistun, sitä nopeammin saisin myös inhimillisen korvauksen tekemästäni työstä.
Joo enpä eipä tullut edes ajateltua, että sehän johtuu myös ihmisestä. Niin eli oikeassa olet, totta kai johtuu.
Itse en arvosanoista ikinä vetänyt stressiä, jos tuli huono niin tuli. Enemmän se oli kuitenkin sitä, että toivottavasti menee läpi. Ja kyllä ne kaikki ekalla meni ja yllättävän hyvä todistuskin jaettiin käsiin valmistumisessa.
Tuo duunien kotiin tuominen riippuu juuri alasta. Itse olen DI (suunnittelupuolen) ja vedän ryhmää joille pidän paljon neuvotteluita sekä esittelen firmaani ulkomaalaisille asiakkaille (olipas jotain hyötyä niistä 6 kielestä jotka valitsin koulussa.. vaikka arvosanat muuta kertovatkin :D). Ja näitä asioita en saa suunnitella työajalla vaan ne pitää laatia kotona (enkä kyllä kerkeäisikään vaikka saisin).
Siis en minä mitään hirveää stressiä tuosta tietenkään vedä, mutta kyllä se vieläkin jännittää kun menee vääntämään Kiinaa tuntemattomille.