Kyllä nyt kaksi pentua omakotitalossa kasvaneena voin sanoa,että omakotitalo on paras paikka pennulle.Meidän nyt 1 v pentu oli sisäsiisti heti kun tuli kotiin 7 vksena ja osasi pyytää ulos.Nyt on lähes kokonaan ulkokoira,ei tykkää olla sisäsällä muuta kun yöt.Satoi tai paistoi on ulkona. Nyt tämä uusi pentu 8 vk. ei ole tehnyt sisälle kun eka päivänä. Yöt nukkuu,ei tee sisälle. Pyytää ulos kun on hätä.Lapsi päästää pennun ulos 4 tunnin välein ja pentu osaa pidättää väli ajat.Ei ole tehnyt sisälle kertaakaan eka päivän jälkeen. Suurin kiitos molemmista pennuista kuuluu kasvattajalle, joka opetti pennut jo pentulaatikkoikäsenä käymään ulkona.Samoin kun pentu saa kulkea vapaasti sisälle ja ulos niin se ei pelkää vesisadetta,eli tykkää olla ulkona vaikka sataa kaatamalla.
Käydään isojen kanssa lenkillä väh 4 kertaa päivässä vaikka saavat olla ulkona.Ja yksi lenkki on koirapuistoon joka päivä.
Tämä oli vähän puolustuspuhe niille joiden mielestä ok-talo on koiran kannalta huono vaihtoehto.
Muuten toi meidän 8 viikkonen on ihan normaali pentu, puree ja syö kaiken mitä eteen sattuu :)
Käydään isojen kanssa lenkillä väh 4 kertaa päivässä vaikka saavat olla ulkona.Ja yksi lenkki on koirapuistoon joka päivä.
Tämä oli vähän puolustuspuhe niille joiden mielestä ok-talo on koiran kannalta huono vaihtoehto.
Muuten toi meidän 8 viikkonen on ihan normaali pentu, puree ja syö kaiken mitä eteen sattuu :)
Vastaukset 39
Vanhimmat
että omakotitalo olisi pennulle / koiralle huono vaihtoehto.
Mutta koira kyllä viihtyy asumismuodosta huolimatta missä tahansa. Ei se asuntoa katsele tai arvostele, ainoastaan sitä, miten sitä kuljetetaan ja viedään lenkille.
Aivan turha on koiraa syyttää siitä, ettei sillä ole aktiviteettejä, jos ihmisellä ei niitä ole.
Meidän edellinen koira (saku) tuli meille ok-talosta, täytti samana päivänä 3kk..ja oli täysin oppinut sisäsiistiksi.
esim. rivitalosta, ei varmaan olisi ollut sisäsiisti, vai???
Kyl varmaan.....Jos pennuilla on sukkela pääsy pihalle, ja kasvattaja viittii nähdä vaivaa...kerros talossa ei onnistu..tiedän kokemuksesta, on ollut pentue kerrostalossa.
Menee se pentu mihin tahansa kasvattajalta, pitää pissattaminen opettaa uudelleen.
Haloo!!!
Kukaan 3 kk koira ei osaa eikä tiedä mihin asiansa tekee, ellei sitä siihen opeteta.
sisäsiisteyden kannalta ei mielestäni ole merkitystä missä asuu vaan juuri siinä kuvaamasssasi säännöllisyydessä. Mutta toki muutoin jos koiralla on mahdollisuus olla ulkona tai sisällä halunsa mukaan ok-talo on ihanteellinen. Olen aina sanonut että onnellinen koira ei välttämättä tule ok-talosta vaan sieltä missä koiran kanssa harrastetaan, vietetään aikaa ja kuljetaan pihaa pidemmälle, mutta niiden asioiden ollessa kunnossa helpointa ja ihanteellisinta se on juuri ok-talossa.
No minä olen kyllä Hatamin ja Solinan kanssa samoilla linjoilla.Minulla on ollut koiria,niin kerrostalossa (miltei keskustassa) ja omakotitalossa.Parasta paikkaa ei voi sanoa,mutta helpomman voin sanoa,se on ilman muuta omakotitalo,siis omistajan kannalta.Koiralle paras paikka on aina se,mihin ihminen sen tekee.Sisäsiisteyden oppimisessa minulla on ollut eroja,ei niinkään johtuen asumismuodosta,minusta vaan ihan yksilökohtainen.Pisimpään sen oppiminen on kestänyt yhellä isolla koiralla ja omakotitalossa.Osaltaan noihin voi vaikuttaa ihan vuodenajatkin.Meillä toi tuli helkutin kylmänä ja pitkillä kovilla pakkasilla,joten se ulkona oleminen ei ollut pennulle tosiaan mukavaa,eikä siellä kovin kauaa voinut olla.
Minusta tuntuu myös,että koirani ei "arvostanut" pätkääkään sitä,missä on asunut.Ei noista omakotitalokoirista yksikään ole tuota pihaa kattonut "luksukseksi".Ne on tasan tarkkaan siellä,missä itse olen,vaikka niillä on aina ollut mahdollisuus olla pihalla,mennä ja tulla,vaikka touhuumassa keskenään.Hyvä kun tarpeensa siellä tekee,muuten äkkiä tultaisiin sisälle,jos itse olen sisällä.Ja jos vahingossa ulko-ovi on mennyt kiinni,kun moppet on ulkona,niin johan ollaan kuistilla hievahtamatta tuijottamassa ovea luokkaantuneena,kun ei pääse mamman luo :O)))
Eikä ole kyse mistään "omistajissaan roikkuvista" roduista edes,vaan melko itsenäisistä omapäisistä.
Tietty jollekin roduille,niiden alkuperäisestä tarkoitusperistä johtuen, on paras paikka omakotitalo tai tietyt olosuhteet yleensäkin.
Toihin säähän suhtautuminenkin on minusta pitkälti rotukysymys,tosin niitä yksilöerojakin toki löytyy :=).Ja riippuu joskus omistajastakin ;)
Joten minusta ei ole hyvää tai huonoa paikkaa,kaikki riippuu miksi se narunpää nuo asiat tekee.
Toki sisäsiisteyden opettaminen on ehkä helpompaa, ja kasvattajalla saada pentue ulos. Mutta rotuna Griffon ainakin nämä meidän, ovat tyystiin kiinni minussa. Jos minä olisin pihalla, olisivat rihvelitkin. Ennen kerrostaloa asuimme rivarissa, johon kuului suuri oma piha. Kuitenkaan en koskaan opettanut pentuja tekemään asioitaan pihalle, vaan alusta alkaen muualle. Olen aina pyrkinyt ottamaan naapurit huomioon, missä sitten asummekin. Griffonit ovat vahteja ja ilmoittavat vieraan läsnäolon, vaikka sitten variksen haukkumalla. Olisimme aikamoinen riesa, jollekkin herkkäkorvaiselle naapurille.
Kuitenkin Griffon on liikkuva koira, ja sille ei ne lihakset tule ilman kunnon lenkkejä. Samoin koska näyttelyissä käymme, olemme välttyneet siltä ongelmalta mitä jotkut omakotitaloissa asuvien koirien omistajat, eli eivät siedä olla kytkettyinä. Temppuilevat tai laskevat häntänsä alas.
omistajalle; ei tarvitse pitkin rappusia kuljettaa pentua, vaan nopeasti vaan ovesta ulos pissalle ja kakalle.
Juhannuksena oltiin maalla, uros ei tehnyt asioitaan (no toki ensiksi kyllä merkkasi reviirin, mutta sen jälkeen =)) pahemmin talon pihalle, vaan meni kauemmas pihasta. Kaupungissa en anna tehdä asioita pihapiirin kukkaistutuksiin, vaan kiellän ja mennään vähän kauemmaksi.
Narttu taas on siirtynyt omakotitalosta kerrostaloelämään, eikä näytä pahemmin kärsineen siitä. Ensimmäisinä päivinä yritti ilmoittaa jokaisen rappusissa kävelevän, mutta sitkeän opettamisen jälkeen narttua ei voisi enää vähempää kiinnostaa (paitsi ne, jotka seisahtuvat oven taakse, saavat nartun valppaaksi =)).
Eiköhän asumus kuin asumus koiralle kelpaa, kunhan on ne ns. perustarpeet tyydytetty..
syytä miks ok-talo ois muita asumisvaihtoehtoja huonompi pennulle?? Kaikki samat mahdollisuudethan on omakotitalossa mitkä on rivarissa tai kerrostalossakin mutta lisäksi vielä enemmän vapautta ja mahdollisuuksia...
No eipä järki paljon päätä pakota, jos sanoo ettei ok-talo maalla ole koiralle hyvä paikka!
Ite toki asuisin koiran kanssa maalla, jos olisi rahaa, mutta opiskelijalla ei ihan ole varaa ostaa ok-taloa!
Kyllä toisaalta koiran paikka on maalla!
mieltä 100%enkä tarkoita etteikö pentua muuallakin saisi opetettua,riippuu nimittäin paljon rodustakin,luulisin(ja tiedän)että esim chowlla on sama missä se asuu,sisään se ei tee tarpeitaan jos ei ole pakko.Ok talossa on hyvät puolet ja uman kanssa en ole ihan samaa mieltä,vaikka mun koirat on tottuneet täyteen vapauteen niin remmissä osataan kävellä,ylpeänäkin pää ja häntä pystyssä =)
ja sulla on isoja koiria. Niitä ei hirmuisen monia voi pitää edes omakotitalossa. Ihan kuule toista on kääpiöiden kanssa ja pienten. Niitä mahtuu enemmän ja tilaa riittää. Kyse sitten onkin siitä kuinka montaa koiraa omistaja lenkittää edes kertaa viikossa hihnassa ja nappaa mukaan kaupunkiin ja kylille lähtiessään asioille. Kerrostalo/rivari koirien omistajat lenkkeilevät koirineen, koirat kytkettyinä, vähintään kolmesti päivässä ihmisten ilmoilla.
pienten koirien omistajista...
"Niitä mahtuu enemmän ja tilaa riittää. Kyse sitten onkin siitä kuinka montaa koiraa omistaja lenkittää edes kertaa viikossa hihnassa ja nappaa mukaan kaupunkiin ja kylille lähtiessään asioille."
Ei ainakaan mun tuttavapiirissä kellään pienen rodun omistajalla ole asunto täynnä koiria, ei niitä siis yleensä oteta montaa sen takia että "niitä mahtuu enemmän". Kyllä omakotitalossa asuvatkin muuten lenkkeilevät koirat kytkettyinä IHMISTEN ILMOILLA. Vaikka heillä onkin omat pihat joilla koirat saa juosta myös vapaana, ei se tarkoita että ne on jotain metsäläisiä jotka ei koskaan näe muita ihmisiä.
Kyllä meilläkin koirat käy lenkillä ihan riittävästi, oppiakseen kulkemaan hihnassakin, ja olemaan ihmisten ilmoilla.
Tarpeensa kyllä tekevät omaan pihaveskiinsä pihan perälle.
Olen samaamieltä aloittajan kanssa, että OK-talo ja oma aidattu piha on ihanteellisin koirien kanssa asua, olivat koirat minkä kokoisia tahansa.
Kyllä ne koirat tarvii myös sitä vapaata liikuntaa ulkona, ja se oma aidattupiha on paras paikka siihenkin tarkoitukseen.
Ilman että lähtee rotuja nimeämään ei tarvitse kuin lähteä muutamaa näyttelyyn ja asettua siellä kääpiökoira/pienten terriereiden kehien laidalle. Varsinkin pennuissa ja junnuissa huomaa asian.
Kasvattajana keskustelen kasvattajista, joilla nyt sattuu olemaan enemmän kuin 1-2 koiraa kerrallaan.
montako kertaa olet nähnyt näyttelyissä ollessasi koiran, joka ei pätkääkään halua liikkua hihnassa. Laskee häntänsä, heittää etujalat remmin päälle, kieltäytyy yksinkertaisesti kävelemästä, aristelee jne. Kyseessä usein vielä junnu koira. Kun paremmin lähtee haastattelemaan koiran omistajaa, saa kuulla, että koira ei ole montaa kertaa ollut kytkettynä, koska inhoaa remmissä kulkua, tai ei olla vielä totutettu koiraa kuin omaan pihaan..... Näitä löytyy vielä nykyaikanakin vaikka näyttelymaksut ovat kalliita.
Kuulee myös että kyllä sinun koirasi kulkee, kun jatkuvasti käytte lenkeillä ja ihmisten ilmoilla.
sellasiakin kasvattajia joil on vaan yks koira kerralla vai pitääks oikeilla kasvattajilla olla monta koiraa
niin monta kuin mahtuu, ja pieniä mahtuu enemmän, joten niitä on luonnollisesti enemmän.
En usko että minä olen mikään poikkeus. Eikä se OK-asuminen ole mikään syy koiran huonoon käytökseen, vaan se omistaja.
No näitä juttuja on monenlaisia, tiedän yhdenkin tunnetun kasvattajan, jolla paljon koiria, koirat asuu isoissa tarhoissa, hän ei lenkitä koiriaan koskaan. Näyttelyissä ainoastaan koiransa kulkevat hihnassa, jopa ekaan näyttelyyn koiransa lähtee suoraan tarhasta, ja saa ekan kerran hihnan kaulaansa, koiransa kulkee siitähuolimatta upeasti hihnassa.... kuin ajatus.
Esitetty väite on niin absurdi, että siitä voi vain päätellä väitteen esittäjän kateuden omakotitaloasumista kohtaan.
Tohon näyttely käyttäytymiseen piti vielä sanoa, että nuoret koirat voi käyttäytyä joskus noin, ihan siitä syystä, että tuo näyttelytilanne on niille ensimmäinen ja outo kokemus...Ei sitä hulinaa hälinää koirienpaljoutta, ja haukuntaa, mitä näyttelypaikoilla ensikertalainen koira kohtaa, niin siihen ei pysty kukaan kylillä eikä lenkeilläkään totuttamaan koiraansa.
väännetään sitten sinulle rautalangasta malli. KOIRAN SYY ei todellakaan ole ellei osaa kulkea remmissä kytkettynä. SYY ON SE että sen kanssa ei vielä ole harjoiteltu ihmisten ilmoilla riittävästi, sillä omalla pihalla on helppoa antaa sen pennun/koiran leikkiä ja touhuta. Kerros/rivareissa omistajat /kasvattajat joutuvat sen koiransa kanssa käymään ihmisten ilmoilla jatkuvasti ja se oppii olemaan kytkettynä. Sellaisen koiran itseluottamus ja kokemus on aivan toista, (ellei ole luonteeltaan arka), kuin omalla pihalla pidetty koira ja silloin tällöin lenkillä tapaamassa muita. Näin se on ollut ja näin se on. Se toki sinunkin pitäisi kokeneena ihmisenä tietää. Kaikki eivät ole yhtä tunnollisia, tehokkaita ja osaavia kuin sinä.
Myös kerros/rivari koirien käytöksessä on toivomisen varaa. Mikäli omistajalla/kasvattajalla on useampi koira, uuden tulokkaan kanssa pitää myös mennä ulos ilman lauman tuomaa tukea. Joten taas OMISTAJAN/KASVATTAJAN syy ellei näin tehdä.
Sanelut tuomarilta: TARVITSEE LISÄÄ KEHÄTOTTUMUSTA. Tarvitsee lisää ITSELUOTTAMUSTA. EI VOIDA ARVOSTELLA LIIKKEIDEN OSALTA jne. on monessa rodussa tuttua tekstiä junnuille ja yleensä nuorille koirille ja taas ilman luonnehäiriöitä olevista koirista kyse.
Ei se pentu sillä mene millään tavalla "pilalle" että se saa omalla pihalla leikkiä ja touhuta. Kytkettynä pitäminen sinänsä ei myöskään ole mikään itseisarvo, vaan se että koira jo pentuna ottaa ohjaajaan kontaktin, ja sitähän harjoitellaan myös vapaissa leikeissä siellä omalla pihalla. Kyseenalaistan jyrkästi sen väitteen, että kerros- ja rivitalojen koirilla olisi yleisesti jotenkin parempi itseluottamus kuin niillä, joiden ulkonaolo on sekä omalla tontilla vapaana touhuilua että muualla hihnassa oloa. Mitään etuja en näe kerrostalossa koiran kanssa asumiseen verrattuna omakotitaloon... ja kokemusta on molemmista.
kuinka joku edes kehtaa väittää jotain noin outoa. Kerrostalo paras paikka koiralle ja pyh!!!!
Ei sitä kehätottumusta siellä lähiössäkään saada..... Kyllä se saadaan siellä kehässä tai kehäharjoituksissa..
>> Näin se on ollut ja näin se on.
missä asun, asuu onneksi paljon koiria ja liikkuu paljon ihmisiä. Liikkuu linja-autoja, on vilkas junarata, lentokenttä suht lähellä. Oikeastaan me asumme maalla, vaikka Turkuun kuulummekin. Joudumme käymään uuden tulokkaan kanssa kaupungilla pari kertaa viikossa, jotta tottuu vielä enemmän hälyyn ja meininkiin.
Usein sen eron huomaa todella käytöksenä kehässä. Kuitenkin jos puhutaan normaaleista siis ei aroista koirista, erot kaventuvat selkeesti jo junnuluokan loppupuolella.
Olen monta kertaa saanut kuulla, että helppoa se sinun on kun aina liikutte muiden ilmoilla ja olet opettanut remmiin jo aikoja sitten ja teille se on luonnollinen ulkoilutapa.
Minun tuntemani kasvattajat ja usean koiran omistajat eivät ole täydellisiä, kuten en itsekkään ole, silloin kehiin ja näyttelyihin harjoitus ei ole niin vakavaa ja täyttä totta olevaa, kuin jotkut ihmiset pitävät. Kenellä on omakotitalo ja iso piha kertoo usein vaikeuksistaan pennun opettamiseen ja totuttamiseen remmissä kulkuun, kun ne muutkin vaikka näyttelyissä kulkevatkin ja upeasti vielä kehässä, eivät tykkää ja ole hirveän kokeneita lenkillä kulkijoita kytkettyinä, niin siihen ottaa sitten vielä pentu mukaan matkimaan vanhemman koiran käytöstä. Silloin olen paremmassa asemassa, kun meillä kuljetaan aina remmissä ja pentukin oppii kivasti kipittämään muiden perässä ja matkien isojen käytöstä.
Tosin me emme ymmärrä montun kaivuusta, ei luun kätkemisestä, ei lintujen seurannasta pihalla maaten. Ei pääse raparperinlehden alle nukkumaan, ei pääse juoksemaan vapaana aina kun haluaa. Ei pääse kierittelemään ruohossa......... Ei pääse kaivamaan kukkia ylös, ei pureskelemaan pensaan oksia, ei ihanaa ahaa elämystä kun kadonnut lelu keväällä löytyy.
En viitsi vääntää, ole sinä nyt sitten paremmassa asemassa jos siltä tuntuu.
kun monet kasvattajat asuvat lähes keskellä ei mitään, on pitkät matkat viedä niitä sieltä lenkeille ihmisten ilmoille. On paljon helpompi päästää koira omalle pihalle. Näitäkin on vielä nykypäivinä. Jotenka edelleen olen sitä mieltä, että kerros/rivareissa asuvat joutuvat pakon sanelemana viemään ne koiransa kytkettyinä lenkeille, ja silloin ne ovat kakaroina valmiimpia kohtaamaan vaikka sitten ne näyttelyt. Koska meillä ei ole mahdollisuutta avata ovea ja päästää koira suoraan omalle pihalle asiansa tekemään, vaan aina vaikka kuinka pienellä pyrähdyksellä kävisimme, joudumme kytkemään koiran/koirat jo niiden oman turvallisuuden vuoksi.
Ihankuin minä en olisi yhtään koiraa käyttänyt näyttelyissä, ja en tuntisi yhtään kasvattajaa..
PS,
minäkin olen asunut koirien kanssa kerrostalossa....että kokemusta on myös siltä saralta !!!!
...näin joskus kuvia kun joku täällä laittoi linkin jollekin sivulle missä niitä oli, mutta en muista enää missä se sivu on...
Kyllä ihan jo niistä kuvista näkee, että tiedät mikä on koirillesi parhaaksi! Niissä on villiä koiramaista eloisuutta samalla kun ne ovat hallinnassasi täysin.
Hyvin olet oivaltanut kuvien perusteella.
Asutaan kerrostalossa ja koirat (iso rotu) olleet poikkeuksetta 10-12vko:n ikäisinä sisäsiistejä.
Hienoa että aloittajalla koiria lenkitetään 4 kertaa päivässä pihalla lorvimisen lisäksi mutta voin lyödä pääni pantiksi että näin ei omakotiasujilla todellakaan aina ole tapana.
Kyllä kerrostalossa koiransa hyvin hoitava sitoutuu asiaansa hiukan eri motiiveilla.
En nyt tiedä onko niin hienoa että tehdään niinkuin koira tahtoo, raapasee ovea --> ulos, raapasee ovea --> sisään, raapasee ovea --> ulos ja tätä loputtomiin, ovi ei varmasti ole ympärivuoden levällään.
Ja toinen mitä olen aina ihmetellyt, omalle pihalle tarpeiden tekemistä, en minäkään kuse olohuoneeseeni jossa illalla rentoudun elokuvaa katselemaan.
Sanot ettet kuse olohuoneeseesi, no kusetko pitkin katuja sitten ?????
No ei meilläkään koirat kuse pihaan mihin sattuu, vaan niille on opetettu paikka, pihan perällä ison kuusen alla on niiden veski, jonka siivoan päivittäin.
Minun koirat eivät tee tarpeitaan mihinkään lenkkeillessä.
Ei meillä ainakaan koirat ovia raavi ? kesäaikaan kulkevat niinkuin haluavat sisään ja ulos, mutta kyläänaikaan tyytyvät siihen millon minä sen oven avaan.
Minä en käy lenkillä koirien kanssa kuin kerran tai pari päivässä, eikä meillä koirat lorvi pihallakaan, kyllä siellä melkoinen meno on
aika-ajoin...
koirani ovat oppineet sisäsiisteiksi 3-4 kk ikään mennessä, moni jo 3-kuisena osasi pyytää ulos.
Että ei mitään omaa karsinaa tarvita, minne laskea ne tekemään tarpeensa.
no kuulostaa hiukka hienolta.
Ja kaikki muutkin joilla on koirille oma vessa siellä pihassa johon AINOASTAAN tekevät tarpeensa voivat tulla kertomaan kuinka urokset eivät nosta kinttua kuin merkatulle tolpalle.
Ja hankalahan lenkillä on mitään tehdä jos ei lenkillä käydä.
Asian vierestä tai ei, kertokaa nyt ihmeessä sitten että minkäkokoinen on oma piha. Minä en sitten jaksaisi hehkutella rivarinpihalla tai muutenkaan muutaman sadan neliön postimerkillä joka riittäisi ehkä chihujen aurinkopatioksi.
on 540 m2.Pennulle riittää juoksemiseen mutta ei isoille.
ai siis pennulle paras paikka, kyllä toi kuulostaa enemmän siltä että isäntäväki nauttii kun ei tarvi mopin kanssa heilua :)
Fakta on se että pentu alkaa 3kk iässä sisäistämään, oikeasti ymmärtämään pidättämisen päälle, kaikki sitä ennen on hyvä ajoitus ovan avauksen kanssa.
Ja se että pelkää / ei halua ulkoilla kun sataa on mielestäni enemmän luonneongelma kuin oman pihan puutetta.
Mitään puolustuspuhetta omakotitalossa tai kerrostalossa asujat tuskin tarvitsevat, mielestäni kaikki tässäkin aiheessa on remmin toisesta päästä kiinni, eli kuinka eläimesi hoidat vaikka asuisit teltassa.
Sunkin ohjaimis on olluna pahast vikaa, koirist et ainkaa tiiä sit mitää