Mun yhellä parhaista kavereista on anoreksia. Se syö tosi vähän, usein ei mitään. Se on kauheen laiha mut sillä on kuitenki aika hyvät lihakset koska se urheilee niin paljon. Tänäänki se pyörty koulussa koska ei ollu syöny kahteen päivään mitään muuta ku pienen annoksen porkkanaraastetta. Mitä mä voin tehdä? Ku musta tuntuu et jos mä kerron tästä jollekki se suuttuu koska puutun sen asioihin.
Mut toisaalta tää on ihan tyhmää, mä oon tosi huolissani siitä mut ite kuitenki yritän laihuttaa. Joka kerta kun mun "pitää" syödä jotain mä vaan mietin sitä kalorimäärää minkä mä siitä saan ja et mitenkä pitkälle lenkille mä lähen myöhemmin. Oon vähentäny ruuan määrää tosi paljon ja lisänny urheiluu mut ei tunnu auttavan, oksentamista oon yrittäny mut ei se onnistunu. Mix kaiken pitää olla niin vaikeeta?
Mut toisaalta tää on ihan tyhmää, mä oon tosi huolissani siitä mut ite kuitenki yritän laihuttaa. Joka kerta kun mun "pitää" syödä jotain mä vaan mietin sitä kalorimäärää minkä mä siitä saan ja et mitenkä pitkälle lenkille mä lähen myöhemmin. Oon vähentäny ruuan määrää tosi paljon ja lisänny urheiluu mut ei tunnu auttavan, oksentamista oon yrittäny mut ei se onnistunu. Mix kaiken pitää olla niin vaikeeta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sun kaveri tarttee apua, mutta sä itse olet yhtä lailla avun tarpeessa. Sä oot luisumassa vaarallista vauhtia kohti VAARALLISTA sairautta, joten nyt ois aika jarruttaa ja pian. Nyt marssitte joko yhdessä tai erikseen vaikka terveydenhoitajan puheille. Syömishäiriöstä ei ole helppo puhua, kun sen myöntäminen jopa itselleen on kovin kovin vaikeaa, mutta mitä aikaisemmin apua saa, sitä helpompaa parantuminen on. Syömishäiriö on vakava sairaus, KUOLEMAN vakava. Sen kanssa ei kannata leikitellä, sillä siinä pilaa ennen kaikkea oman elämänsä...ja siinä ohella useita muita.
sun kaveris elämä ei varmaa oo kovin laiffii.tee sille palvelus ja mee esim.terkkarin juttusille.älä puhu sun kamulles mitää ja sit terkkari saa hoitaa jatkon. tai sit voit puhuu sun kamun äidille,et oot huolissas kaverist. ei ystävyyden pitäs mennä tommosesta poikki.myöhemmin sun kaveris voi ihan hyvin ymmärtää,että teit sen vaan hänen parhaaksi.sitä paitsi en sano,että sun ei kannattas olla sen kamu,mut ku kaverin elämään ei mahu mitää muuta ku laihuttaminen,ni se tarttuu(kuten kuulemma oot alkanu jo iteki laskee kaloreita).eli sul on ittelläski riski sairastuu. mul on ittellä ollu kaveri,jonka elämä oli yhtä laihuttamista ja sit mulle tuli kauhee läskipossu olo,vaik en ees ollu.ja mulle tuli kans pieni pakkomielle lenkkeilyyn.
vaikeeta..
elimistösi on säästöliekillä,ihmisen muinainen tapa selviytyä.elimistösi uskoo sinun olevan nälänhätää kärsimässä,ja yrittää pitää sinut hengissä käyttämällä minimimääriä energiaa...
luonnollista.