Tuntuuko kenestäkään muusta ontolta, mutta samalla kertaa samantekevältä, kun aito, suuri ihastus sammuu? Kun yhtäkkiä huomaakin, että se ihastuksen ihana, toivorikas tunne on vaan ihan lopullisen kertakaikkisesti kuollut. Eikö sitä pitäisi tuntea vaikka esimerkiksi haikeutta, tai jonkinlaista kaipuuta? Minusta nyt juuri tuntuu ihan vaan että samapa tuo, se oli siinä, elämä jatkuu ennallaan.
Ihastus ohi
ei ihastunut enää
202950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Samantekevältä, kun on huomannut, "vaa`
álla punnittu, köykäiseksi havaittu".
Tunne on kuollut, elämä jatkuu.
Se siitä!
Tulee, EHKÄ, uusi ihastus...joskus.
kun ei mitään ollut, ei mikään muutukaan.
vähänks tuhraantui aikaa ja jotain muuta, mutta oisko tota aikaa ja jotain muuta tullut tähdellisempäänkään käytettyä.
Syttyy aina uudestaa kun kyseisen henkilön näkee. Sinisilmäiselle naiselle terveisiä :)
naiset on usein kauniita. Mullakin on kauniit silmät ja olen nainen ja ihastunut naiseen, jolla on kauniit siniset silmät :)
Minusta taas tuntuu siltä että enemmänkin ihmettelisin kuinka joskus olinkin voinut olla niin suunnattoman ihastunut kyseiseen henkilöön. Luulisin että se liekki joka kerran on sammunut ei syty enää. En usko että mitään kuollutta voi herättää henkiin, ei kuollutta tunnettakaan. Voinhan olla väärässäkin, mutta nyt ainakin tuntuu siltä.
Kiitos terveisistäsi :)
naisella. Minun silmissä vivahtaa myös hiukan vihreää. Silmät on sielun peili. Kamala, mitähän ne musta kertoo. Kertooko ihan kaiken, apuuva :)
Siinä olen sun kanssa samaa mieltä, että kun sen tietyn henkilön näkee sydämessä pompsahtaa jokin.
sinivihree silmäinen..
Kerro lisää itsestäsi...haluan tietää oletko juuri minun naiseni.
työtyyppinen juttu.
et voi olla :( kai
Minä taas en haluaisi enää olla ihastunut häneen, mut mun tunteet ei kuole millään...
minkäslainen työtyyppinen juttu? täällä myös eräs sinisilmäinen ;)
mutta vain sinulle :)
kummin päin vaan..
semmoinen vaan, että silmät on sielun peili.
Kyllä ne sammuu ajan kanssa jos ei muuten. Yritä ajatella jotain muuta kuin ikäväsi kohdetta, keskity muihin ihmisiin, kivoihin asioihin - sekä tekoihin että ajatuksiin. Se on parasta lääkettä. Saatpas nähdä niin kohta huomaatkin naureskelevasi itsellesi että olit niin hössö ja suotta tuhlasit tunteitasi turhaan ikävöintiin.
mut sitten kun näkee taas, syttyy uudelleen :/
Aika on niin suuri käsite.
Kuinka pitkän ajan päästä se sammuu ja koska naureskelen kaikelle? Voinko joskus nauraa tälle kaikelle, nyt se tuntuu mahdottomalta.
Niin ja sitten...tämä kun on jatkunut, ja jatkunut, ja jatkunut jo vuodesta 2002, eikä tunnelin päässä näy valoa.
T: Ei sini- vaan ruskeasilmäinen nainen
.........