Hetero miehet valittavat kun naiset ovat valikoivia eikä niitä saa kuin sixpäckillä ja komeudella, mut osaavat homotkin ja melkein pahemmin! No mut olen huomannu että naispuoliset ystäväni jotka eivät tiedä vielä että olen homo niin he ovat enemmän kiinnostuneempia minusta kuin homo miehet. Minua on pyydety ulos ja olen kieltäytynyt paskoilla tekosyillä koska kaapistani en tule ennen kuin löydän jonkun joka auttaa minut sieltä pois sillä olen liimautunut kaapin seinään niin tiukasti että tarvitaan pieni aloite saamaan minut ulos täältä.
No mesessä (Messenger)jos joku lisää ja on saanut osoitteeni jostain qruiserista tai suomi24:stä niin ensimmäinen kysymys on paino/pituus? kalun pituus? karvoitus? kuvia gallerioissa? No jos ihmisiä tapaa ihan kasvokkain niin ei tietenkään kysytä tuollaisia mutta lopputulos on aina, loppu ilta yksin. Myönnän itselleni täysin että olen hieman lihava(ehkä 15-20 kg extraa) ja karvainen mut en ehkä mikään kauhee rumilus mut sit toisaalta kun olen tunteellinen, taiteellinen ja ehkä hiukan tyttömäinen niin olomuotoni "nallena" ei sovi luonteeseen. Pitäisi olla karski metsän kasvattama luolamies jolla krves pysyy kädessä säällä kuin säällä. Laihduttaa yritän parhaillani mutta aika ja motivaation puute iskee. KOko homma uupuu siihen kun mietin että ketä varten mä tätä duunaan? Haluanko saada miehen vain hyvällä ulkonäöllä? Mua ei halua kukaan kuitenkaan vaikka olisin alipainoisen ja normaalipainoisen rajalla.
Hetero ystäväni jotka eivät tietenkään tiedä, että olen homo ihmettelevät silmät pyöreinä kun kieltäydyn naisten treffi-ehdotuksista. Sanotaan että jos heterona on vaikeaa niin homona oleminen on tuplasti vaikeampaa. Ehkä olen mielummin bi ja hankin vaimon ja paljon lapsia kunnes sitten jossain vaiheessa tajuan olevani homo ja petän perhettäni naapurin Erkin kanssa.
Pillua olisi helpompi saada kuin kyrpää, mutta en voi kieltää olevani homo tai tunteitani miehiä kohtaan. Pettäisin itseäni enemmän kuin ketään muuta jos kieltäisin.
Yksi asia joka myös vaivaa minua on oma isäni. Hän lähti jo kotoa minun ollessani vauva ja olen tavannut häntä sanotaan yhteensä 10 kertaa ja hän soittaa minulle max 2 kertaa vuodessa. Voisin sanoa että "isättömyys" on osa syynä siihen että haen rakkautta miespuoliselta henkilöltä koska en sitä lapsena saanut. En tunne omaa isääni, en osaa edes puhua hänen kanssaan. Hän ei välitä mihin kouluttaudun ei välitä edes siitä mitä teen. Ei varmaankaan nostaisi sormeaan jos huutaisin kurkku suorana "minä olen homo". Mutta alan jo unohtamaan koko äijän en jaksa vaivata päätäni sellaisilla henkilöillä joita en varsinaisesti edes tunne kunnolla.
No mikä koko pääpointti on? Pelkään jääväni yksin koko loppuelämäkseni. Osaanko koskaan päättää olenko oikeasti bi vai homo? Mikä hitto minusta tulee "isona"? Tulee mieleen joku laulu jonka nimeä en muista, jossa lauletaan "is there someone out there for me?"
Ei edes 20 ikävuotta täynnä ja minä mietin tälläistä sateisena kesäpäivänä. Tämä oli tälläinen pieni avautuminen. Toivottavasti joku edes jaksoi lukea loppuun.
No mesessä (Messenger)jos joku lisää ja on saanut osoitteeni jostain qruiserista tai suomi24:stä niin ensimmäinen kysymys on paino/pituus? kalun pituus? karvoitus? kuvia gallerioissa? No jos ihmisiä tapaa ihan kasvokkain niin ei tietenkään kysytä tuollaisia mutta lopputulos on aina, loppu ilta yksin. Myönnän itselleni täysin että olen hieman lihava(ehkä 15-20 kg extraa) ja karvainen mut en ehkä mikään kauhee rumilus mut sit toisaalta kun olen tunteellinen, taiteellinen ja ehkä hiukan tyttömäinen niin olomuotoni "nallena" ei sovi luonteeseen. Pitäisi olla karski metsän kasvattama luolamies jolla krves pysyy kädessä säällä kuin säällä. Laihduttaa yritän parhaillani mutta aika ja motivaation puute iskee. KOko homma uupuu siihen kun mietin että ketä varten mä tätä duunaan? Haluanko saada miehen vain hyvällä ulkonäöllä? Mua ei halua kukaan kuitenkaan vaikka olisin alipainoisen ja normaalipainoisen rajalla.
Hetero ystäväni jotka eivät tietenkään tiedä, että olen homo ihmettelevät silmät pyöreinä kun kieltäydyn naisten treffi-ehdotuksista. Sanotaan että jos heterona on vaikeaa niin homona oleminen on tuplasti vaikeampaa. Ehkä olen mielummin bi ja hankin vaimon ja paljon lapsia kunnes sitten jossain vaiheessa tajuan olevani homo ja petän perhettäni naapurin Erkin kanssa.
Pillua olisi helpompi saada kuin kyrpää, mutta en voi kieltää olevani homo tai tunteitani miehiä kohtaan. Pettäisin itseäni enemmän kuin ketään muuta jos kieltäisin.
Yksi asia joka myös vaivaa minua on oma isäni. Hän lähti jo kotoa minun ollessani vauva ja olen tavannut häntä sanotaan yhteensä 10 kertaa ja hän soittaa minulle max 2 kertaa vuodessa. Voisin sanoa että "isättömyys" on osa syynä siihen että haen rakkautta miespuoliselta henkilöltä koska en sitä lapsena saanut. En tunne omaa isääni, en osaa edes puhua hänen kanssaan. Hän ei välitä mihin kouluttaudun ei välitä edes siitä mitä teen. Ei varmaankaan nostaisi sormeaan jos huutaisin kurkku suorana "minä olen homo". Mutta alan jo unohtamaan koko äijän en jaksa vaivata päätäni sellaisilla henkilöillä joita en varsinaisesti edes tunne kunnolla.
No mikä koko pääpointti on? Pelkään jääväni yksin koko loppuelämäkseni. Osaanko koskaan päättää olenko oikeasti bi vai homo? Mikä hitto minusta tulee "isona"? Tulee mieleen joku laulu jonka nimeä en muista, jossa lauletaan "is there someone out there for me?"
Ei edes 20 ikävuotta täynnä ja minä mietin tälläistä sateisena kesäpäivänä. Tämä oli tälläinen pieni avautuminen. Toivottavasti joku edes jaksoi lukea loppuun.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinusta tulee mieleen eräs mies johon olin syvästi ihastunut jos ei jopa rakastunut(ja ehkä olen vieläkin).
Hän oli ulkomuodoltaa juuri niinkuin sinäkin ja hyvin herkkä mies joka painii samojen asioiden kanssa. Ja silti hän oli mun mielestä se maailman komein ja mukavin mies silloin. Hänellä oli masua ja ei se mua haitannut lainkaan, hän oli miehekäs ja muutenkin roteva. Tosin enpä mää itsekkään mikään malli ole, mutta hän myös piti minusta(ainakin luulen niin):D
"Ehkä olen mielummin bi ja hankin vaimon ja paljon lapsia kunnes sitten jossain vaiheessa tajuan olevani homo ja petän perhettäni naapurin Erkin kanssa."
Mutta tosiian hänkin oli/on kaapissa ja on kans suunitellut tuota kulissi-liittoa, on jopa seurustellut tyttöjen kanssa lyhyitä jaksoja, mutta luonollisesti niistä ei ole tullut mitään joten miten niistä tuli jatkossakaan. Kulissien pitäminen käy lopulta helvetin raskaaksi ja ei siinä pelkästään itseään satuta.
Itse mokasin tämän tyypin auttamisessa, kun olin liian hyökkäävä ja painostava, mutta näin tapahtui vain koska pelästyin hänen puheitaan. Ja lopulta ei se kaapista ulos tuleminen niin täkeää olisi ollut minulle. Pääasia olisi ollut, että olisi hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on ja lopettanut temppuilun. No enään tätä tyyppiä en minä voi auttaa kun varmaan inhoaa mua, kaikesta syystä mitä silloin tapahtui, mutta toivon hänen löytävän jonku miehen joka voisi auttaa edes siinä itsensä hyväksymisessä.
En tiedä oliko tässä mitään järkeä, mutta toivottavasti tästä jotain apua oli myös sinulle.:)
Toi on ihan totta homot on tosi valikoivia.
Ite oon ihan söpö vaatteet päällä, mut sitkun DTM:ssä tulee joku iskemään ja vaikuttaa lupaavalta jne niin sit ku mennään tassimaan niin heti aletaan kokeilemaan vatsalihaksia, joita mulla ei ole, tai siis ainakaan niin että ne näkyy.
Oon ihan normi painoinen,mut en oo jaksanut tehdä vatsalihaksia ehkä hankin jonkun laitteen tekemään ne mun puolesta.
Ja ikää mullakin vasta 19 vuotta.
No vaikutat just munki suosikilta, vaikeeta löytää mukavaa miestä, jota kiinnostaa muukin kun yhen illan jutut tai vatsalihakset :/.
"No mikä koko pääpointti on? Pelkään jääväni yksin koko loppuelämäkseni. Osaanko koskaan päättää olenko oikeasti bi vai homo? Mikä hitto minusta tulee "isona"? Tulee mieleen joku laulu jonka nimeä en muista, jossa lauletaan "is there someone out there for me?""
Ei sitä voi päättää onko homo vai bi. Se ei ole valinta, jos olisi, niin tässä maailmassa ei olisi ainuttakaan homoa väitän minä!
Homo on homo vaikka voissa paistais, bi on bi vaikka öljyssä paistais ja hetero on hetero vaikka napalmissa käryttäis!
Vasta 20-vuotias ja olet huomannut homoyhteisössä piilevän julmuuden. Yleensä homot huomaavat kyseisen julmuuden lähestyessä 30 vuoden ikärajaa. Tällöin he alkavat olla omissa kuppikunnissaan vanhoja ja heitä aletaan pikkuhiljaa syrjiä. "Tehdään tilaa nuorille tulokkaille."
Huomenna on Helsingissä Pride-kulkue. Minä olen ollut vain yhdessä kulkueessa. Sekin tapahtui, kun olin nuori, typerä ja ennenkaikkea naivi homoyhteisöä kohtaan. Olen saanut kokea homojen kuppikuntien kohtelun ja myönnän olevani katkeroitunut. Eräässä vaiheessa aloin jopa vihata homoja. Minä en tunne ylpeyttä enkä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta muihin homoihin. En tule periaatesyistä ikinä menemään Pride-kulkueisiin enkä mihinkään Pride-toimintaan.
Miksi edes pitäisi kuvitella, että jos on homo, niin pitäisi tulla automaattisesti toimeen kaikkien muiden homojen kanssa - ja ehkä jopa kyetä pariutumaan kaikkien muiden homojen kanssa?
Eikö vaan pitäisi hyväksyä sellainen asiain tila, että toiset ihmiset vaan tulevat paremmin toimeen toisien ihmisten kanssa. Niitä kuppikuntia on homoilla siinä missä heteroillakin. Homoja vaan on sen verran vähemmän, että kuppikuntia on paljon vähemmän - ja ehkä ne ovat hieman tiiviimpiäkin kuin heteroiden kohdalla? Mene tiedä...
Monet chatit ovat seuranhakuympäristöjä, ja siellä tietysti pinnalliset asiat ovat niitä Tärkeitä Asioita. Ja varsinaiset deittipalvelut ovat tasan juuri Sitä Itseään. Kyllä sieltäkin voi seuraa tai jopa suhteenkin löytää, mutta...
Minun neuvoni: Lakkaa etsimästä. Opettele hyväksymään itseni sellaisena kuin olet. Ja voisin kuvitella, että kamalan syvällä kaapin perukoilla olevan voi olla työlästä vaikuttaa kovin kiinnostavalta ns. suhdemielessä...
Mainitsemasi rakkauden hakeminen miehistä, koska et sitä isältäsi saanut on näitä perinteisiä "eheyttäjien" mantroja, eikä sillä ole kovin vankkaa todellisuuspohjaa. Suurella toistolla siitä on kuitenkin saatu aikaan sellainen yleistieto, että "homous johtuisi huonosta isäsuhteesta".
Ja loppuun lohdutuksen sana: Usko vaan, että jossain kohdassa löytyy se ihminen, jonka kanssa ehkä jaat elämäsi. En kuitenkaan usko, että tavoitteellinen etsiminen onnistuu. Asiat vaan tapahtuvat jossain järjestyksessä. Hissukseen.
Nimim. ei-laiha ja samat asiat aikanaan kelannut.
koko juttua läpi, mutta heti kommentoin alussa ollutta väärinkäsitystä. On aivan perätön se ennakkoluulo, että heteromiehet saisivat naisen vain sixpäckillä (jos sillä erottuvia vatsalihaksia tarkoitetaan). Todellisen käytännön voi kuka vaan todeta tarkkailemalla heteropareja, enkä itse ole koskaan nähnyt yhdenkään naisen mielellä mitään sixpäckiä, useimmillahan on hyvin tyypillsesti sekä kaljamaha ja leveä läskiperse. Todellisuudessa naiset etsivätkin pyyleviä ja naiselliset muodot omaavia leveäperseisiä miehiä, mikä saattaa tietysti viitata myös lesbouden yleisyyteen, kun miehistäkin haetaan feminiinisiä ominaisuuksia.
Se sixpäck juttu niin en tarkoittanut että sillä naisia saa varmasti vaan tarkoitin että se on ehkä monien hetero miesten tavoite jolla saa naisia. Aineki mitä olen minun heterokaveripiirissä huomannut.
kelpaisit naisille. Toiset kun ei kelpaa kummallekaan sukupuolelle :)
Toinen juttu on että jos olet enemmän sub/bottomityylinen niin voipi olla että jos ei ole kroppa ja naama kunnossa niin on paree unohtaa koko homma.
Että ulkonän perusteella kumppaninsa valikoiva tuskin olisi kovin mukavaa seuraa ja se suhde varmaan loppuisi jo alkuunsa. Sub/bottomityylisen kannattaa taas hakeutua ulkomaille jos haluaa muutakinkuin pelkkää seksiä.
mun nykynen mieheni on mua 20 vuotta vanhempi.
sixpackin se tuntee vaan olutboxina.
mut se on saanut ihan vaan hyväksymällä mut, ja olemalla avoin ja rehellinen.
Ja ennenkaikkee se antaa mulle omaa tilaa, eikä roiku koko ajan kyljessä kiinni
Mutt toi on toki totta, ett naisii olis paljon helpompi löytää.
Vähän jos itse avautuisit, niin varmaan seuraakin olis tarjolla.
p.s.en oo juurikaan seuraa koskaan hakenut chatista, siell mä vaan jutskaan muiden kaa. Ihmisiä tapaa parhaiten, siellä missä niitä liikkuu.
Minä olen huomannut bi-miehenä myös ton homokultturin ulkonäkökeskeisyyden. Vaikka olenkin jo yli kolmekymmentä, niin silti saan homoilta aika paljon huomiota lihaksikkaan ja jäntevän kroppani takia. Irtoseksiä saisin miehiltä todella helposti verrattuna naisiin. Mulle taas naisten treffipyynnöt ovat aika harvinaisia. Miesten kanssa ei tarvitse leikkiä mitään soidinleikkejä vaan pelkkä ulkoinen habitus riittää ja se on siinä. Mutta ehkä tää homoskene missä tulee pyörittyä, on just niitä "iloisia bilehomoja", joille juhliminen on elämän sisältö. Mutta ehkä kannattaa sitten etsiä muista piireistä. Homot ovat yleensä kyllä myös aika fiksua porukkaa, joten varmasti myös muita yhdistäviä tekijöitä, kuin sixpack löytyy.
Hei. Luin viestisi ja olet kerrassaan ihana. Tahdon vain sanoa sinulle, että moni homo on aluksi bi ja saa olla. Aikaa myöten moni huomaa olevans kokonaan homo tai lesbo. Aikahan sen näyttää.
Vaikutat olevan ihmisenä syvällinen. Olen varma, että useat miehistä pitävät miehet rakastuvat sinuun, koska sinulla on omia ajatuksia. Mitä teet miehellä, jolla on vain vatsalihakset. Paljon pidemmälle pääset miehen kanssa, joka on sisäisesti kaunis ja sivistynyt.
Pidä itsesi miehenä. Mene Setan ryhmiin, joissa tapaa mukavia miehiä. Kaikkea hyvää sinulle ihana mies ;-).
Kukaanhan ei sun elämää voi paremmin tietää kuin sinä itse, mutta ehkä sinun ei niin tarvitse otaa paineita "kaapista tulemisesta" Ei sellainen julkinen ja räikeä asian julkistaminen kaikille sovikaan. sano vaikka ensin olevasi bi ja siten etsi mitä itse huvittaa, niin kenellekään ei sitten tule yllätyksenä jos löydät miehen, mutta sinun ei tarvitse valehdella niin paljoa ja salailla jotakin puolta itsestäsi. Trust me, se vie mehut kenestä tahansa.
Ja nytpä koet hieman sitä, mitä naiset ovat kokeneet jo kauan, siellä mesessä kysytään mikä on kuppikoko ja ajeletko ja milloin tavatasii niissä merkeissä, ei siellä heterotkaan netissä aina niin hyvää ja fiksua seuraa tapaa. Se on sinänsä kurjaa, mutta löytää niitä fiksujakin.
Uskon, että kelpaat kelle vaan kun vaan alat itse uskomaan että kelpaat. Kuulostaa hieman siltä, että ei ne muut, kuin sinä itse, joka omaa ulkonäköäsi inhoat. Jos se 20kiloa tms, sinua haittaa, niin se lähtee aika nopeasti kun jätät pois ilta kuuden jälkeen syömisen, ja vähennät sokeria ja rasvaa tai vaikka alkoholia. Laihduttaa ei kannatakaan muiden takia, vaan ihan itsen takia, siitä tulee hyvä olo, vaikka välillä lipsuisikin, kokeiltu on tätäkin itse.;) Voisit nyt jo alkaa hieman enemmän pitää itsestäsi, nallemaisuus on in aina.
Elä ota vaimoa. Eläkä vaan lapsia. Nyt vaan etsimään aktiivisemmin, varmasti löyjät sen sulle sopivan miehen, jso vaan et anna periksi. ja siinä yhdyn edellisiin, että se isäsuhde ei liity juuri mitenkään siihen, onko homo vai ei. Jotkut vaan on, jtokut ei. jos sanot, että huono isäsuhde on syy homouteesi, on se aika negatiivinen kommentti? Miten jokin paha asia voisi aiheuttaa homoutta, normaalia, hyvää, seksuaalista käyttäytymistä, niin kuin homous olisi vika? Aiheuttaako huono äitisuhde pojalle heteroutta? Sitä voisikin tutkia- kaikkea hyvää kuitenkin sinulle ja elä jää itsesääliin kierimään ja jossitelemaa.
Edellisen neuvot olivat oikein hyviä, muta, mutaa...
Itse en kyllä neuvoisi ketään tulemaan ulos ensin bissenä. Voisi olettaa, että sen jälkeen kaikki silti olettaisivat sun valitsevan tytön kumppaniksi.
Itselläni on qruiserista hyviä kokemuksia ja sieltäkin kyllä löytää kaikenlaista seuraa jos haluaa, mutta jos haluat fiksua seuraa, niin yhtenä mittarina sen arvioinissa toimii hyvin mun mielestä klubijäsenyys. Jos tyyppi kuuluu vain joihinkin pervoklubeihin, niin silloin on kyllä melko selvää mitä hän on sieltä hakemassa.:)