Rupesin miettimään tota moottoripyörän hallintaa radalla, kun kattelin kisoja. Niissä jampat ajaa pyörillään mutkissa (ja toki muutenkin) niin kovaa kuin ikinä pystyy. Yksi keskeisistä asioista tuossa on pito, eli renkaat ja vähän muutkin osat.
Kisan edetessä renkaide ominaisuudet ehtti muuttua paljon. Sää voi muuttua, mut aina ne vaan ajaa siinä aivan äärirajoilla. Kysymykseni kuuluu, että miten ne aina löytää sen rajan menemättä yli? Tai siis huomaako sen ajaessa, että nyt jos vähän pistän lisää kaasua, niin perä kyl lähtee alta.
Vai joutuuko sen tekemän koekilujen kautta, eli "nyt läks vähän perä irti, mutta onneksi reagoin tarpeeksi nopeasti eikä pyörä lähtenyt käsistä. Nytpä tiedän, että noin kovaa en voi seuraavalla kerralla tohon mutkaan tulla".
Entäpä miten tämä toimii, kun joku perusmotoristi tulee pyöränsä kanssa radalle ja vaihtaa vielä vaikka kisasliksit alle. Miten sen paremman pidon sillai huomaa, ilman että kaataa eka pyöränsä pari kertaa.
Tyhmiä kysymyksiä ehkäpä, mutta tuli vain mieleen. Auton kanssa kun pieni luisu ei tarkota heti onnettomuutta liikenteessäkään, mutta musta tuntuu että ainakin noviisilla mooottoripyöräilijällä pieni odottamaton pidon menetys aiheuttaa aika helposti kaadon. Kaatojen kauttako nuo ammattilaiset ne rajat on oppineet löytämään?
Kisan edetessä renkaide ominaisuudet ehtti muuttua paljon. Sää voi muuttua, mut aina ne vaan ajaa siinä aivan äärirajoilla. Kysymykseni kuuluu, että miten ne aina löytää sen rajan menemättä yli? Tai siis huomaako sen ajaessa, että nyt jos vähän pistän lisää kaasua, niin perä kyl lähtee alta.
Vai joutuuko sen tekemän koekilujen kautta, eli "nyt läks vähän perä irti, mutta onneksi reagoin tarpeeksi nopeasti eikä pyörä lähtenyt käsistä. Nytpä tiedän, että noin kovaa en voi seuraavalla kerralla tohon mutkaan tulla".
Entäpä miten tämä toimii, kun joku perusmotoristi tulee pyöränsä kanssa radalle ja vaihtaa vielä vaikka kisasliksit alle. Miten sen paremman pidon sillai huomaa, ilman että kaataa eka pyöränsä pari kertaa.
Tyhmiä kysymyksiä ehkäpä, mutta tuli vain mieleen. Auton kanssa kun pieni luisu ei tarkota heti onnettomuutta liikenteessäkään, mutta musta tuntuu että ainakin noviisilla mooottoripyöräilijällä pieni odottamaton pidon menetys aiheuttaa aika helposti kaadon. Kaatojen kauttako nuo ammattilaiset ne rajat on oppineet löytämään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
on aika iso osa tuota akropatiaa noilla vehkeillä. Ja tietysti kova harjoittelu myös. Kyllähän jokainen
tavallaan tuntee miten pyörä alla käyttäytyy, mutta nuo jotka kisaavat tuolla tasolla mitä tarkoitat ovat aivan eri tasolla kuin me muut tavan tallaajat. Enpä usko että kovinkaan moni vetää aivan polvimaassa vaikka olis saman tason renkaat alla :) Ja toisekseen, kyllä kaupan hyllyiltä saatavilla renkaillakin voidaan ajaa radalla tosi lujaa, eniten se on kuskista kiinni. Tässä taannoin oli muuten erään rengasmerkin testi
jossa GP-kuski ajoi "vakiorenkailla" ja kisarenkailla. Vakiorenkailla tappio ei ollut montaakaan sekunttia/kierros.
Ehkäpä jos itse listaisi muutaman seikan, mistä luulen nopeiden kierrosaikojen syntyvän:
Ääretön lahjakkuus (tasapaino, ajosilmä, nopeat refleksit,yms.)
Kova treenaaminen
Oikein säädetty pyörä (kuski isossa osassa tehdessä säätöjä)
Hyvät renkaat
Ja tietenkin nopealla kuskilla nopea pyörä :)
nyt tuotantokisapyörien vai motogp-pyörien renkaista? Esim. MM-superbikessa ajetaan nykyään pelkästään Pirellillä, ja ne ovat tosi hitaita gummeja verrattuna vaikkapa motogp:ssä tarjolla oleviin Michelineihin, Bridgestoneihin tai Dunlopeihin. Superbike-pyörien kierrosaikoihin tuli sekka-pari lisää, kun tuo 1 rengastoimittajan sääntö tuli
Superbike-renkaiden ja parhaiden katurenkaiden välillä ei ehkä ole niin isoa eroa, mutta motogp-renkaisiin verrattuna ero on valtava.
tarkkaan muista kummasta oli kyse. Joko mp-lehdessä tai BIKESSÄ tää juttu oli. Ja kyse ei ollut mistään lehden tekemästä testistä. Mutta anyway, älä Turo nyt tartu epäolennaisuuksiin ja hae vänkäyksen aihetta taas, jooko :)
Tais olla nyt suurin pointti siinä että hyvä kuski on varmasti nopeempi noviisia melkein renkailla kuin renkailla mitä kaupasta löytyy olkoon sitten noviiseilla vaikkapa moto-GP renkaat. Elikkä ei varmaan kenenkään tarvitse kuvitella että se on renkaiden vika jos ei pyörä taivu mutkaan että polvet laahaa maata. Itselleni olen ainakin saanut tämän todistaa ihan omakohtaisesti, ei taipunut oma eikä kaverin pyörä mutkaan polvimaassa vaikka kaveri heitti molemmilla pyörillä saman tempun :)
ja rutiini.
Kavereilla on niin paljon kokemusta, että ne tietää miten pyörät suurinpiirtein käyttäytyy ja kokeilemalla ne pääsee sinuksi pyöränsä kanssa.
Se on vähän sama kuin, jos itse ajat uudella autolla.Aikansa menee ennekuin opit tietämään miten se ajokki käyttäytyy...eri keleillä.
Ja oikeassa olet...jollei ole noviisilla minkäänlaista ajokokemusta, niin varmaan kaataakin pyöränsä...se on just sitä kokeilemista.
Yllättävässäkin paikassa huomaa, et oho...olipa vähällä...varmaan kisakuskit kuitenkin osaa varoo niitä äärimmäisiä tempuja, ne vaan kokeilee miten pitkälle pyörää voi viedä, samoin formulakuskit, kokeilemalla, sitä tietää rajansa...
Siks noviisinkin pitää olla radalla varovainen, ei lähtee heti nopeampiin ryhmiin vaan nöyrästi aloittaa sieltä alusta, eli hitaasta.
Kokemus...se on se kokemus ja sitä ei saa muuta kuin ajamalla
Pienestä se alkaa.
Nyttemmin omistan vain kiinan crossarin, mutta voinen silti kommentoida.
Eli, jos haluat oppia hyväksi ratakuskiksi, on sinun aloitettava mahdollisimman kevyellä/pienellä pyörällä.
Mitä kevyempi moposi on, sitä helpompi sinun on hallita ja aistia sen käytös.
Sitten asteittain isonnat mopoasi, kun opit niiden käytökset kurveissa.
Jos aloitat gold wingillä, niin voin kertoa, ettei sinusta tule radalla huippukuskia, koska sellaisen kolossin käytöstä ei voi "aistia".
Jos olen tyystin väärässä, niin voi oikaista.
Tässä on mielestäni vain yksi keino. HARJOITTELU!
Vähän samoin on rallissakin. On kaksi tapaa harjoitella. Ensimmäinen tapa on ajaa "normaalia vauhtia" ja pikkuhiljaa lisätä nopeutta, kun taidot lisääntyvät. Toinen tapa (jota joskus kutsuttiin Henry Toivosen tavaksi) on se, että ensi ajetaan niin lujaa, että varmasti mennään pellolle ja vauhtia vähennetään asteittaan, että aletaan pysyä tiellä.
Mikään ei korvaa kuitenkaan perusasiaa, eli harjoittelua.
PS. Refleksejä ei voi nopeuttaa harjoittelemalla. Refleksi on tiedostamaton toiminto ja sähköinen impulssi. Sähkö etenee tietyllä nopeudella välittäjäaineessa (ihmiskeho). Sen sijaan reagointia voi kehittää. Tällä tarkoitetaan sitä, että miten henkilö reagoi ärsykkeeseen (=taito)