Terveisiä turneelta

olga74 kirjoitti:

Juhannuksen aatonaattona startattiin Sibeliuksella kohti Viipuria ja matkahan sujui ihan leppoisissa tunnelmissa. Tanechka oli tehnyt oikein perivenäläiset eväätkin matkaan niin jaksoihan sitä sitten mittailla ;-)

Viipurissa jouduimme odottamaan passeja jonkin aikaa junassa ja vettä satoi kaatamalla. Asemalta löydettiin kiskalta kattava valikoima Viipurin karttoja, ja kaupat tehtiin! Asemalta oli tarkoitus suunnata hotlaa kohti, mutta vesisade vei meidät stalovaja 2:seen pivalle ja kaalipiirakalle (31r!!). Hyvältä maistui kaalipiirakka ja haukkaolut. Aijai..

Katja oli tehnyt meille mallikkaasti varaukset Atlantik hotelliin Piispankadulle ja sinnehän me lopulta päästiinkin. Sadetta tosin piti pitää vielä toisenkin kerran paikallisella katetulla terassilla. Vaan mihkäs meillä kiire? Tai olihan meillä.. vai oliko?

Atlantik hotellissa oli varsin miellyttävä vastaanotto. Suomenkielelläkin olisi selvinnyt! Rekisteröinti ok ja varaus onnistui edellisenä päivänä puhelimitsekin. Ei näyttänyt hotellissa kyllä ruuhkaa olevan. Siisti hotelli ja kaikki toimi ihan hienosti. Hivenen hämärän peittoon jäi kyllä se, että huoneen televisio oli sijoitettu verhon taakse ikkunalaudalla. Verhoa ei saanut vedettyä edestä pois, joten tv:n katsominen oli aika hauskakin projekti. Vaan onhan se tv joidenkin mielestä semmoinen synninpesä, että hyvä kai se on vaan verhon välistä vähän kattoa.

Vastapäätä hotellia oli Ravintola Pivnoi. Emme valitettavasti ehtineet tutustumaan paremmin, mutta ihan mielenkiintoiselta paikalta näytti. Avoinna vain puolille öin.

Lähdimme neuvoa antavan jälkeen kävelemään rannan kautta kohti kaupunkia. Aurinkokin oli alkanut paistaa ja Viipuri näkyi jo vähän eri valossa. Satama oli hieno ja tuli otettua kuvia.

Keskustassa poikkesimme tuomiokirkossa ostamassa pienen matkailijan suojelijan Nikolain ikonin sekä sytytimme kynttilöitä. Kirkko oli kaunis.

Kävimme matkalla myös tutustumassa paikalliseen kinoteatteriin ja siirryimme paraatikentälle pussikaljojen kanssa kynsiä lakkaamaan. Aurinko paistoi ja ihmisen oli hyvä olla :-)Viipuria on tullut kierrettyä aika vähän ja nyt oli ilo nähdä se vähän muualtakin kuin kauppatorin nurkilta. Kaupunki teki vaikutuksen!

Tanechka varmaan kertoo sen rekisteröinnin, mutta helpostihan se sekin onnistui ja toivottavasti pääsette kunnialla takaisin Suomeen.

Alvar Aallon kirjasto näytti ensikatsomalta suljetulta, mutta kyllähän sieltä oven takaa avautui kuitenkin varsin nätti, mutta kovin ränsistynyt kirjasto. 30r hintaan pääsimme tutustumaan paremmin. Aika laaja valikoima kirjastossa oli suomalaistakin kirjallisuutta ja ilmeisesti jotain lahjoituksia. Tosin näyttivät ilmeisesti olevan kaupankin ne kirjat..

Kirjastosta suunnistimme kauppaan eväiden ostoon ja suunnaksi Monrepo. Etsimme ja kysyimme sinne vievää bussia, mutta taas olimme vääräsä paikassa ja matka pysäkille oli pitkä. Piti mennä välipala saslikille Favorit-baariin aseman nurkille.

Monrepo teki vaikuksen. Bussi nro 6 (10r) vei miltei perille asti. Löysimme varsin viehättävän huvimaja/pusukopin läheltä Neptunin alttaria, jonne levitimme eväämme. Pamautimme shamppanjat kattoon... Puistossa oli hiljaista ja rauhallista. Uskomattoman kaunis ja ihana puisto se oli. Lauleskeltiin sitä Annikki Tähden kappaletta kyseisestä puistosta niin paljon kuin muistettiin..

Muutama tunti meni hujauksessa siellä ja oli aika lähteä takaisin keskustaa kohti. Bussit oli lakanneet kulkemasta jo ennen klo 21:00, joten ainut vaihtoehto oli taksi. Noitten taksien kanssa on kyllä aina semmosta vääntöä, mutta 100r asemalle se otti.

Favoritissa ooteltiin sitten Tolstoilla tulijoita. Hurja paikka se Favorit kyllä on, ei siellä enää puolen yön perään uskaltannut olla kukkaan muu ku me! Paljon on varoteltu täällä palstalla.

Kahden maissa lähdimme kävelemään kohti hotellia ja salakkalahden rannalla vielä polkuvenebisnes toiminnassa. Ja pitihän niillä päästä polkemaan. 150r oli hinta yhdestä veneestä ja sai polkea niin kauan kuin halusi (ette te kauaa jaksa sanoi myyjäpoika!) Aika makee kokemushan se oli. Turvallisuusmääräyksetkin oli ihan kunnossa. Ei mitään liivejä, kaljapullot kouraan ja menkää.. Myyjäpoika oikeen pukkaus vauhtia laiturilta. Se ohjaushan siinä sitten oli sen verran monimutkanen, että jätin perehtymättä. Kiitos vaan Tanechka ohjauksesta. Hyvinhän se meni, vaikka olivatkin Venäläiset miinoja laittaneet salakkalahteen. Ykskin saatiin just ja just väistettyä et tuskin 5cm jäi rakoa. Ai perkule oli jännää... Missä ne maailman hienoimmat polkuvenekuvat Katja on? Ei mulla ainakaan.

Eihän sitä tosiaan koko yötä jaksanut polkea ja janokin siinä tuli. Poikkesimme vielä terassin kautta ja otimma Kurelit. Paikka oli päivän aikana siirtynyt vissiin miliisien omistukseen, koska koko paikka myyjiä myöten oli niitä.

Aamu valkeni reippaana. Aamupala klo 8:00 alkaen samassa pihassa olevassa ravintolassa. Pöytään kannettiin kuppi kahvia, lautasellinen leikkeleitä ja leipää. Lopuksi vielä täytetyt blinit. Mehua sai tilauksesta, mutta ei se sitten kuitenkaan mitän maksanut?

Lähdimme kävelemään kohti asemaa, koska juna lähti Terijoelle klo 9:35. Polkuvenepojatkin olivat jo reippana töissä, ei siellä paljon nukuta ei. Junassa vähän lepoa puupenkillä ja Red Deviliä. Kyllä se päivä siitä käyntiin lähti.

Terijoella otimme paikallisen bussin 213 hotellille. Bussi oli kyllä niin täynä ku täynnä olla voi. 14r hinta ja kyllä sitä matkaa asemalta varmasti 3km oli. Ei olisi jaksanut kävellä ei! Hotellissa sujui tsekkaus ihan hyvin ja saimme niin hienon huoneen ettei mitään rajaa. Kylpytakit, suihkumyssyt ja kaikki. Siinä vaiheessa meille vissiin valkeni vasta, että terveyskylpylähän tämä ?! Siinä vaiheessa alkoi olla jo aika terve olo, eli vaikutus oli heti huomioitavissa. Suosittelen :-)

Hotlalta lähdimme etsimään terassi/ruokapaikkaa ja johan sellainen rannasta sitten löytyikin Pohjolan Riviera hotlan luota. Saslikkia ja evästä sen verran paljon, että piti oikeen toinen pöytä viereen kantaa. Ei ne eväät olis muuten sopineet siihen. Vodkua ei sieltä valitettavasti saanut, mutta Kureli oli kylymää!!

Lähdimme kävelemään rantaa pitkin ja nautimme ihanista maisemista ja kai jostain muustakin. Simpukankuoria oli rannalla uskomattoman paljon. Iltapäivästä siellä oli vielä aika hiljaista. Kävelim Kultaiselle rannalle asti ja ajatelimme mennä Ravintola Terijokeen (Mannerheimin kanssa jotain tekemistä??), mutta iso oli remontti sielläkin ja avautumassa seuraavana päivänä. Vieressä oli kuitenkin Hall Mannergeim ja istahdimme sinne. Pivat heti eri hinnoissa, 80ruupelia baltika. Tanechka joi kahvia!

Rannalta lähdimme kävelemään kohti keskustaa ja pääsimme Leninin patsaalle. Siellähän se komeena seisoi, niinkuin monessa muussakin paikassa. Pojat puhalteli saippuakuplia Leninille. Pitäähän sitä juhannuksena saippuakuplia olla!

Kävelimme pääkatua kohti keskustaa ja asemaa. Päädyimme Cafe Polisin terassille. Ihan ok paikka, mutta jos mie jostain valitan se on harvoin. Siellä oli oikeasti niin tympeä tarjoilija, että ei viittitty käyä koko reissun aikana siellä ku 5 kertaa! Jossain vaiheessa toivoteltiin sputnikeille hyvää matkaa ja istuttiin vielä hetkinen itse.

Paikallinen tori piti tietenkin tsekata, mutta kiinnihän se oli menossa. Ei auttanut. Mietittiin iltasuunnitelmia ja päätimme lähteä Raivolaan. Se on tuo mapko135kg siitä nii paljo puhunu, että pitihän se lähtiä kattomaan. Eiku taksi alle ja Raivolan pensionaatille. Kyyti oli kovaa ja halpaa. Ilmeisesti 40 nopeusrajoitus tietyöalueella tarkoittaa sitä, että 40 on vähimmäisnopeus ja kyllähän sillä Ladalla 120 piti menä..

Raivolassa mentiin tulitikkuja lainaamaan ja nälkäki siinä tuli. Otettiin lohipastat 300r, seljanka 100r. Huomioitavaa ettei Venäläistä olutta taaskaan ollut. Juotiin siis vettä! Syönnin perään lähdimme käveleskelemään ja etsimään kafe staraja datshaa. Siellä jäätelökahveet ja olutta. Polkuveneilemäänkin olisi tehnyt mieli, mutta en saanut kaveria. Yks työmies sieltä olis töittensä perään voinut tulla, mutta ei sitä jaksanut ootella. 120r olis siellä polkuveneily maksanut.

Pensionaatin kentällä oli marsuja ja päätimme kysyä kyytiä niiltä kylille. 30r per naama oli kuuleman hinta. Perhana huijasivat siinäkin, sisään mennessä ja maksettaessa hinta oliki 20r! Että semmmosta peliä siellä. Kannattaa olla varovainen!

Terijoella mentiin kaupan kautta taksia kyseleen ja tosiaan siinäki ajateltiin, että 100r on kelpo hinta ja meitä ei huijata jumalauta. 50r otti sitten siitä, että kaikkea sitä tapahtuu. Hotlan lähellä oli vielä kesäkahvila, jonne meidänkin jalat vielä veivät. Paikalla oli myös Dima Bilanin velipoika ja pivo 50r.

Siinä vaiheessa alkoi olla jo niin hyvässä vedossa, että suunnaksi terveyskylpylän yökerho. Hotellin asukkaat pääsivät ilmaiseksi sisään (piletti piti hakia respasta). Länsipoppia ja strippari siellä, eli ihan tavallinen venäläinen yökerho. Pivo 100r ja hapotonta! Sen jälkeen nukutti aika huonosti.

Aamupala oli ihan ok. Seisova pöytä ja valikoimaa oli monenlaista. Metukka oli kyllä vähän kummallisen makusta vai olikohan se vika maistajissa? Olihan sinne ilmestynyt ylön aikana jostain suomalaisiakin. Matka-Mekka järjestää jonkulaisia turneita Terijoelle, mutta ei perehdytty enempää. Saimme myös kuulla, että tuhannenmarkanruplalla ei saa Venäjällä ennää mitään. Outoa?

Siinä vaiheessa terveyskylpylöintiä oli jo sen verran ylikuntoinen olo, et päätimme lähteä käymään kaupungissa. Nappisilmällä asemalle 100r ja asemalta lähti miltei nonstoppina marsuja kohti Pietaria. 60r maksoi kyyti staraja devernajan metrolle ja matka-aika n. 1h. Peräpenkillä oli jollain kohmelo! Ja eihän siinä mennyt kuin 3 tuntia ku Terijoen hotlalta oltiin Junonalla. Ollaankohan me siellä ennenkin käyty, ku baarin tyttökin jo niin iloisesti tervehtii ja kyseli mitä sille vanhalle miehelle kuuluu joka viimeksi voi huonosti? Käyhän Poro ilmoittautumassa! Et oo vissii käynynnä..

Junonalla on viikonloppuisin kyllä säpinää. Kirpparipuolikin tosi laaja ja paljon oli taas hyviä pinssejä! Ja löytyihän tuolta 20r:lla Pietarin olutfestareittan 2007 kuppi. Olen siis melkein ollut siellä festareilla (eihän sieltä kuitenkaan mittään olis muistanut!).

Nälkähän siellä torilla tuli ja menimme muutaman mutkan ja eksymisen kautta Tres Amigokseen Ul. Rubinshteina 25 ,kunnon juhannusmätölle! Erittäin suositeltava Meksikolainen ravintola hyvällä ruoalla ja kohtuuhinnoilla.

Paluumatka taitettiinkin sitten paikallisjunalla hintaan 72r ja matka-aika oli melkein 1,5h. Marsu siis suositeltavampi vaihtoehto. Juna oli täynnä meitä maalle matkaajia.

Terijoella vielä Policen terassille ja maailmaa parantamaan. Pidimme siinä myös jonkinlaista tietotoimistoa, kun meiltä koko aika tultiin kysymään kaikenlaista. Ja meillähän oli vastaus kaikkeen ;-) Ja ne znaju. Joku siinä tuli meille sitten tarjoamaan jotain kulttuurikierrostakin. Vanhoja sotapaikkoja oltas hänen kanssa päästy kattelemaan. Jossain mettässä olis kuulemma ollu.. Joo, no ei jaksettu lähtiä.

Kävelimme rannalle ja katselimme suljettua huvipuistoa. Paikallinen tanssilavakin oli perkule kiinni. Ajattelimme tsekata ravintola Terijoen, että josko remppa on valmis ja olihan se? Eivät vaan huolineet meitä kassialmoja sissään sinne vaan ohjasivat rantahietikon kautta pois. Kumma juttu! Eivät kyllä tienneet kelle puhuivat. Jotkut avajaiset siellä kai oli ja hirveesti ilmapalloja. Jouduimme tyytymään hotlan viereiseen kesäbaariin, jossa oli muuten helkkaristi itikoita! Ei jaksanut enää yökerhoon. Juhannuspäivä oli täynnä n. 02.00.

Aamupalalla tietysti reippaana ja kaurapuuroa hui..viin. Lähdimme hotellilta ajoissa bussilla kohti keskustaa ja kierreltiin torilla. Kassien kanssa oli kurja liikkua ja kamalan kuumakin oli. Päätin hyvästellä kaverit ja hyppäsin Pietariin menevään marsuun ja vaihteeksi suomen asemalle. Sama 60r ja tunti meni..

17:20 lähti juna kohti pohjoista ja sitä ennen ehdin käydä ostamassa eväitä (kaurapuuroa ja konjakkia) ja syömässä teremokissa blinit. Aurinko lämmitti ihanasti ja helposti olisi kyllä voinut jäädä junasta.

Laatokan asemalle oli tullu kunnon turvatoimet. Laukkusäilytykseenkin tarvitsi passin ja tunnin aikana mitä siellä istuskelin tuli monta kertaa kuulutus miliiseistä ja dokumenttien tarpeellisuudesta. Oli turvallinen olla ;-)

Junassa sain matkaseuraksi vanhemman naisen, joka oli myös menossa Murmanskiin äitinsä luo. Äidillä oli tulossa 90-vuotis synttärit ja hän oli menossa niissä auttamaan. Ihan kaksistaan sitä matkaa taitettiin vaikka olis molempien päällä ollut paikat vapaana. Aika hiljainen ja rauhallinen matkakaveri se kyllä oli, mutta ehkä se teki ton juhannuksen perään ihan hyvää. Manaili vaan koko aika ittekseen, että mitä tästä tullee mitä tästä tullee? Olis pitäny varmaan Murmanskissa kysyä, että no mitä tästä tuli? Voi ziisus.

Junamatka meni ehkä vähän liiankin nopeasti. Nukuin juhannuksen univelkoja poies ja annoin vain junan kuljettaa. Illalla Cvirin asemalla kävin kamala kuhina kalakauppiailla. 120ruupelia olis maksanut iso paistettu kala. Olishan se voinut ihan hyvää olla, mutta en nyt kuitenkaan viittiny kuumaan kupeeseen moista ostaa. Ja onneksi ei ostanut naapuripetiläinenkään. Kovasti kyllä koitti tingata, mutta ei sitten vissiin päässy sopimukseen. Onneksi. Tuntu olevan niin tarkka rahoistaan, ku ei uskatanut edes avata pravodnikan antamaa pakettia (ruokaa ja pesuvehkeitä), että mitä se maksaa? Eihän se mittää maksanut! Eivätkä muuten lakanoistakaan perineet enää erillistä maksua. Pedit oli valmiiksi pedattuna ja radiokin pysyi vireessä koko matkan. Liiankin hienoa!

Aamulla heräsin Vienan Kemissä. Asemalla ehti tallailla n. 20min ja katsella tuttuja kulmia. Mishaa ei näkynyt. Harmi! Rauhassa laittelin teetä ja söin kaurapuuroa. Ei ollut mihinkään kiire ja sielu lepäsi.

Iltapäivällä poikkesin ravintolavaunuun. Hiljaista oli sielläkin. Yksi mies minun lisäksi ja hänkin lähti heti pois kun menin. Paikan tarjoilijar ompeli verhoja ja isäntä oli essu päällä niin hutikassa, että ei siitä ollu munia paistamaan. Eikä niilläkään ollu mihkään kiire. Loppujen lopuksi sain kuitenkin varsin maittavan annoksen eteeni ja oluttakin. Asioilla on tapana järjestyä! Jälkiruokalista oli aika mielenkiintoinen. Sitruunaa sokerilla on ainut vaihtoehto. Hmmmmm... No, jätin kokeilematta.

Apatiitilla oli komeat vuoret. Hiipinävuoretko ne oli novymost? Lunta oli vielä vuorilla ja liekkö koskaan sulaakaan. Räntää satoi. Hyttikaverista alkoi tulla jo ystävä. Huolehti minusta, kun minulla ei ollut tarpeeksi lämpimiä vaatteita. Heti aamulla piti kuuleman mennä torilta ostamaan villapaita. Joo, ostan sisäisen sanoin. Ei tainnut ymmärtää!

Vaunuemännällä oli apulainen. Ilmeisesti jonkulainen harjoittelija, koska vanhempi komenti nuorta koko ajan ja kyllähän siellä hommat toimikin. WC oli koko matkan todella siisti ym. Loppumatkasta apulainen kyllä alkoi olla aika humalassa vai olikohan se se junan keikutus? 3h ennen Murmanskia meni jo ravintolavaunukin kiinni ja alkoi olla jo perillä olon meininki. Hassua, ajattelin. Juna kuljetti kuitenkin vielä aika tovin ja ulkona satoi räntää.

Laittelin teetä ja otin Bergeragia lämmikkeeksi. Venäläiset konvehditkin alkoivat käydä vähiin. Aika tarkasti oli junaeväät mitoitettu.

Murmanskissa oli 5 astetta kun hyppäsin junasta úlos ja lumen sekaista vettä satoi... Vaan mikäs siinä olis masentanut? Otin suunnan hotellia kohti, mutta piti jo välillä tietä kysyä kun kaikki näytti kesällä kuitenkin niin erilaiselta kuin talvella.

Hotelli Arktika oli suljettu paloturvallisuusviranomaisten puolesta ja tosi iso remontti tulossa. Vietin yöni hotelli Meridianissa, joka ilmeisesti on kaupungin hienoimpia hotelleja. Oma huone, mutta yhteinen wc ja suihku toisen huoneen kanssa maksoi n. 70e/yö.

Vein tavarat hotellille ja lähdin vielä vähän iltakävelylle. Lenininkadulla kävin jossain pienessä kuppilassa pitsalla (65r) ja kaljalla (25r). Hinnat pikkasen eriluokkaa kuin Pietarin pääkadulla. Kuppilassa tutustuin paikalliseen Volodjaan, jonka kanssa tarinoitiin pitkät pätkät. Hän lupasi järjestää minulle seuraavana aamuna kyydin, koska oikeaa taksia ei kannata huijauksen takia ottaa. Annoin puhelinnumeroni ja pyysin soittamaan aamulla. Lopuksi hän vielä saatteli minut kaupan kautta hotellille ja pummasi tupakan.

Huoneessa ei ollut jääkaappia ja niimpä olin jättänyt 4 oluttölkkiä ja pullon vettä pussissa huoneen ikkunalaudalle (ulkopuolelle). Vaan takaisin tullessa ei pussukkaa enää ollut. On niitä vissiin hämähäkkimiehiä Murmanskissakin. Kyseessä oli kuitenkin 7. kerros. Noh, kaikkea sattuu.

Aamulla nukutti n. 07:30 saakka ja olin virkeänä aamupalalla. Ei ollut tungosta sielläkään. Saksalaisia ja Norjalaisia oli minun ja Venäläisten lisäksi. Aamupala ihan suht ok ja monipuolinen. Volodja ei soittanut, mutta ehkä ihan hyvä niin.

Aamupalan jälkeen lähdin ostamaan lippua seuraavalle päivälle. Sekin oli aikamoinen projekti. Ensin jonotin 1/2h väärälle tiskille, sitten toiset 1/2h oikealle, mutta tietenkään en ollut tajunnut ottaa passia mukaan eli eikun takaisin hotlalle passin hakuun. Yritin passinkopiolla saada hommaa hoidettua, mutta myyjä kirkui melkein naama punasena, että ei se ole mikään dokumentti! No, eihän se ole ei.. Anteeksi maalaisuuteni. Hain passin ja taas jonotin ollakseni taas väärällä tiskillä. Olivat sillä aikaa muuttaneet. Vaan ei siinä mennyt kuin vajaat 2h niin minulla oli loppu varattuna seuraavaksi päiväksi Ivaloon.

Kävin paikallisesta kirjakaupasta tekemässä perinteisiä ostoksia ja ostin Murmanskin kartan. Päivä ei ollut kuitenkaan vielä puolessakaan niin ajattelin että kokeilen pääsenkö kampaajalle? Aika järjestyi heti ja tulihan tästä ainakin punainen! Hinta 1090r leikkauksesta ja värjäyksestä. Helsingissä olisin saanut maksaa 100e enemmän eli melkein kannattaisin alkaa käymään kampaajalla siellä.

Kampaajan jälkeen lähdin neuvotteleen taksimiesten kanssa. Volga miehellä oli kova hintapyyntö ens alkuun 2500r/4h. Tarjosin 1500r, vaikka ajattelin senkin olevan liikaa. Ei kelvannnut, mutta hyvä niin. Ei se Volga ikinä minua ole niin viehättänytkään. Niitten Volgien välissä oli pienenä, mutta ei yhtään vähäisenä Lada ja Sasha. 1000r ja melkein 5h hurrailtiin.. Ja Sasha oli selvästi onnellinen saadusta keikasta.

Ajeltiin Aliosha patsaalle ja ne pari muuta pakollista nähtävyyttä. Kirkko ja majakka. Ogni-hotellilta oli myös komeat näkymät yli kaupungin. Ei Murmanski kesällä niin karu paikka ole, mitä muistelin kun viimeksi oli huhtikuuta kun siellä olin. Paljon siellä oli vihreääkin. Paikalliset toritkin tuli kierrettyä Sashan kanssa ja moikkailtua sen kavereita. Paljon oli taksikuskilla tuttuja kylillä ja kommeita miehiä. Sasha kantoi minun rosanpunasta ruusupussia, ku mie shoppailin. Käytiin ostamassa paikallista vodkaa (VIRMA), leipää ja konvehteja. Suda tuda ja Murmanski tuli aikalailla nähtyä. Kävimme myös ajamassa Kolassa, siinä läheisessä kaupungissa ja joimme teet siellä.

Kierroksen jälkeen hotellille hetkeksi huilaamaan ja sitten liikenteeseen. Kävin lonkerolasin äärellä kirjottelemassa kortteja ja vein ne paikalliseen postiin. Postitoimisto on siellä kyllä näkemisen arvoinen. Konttorissa on myynnissä mannaryynejä (??), petivaatteita, makaroneja, leluja, työkaluja.. Hmmm. Löysin CCCP-tupakkia kartongin 100r. Hienoja tupakeita, aijai..

Kävin vielä kiertämässä Volna tavarataloa ja ostelin jotain pientä. Illallisen nautiskelin sitten perinteisesti Kaukaasialaisessa ravintolassa Alanissa. Oli viime kerrasta tarjoilijatyttöjen hameenhelmat pidentyneet!? Turskaa pöytään ja tietysti hatsapuria juustolla. Hyvää oli ja ei ollu kallistakaan. Taitaa olla kyllä kaupungin hienoimpia ravintoloita kuitenkin.

Hotellilla olin väsyneenä mutta onnellisena jo n. 22:00. Naapurihuoneen russkajan kanssa oli vaan pikkasen ongelmia. Tuli koputtelemaan, ku olin päässyt huoneeseeni. Pikkasen tai vähän enemmänkin tais emäntä olla maistissa. Olisi pyytäny mua kylään hänen puolelleen, mutta humalatilasta johtuen kyl näytti siltä, että ei olla ollenkaan samalla aaltopituudella joten toivottelin nätisti hyvää yötä! Hetkisen kuluttua tyttö koputtelee uudestaan, mutta en viittinyt avata. Ovi kolahti ja hän läks. Ajattelin, että onneksi ja nytten maate. Meni hetkonen ja kohta kuuluu 2 naisten keskustelu eteisestä ja minun ovea alettiin rappaamaan. Karjaisin sitten vaan et mitä? Kohteliaasti englanniksi pyydettiin anteeksi ja kamala papatus alkoi venäjäksi tälle minun naapurille. "Onhan hän siellä, mitä te tarkoititte.." Ilmeisesti naikkonen oli käyny hakemassa henkilökuntaa paikalle, että mulla ei ole kaikki hyvin kun en avaa ovea? Sillon ei naurattanut, mutta aamulla jo nauratti..

Aamulla ei naapurista sitten kuulunut pihahdustakaan? Oliskohan pitänyt huolestua? Kävin aamupalalla ja lähdin 8:30 lähtevään Murmanski-Ivalo bussiin. Rajajoosepin tie oli aika kurjassa kunnossa Suomen päässä. Tietyö kestänyt vissiin 10 vuotta ja aina näyttää siltä, että eihän tästä paljoakaan puutu. Vaan hyvin sieltä selvittiin n. 5h Ivaloon parin stopin kanssa. Murmanskista kesti kotiin 27h suomen kautta, mutta Pietarista olisi mennyt vielä reilut 12h enemmän. Vaan mikäs kiire olis ollut? Ehkä valitsen ensi kerralla kuitenkin sen pidemmän reitin..

Pikainen reissuhan tuo oli Murmanskiin, mutta paljon voi ehtiä lyhyessäkin ajassa. Vaan täytyy sinne vielä palata. Ehdottomasti!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä