Et kuinka moni masentunu on itsetuhoinen?
Ite oon, viiltelen, mut en oo tehny sitä pitkää aikaa, ku on kesä. Joku huomais.
En tiiä ees oonko masentunu, ehkä vaa heikko, pakko satuttaa... Paska homma ja jokaisen viillon jälkee kauhee morkkis, mut alan mennä koht kohti elämää, tai niin luulen viel yks vastoinkäyminen ja painun yksinäisyyteeni ja mietin kannattaako sittekkää jaksaa maailmaa... Sanotaa aina, et kannattaa, sitä mä en tiiä, ku oon vaa ihminen... Liian nuori tähän maailmaa.
Ite oon, viiltelen, mut en oo tehny sitä pitkää aikaa, ku on kesä. Joku huomais.
En tiiä ees oonko masentunu, ehkä vaa heikko, pakko satuttaa... Paska homma ja jokaisen viillon jälkee kauhee morkkis, mut alan mennä koht kohti elämää, tai niin luulen viel yks vastoinkäyminen ja painun yksinäisyyteeni ja mietin kannattaako sittekkää jaksaa maailmaa... Sanotaa aina, et kannattaa, sitä mä en tiiä, ku oon vaa ihminen... Liian nuori tähän maailmaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä masennukseen kuuluu itsetuhoisuus, ainakin minulla. Olet ilmeisesti niin nuori että viillot paranevat. Minun arvet ovat jo viisi vuotta vanhoja ja edelleen näkyvissä, siis ei kannata.
psykoosiin, jossa olin itsetuhoinen.
Olin 3 kuukautta sairaalassa ja siellä oli useita ihmisiä, joilla oli tämä viiltely ongelma.
Onko sinulla lääkitys ?
Kannattaa hakea itselleen apua !
Eipä oo lääkiyistä, en haluu mitää sellast, ku en ees tiiä oonko masentunu tai mitää. Sairaan surullinen ja onneton. Ja liian yksinäinen.
En mä ittelleni hae apua, ku en haluu et kukaa tietää täst. Meinasin äskenki mennä viiltää, mut järki kiels. Kohta mökille ja siel tuoreet haavat havahduttais perheen, sitä en haluu...
Onks tääl suurin osa kävijöist täysikäsii? Tuntuu, et oon ainut nuori...
Onks ihminen, joka viiltelee henkisesti sairas, ku yritän olla normaali, mut en vaa jaksais.
Mä en tiiä ketää muuta joka tekee näin, satuttaa itteään. Nii ja voin sanoo, etten oo mikää teiniangsti vaa useimmiten järkevä nuori nainen. Inhottaa, et jos on surullinen ni sanotaa, et angstaa, ku yritän välttää sitä.
Tuntuu vaa et kaikki kaatuu päälle, en jaksais...
Nii ja masentuneelle ja itsetuhoiselle: Oon nuori ja arpii näkyy, mut ei sillee liian paljo, ne pystyy peittää ja viillän partakoneen teräl, ni sil ei kai näy niin pahasti, en tiiä.
Kauan jo viillelly, mut en mitenkää päivittäin tai säännöllisesti.
hae hyvä ihminen ittelles apua, enne ku on liian myöhästä! Itse jo 18-v. enkä tajunnut hakea apua, ja suossa olen yhä.-
Mä en vaa pysty, liian vaikeet...
Mä olen ollu masentunu omasta mielestäni jo tosi pitkään, yli 5 vuotta, vaikuttanu elämään tosi paljon, olen aina ollut itsetuhoinen, mutta en koskaan aikaisemmin ole viillellyt muuta kuin kuukausi sitten kun olo niin kamala että olisin tappanut itseni jos en muuten olisi viiltänyt itseäni, ei vaan voinu mitään, en ehkä viillä enää koskaan kun en verta kestä nähdä siitä tulee ihan kauhee olo, ja viiltäminen sattuu ja haavat näkyy varmaa ikuisesti kun jäävät ihon alle.
Älä yritä olla normaali, ole oma itsesi, se on iso taakkaa, mutta ei ole helppoa esittää jotain muuta kuin on. Olen vielä nuori mutta kasvat kyllä, ei kenenkään elämä ole helppoa, arvet kertovat elämästä, mutta yritä nyt kuitenkin olla viiltelemättä jos vaan pystyt, ei se auta, mut jos et pysty lopettamaan viiltelyä niin luulen et sit ainankin tarviaisit apua, mut uskon et pystyt kyllä lopettamaan jos vaan haluat.
Ei elämää kannata hukkaan heittää, se on ainutkertainen tilaisuus, ja sinä ja olet ainutlaatuinen, kannattaa elää aina seuraavaan päivään, pitkään olen halunnut tappaa itseni mutta olen selvinnyt vaikeuksien läpi hengissä tähänkin päivään ja olen hyvä että niin kävi.