Syömishäiriö saa ajattelemaan kieroutuneesti!!
Olen vasta lipsunut tämän sairauden ja hulluuden pariin, ja tavoitepainolukematkin ovat jatkuvasti alhaisemmat.. ei tyydy mihinkään.. täytyisi olla totaalisen sairas ja alipainoinen, ennen kuin kuvittelisi olevan tyytyväinen.
Meidän pitää ymmärtää se, ettei me olla tyytyväisiä itseemme, onnellisia, vaikka pääsisimmekin tavoitepainoomme! Se on vaan HARHAKUVITELMA, että tietyn painoisena kaikki muuttuisi! MINKÄ IHMEEN TAKIA SE MUUTTUISI???
Tavoitellessamme tuota maagista painoa menetämme otteen oikeasta elämästä, ihmisistä ympärillämme, sulkeudumme omaan kuoreemme suunnittelemaan sairaanloisia suunnitelmiamme!
Tää mielensairaus aiheuttaa valtavia ajatusvirheitä.. meidän tulee yrittää ratkaista meidän ongelmia KOHTAAMALLA ne elävässä elämässä, ei sairastuttamalla mieltämme ja ruumistamme! Se vie hautaan, ei onnelaan!
Tiedän.. jo saavutetut pienet etapit tuovat tunteen elämänhallinnasta, hetkellisen onnellisuuden tapaisen "yliluonnollisen" kokemuksen.. mutta se on vaan HETKELLISTÄ. Seuraavana päivänä on jo uudet tavoitteet, pienemmät syödyt kalorimäärät. Suuremmat kulutetut kalorimäärät!
Tää kaikki vie harhaan!! Itse vasta aloin ymmärtämään nyt kun kroppa ja mieli ei tahdo toimia kuin ennen.. Yrittäkää ihmiset hyvät sisäistää tuo asia, sillä tämä sairaus ei tee meitä onnelliseksi. Se pilaa kaiken sen, mitä meille on annettu!
Kovasti voimia kaikille ja parempaa, terveempää huomista!
Olen vasta lipsunut tämän sairauden ja hulluuden pariin, ja tavoitepainolukematkin ovat jatkuvasti alhaisemmat.. ei tyydy mihinkään.. täytyisi olla totaalisen sairas ja alipainoinen, ennen kuin kuvittelisi olevan tyytyväinen.
Meidän pitää ymmärtää se, ettei me olla tyytyväisiä itseemme, onnellisia, vaikka pääsisimmekin tavoitepainoomme! Se on vaan HARHAKUVITELMA, että tietyn painoisena kaikki muuttuisi! MINKÄ IHMEEN TAKIA SE MUUTTUISI???
Tavoitellessamme tuota maagista painoa menetämme otteen oikeasta elämästä, ihmisistä ympärillämme, sulkeudumme omaan kuoreemme suunnittelemaan sairaanloisia suunnitelmiamme!
Tää mielensairaus aiheuttaa valtavia ajatusvirheitä.. meidän tulee yrittää ratkaista meidän ongelmia KOHTAAMALLA ne elävässä elämässä, ei sairastuttamalla mieltämme ja ruumistamme! Se vie hautaan, ei onnelaan!
Tiedän.. jo saavutetut pienet etapit tuovat tunteen elämänhallinnasta, hetkellisen onnellisuuden tapaisen "yliluonnollisen" kokemuksen.. mutta se on vaan HETKELLISTÄ. Seuraavana päivänä on jo uudet tavoitteet, pienemmät syödyt kalorimäärät. Suuremmat kulutetut kalorimäärät!
Tää kaikki vie harhaan!! Itse vasta aloin ymmärtämään nyt kun kroppa ja mieli ei tahdo toimia kuin ennen.. Yrittäkää ihmiset hyvät sisäistää tuo asia, sillä tämä sairaus ei tee meitä onnelliseksi. Se pilaa kaiken sen, mitä meille on annettu!
Kovasti voimia kaikille ja parempaa, terveempää huomista!
Vastaukset 4
Vanhimmat
! hyvä!
kaikkien meidän pitäisi osata tuo teksti ulkoa. se on niin totta että ei tästä oikeesti mitenkään hyödy! ollaan vaan itsekeskeisiä... itsepäisiä paskoja. Siltä musta ainakin tuntuu ku luin :'( oon itekki nyt kääntäny suuntaa ja on ollu vaikeeta mut toi autto ja lisäs motivaatiota parempaan huomiseen!
Mulla taas menee ihan toisn päin. Jos oon laihtunut tavoitepainooni, niin oon ihan mielettömän onnellinen ja kaikki ihmiset mun ympärillä saa myös nauttia siitä. Jaksan ja haluan tehdä asioita ja oon oikeasti iloinen. Kun taas lihon, en jaksa enkä halua mitään. Oon inhottava paska kaikille ja eniten kärsii poikaystäväni. Onks kellään muulla näin?
Täältä löytyy! NYt oon kahen viikon sisään onnistunut laihtumaan vyötäröltä ja lantiolta puoltoista senttiä, hullulta tuntuu sanoa mutta minusta ei varmaan koskaan oo tuntut näin hyvältä. Tosin taisin jostain joskus lukea, että anoreksian alussa useat tuntee niin ja sitten se masennus iskee lopulta, kun tuntuu, että mikään ei riitä.
Jos on nälkä ja syö huonosti, ei ihme jos tuollaisia tuntemuksia ja ajatuksia syntyy. Mieli ja keho ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Jos syöt normaalisti ja hyvin, et enää ajattele tuollaisia.
Syömishäiriö syö ensin kehoa, sitten se alkaa nakertaa aivoja pienemmäksi, jolloin sinne ei mahdu enää muuta kuin ruoka ja kalorit.