vailla huolta ja rahapulaa ja vailla vastuuntuntoa, mutta nainen on häiviöllä.
Rahat ei riitä lasten elttämiseen, ei itsensä hyvinvoinnista puhumattakaan, itsestä ei jaksa huolehtia, ja vastuu painaa vuorokaudet läpeensä.
Sitten kaiken kukkuraksi lapsettomat ihmiset alkavat arvostelemaan ihmistä, jonka päivästä ei ole harmaata aavistusta.
Äidit ovat arvostuksen ansainneet. Äidit ovat suuremman tilipussin tai avustukset ansainneet. Äidit ovat ansainneet aikaa itselleen.
Itse en ole voinut kuvitellakkaan että olisin ollut lasteni aikana päivääkään töissä kodin ulkopuolella sen jälkeen kun ukko lähti etisimään onneaan. Olen elänyt kaikilla mahdollisilla tuilla mitä hakea saattaa. Silti äidin työpanos on niin hurja, että se raha ei koskaan korvaa äidin työtä.
Juu, kohta joku saarnaa, että anna lapset isälle! Ei siis ole siitä kyse, ettenkö lapsiani olisi hoitanut ja heistä huolta piänyt, vaan ihmettelen sitä, että sellaisella työmäärällä, mikä äidille eronmyötä jää, ei sillä raha summalla elä hullukaan. Sen on varmaat mieskin tajunnut, ja siksipä ei heitä luokseen edes halunnut.
Nyt lapseni ovat niin isoja, ettei hoitajaa enää tarvi, joten voi isäkin huokasta helpotuksesta, ettei puhelin soi, ja lapset häiritse vapaa iltaa ja rauhaa. Niin, millainenhan mies siitä miehestä onkaan tullut vapaina vuosina? Oisko tullut joskus vastaan? Taisi olla vaan tuntematon mies...!
Rahat ei riitä lasten elttämiseen, ei itsensä hyvinvoinnista puhumattakaan, itsestä ei jaksa huolehtia, ja vastuu painaa vuorokaudet läpeensä.
Sitten kaiken kukkuraksi lapsettomat ihmiset alkavat arvostelemaan ihmistä, jonka päivästä ei ole harmaata aavistusta.
Äidit ovat arvostuksen ansainneet. Äidit ovat suuremman tilipussin tai avustukset ansainneet. Äidit ovat ansainneet aikaa itselleen.
Itse en ole voinut kuvitellakkaan että olisin ollut lasteni aikana päivääkään töissä kodin ulkopuolella sen jälkeen kun ukko lähti etisimään onneaan. Olen elänyt kaikilla mahdollisilla tuilla mitä hakea saattaa. Silti äidin työpanos on niin hurja, että se raha ei koskaan korvaa äidin työtä.
Juu, kohta joku saarnaa, että anna lapset isälle! Ei siis ole siitä kyse, ettenkö lapsiani olisi hoitanut ja heistä huolta piänyt, vaan ihmettelen sitä, että sellaisella työmäärällä, mikä äidille eronmyötä jää, ei sillä raha summalla elä hullukaan. Sen on varmaat mieskin tajunnut, ja siksipä ei heitä luokseen edes halunnut.
Nyt lapseni ovat niin isoja, ettei hoitajaa enää tarvi, joten voi isäkin huokasta helpotuksesta, ettei puhelin soi, ja lapset häiritse vapaa iltaa ja rauhaa. Niin, millainenhan mies siitä miehestä onkaan tullut vapaina vuosina? Oisko tullut joskus vastaan? Taisi olla vaan tuntematon mies...!
Vastaukset 45
Vanhimmat
kun yksinelämisen
Minä olisin ILOMIELIN ottanut lapsen vuoroviikoiksi ja ehkä jopa maksanut silti elaria jonkinverran exälle!!..mutta ei! 5 yötä joka toinen viikko sain. Ei siis rahasta kiinni, vaikka pienituloinen olenkin, samanverran melkein menee lapseni hoitoon kuin toisessa kodissa (äidin luona). Ja hän saa sentään lapsilisät ja minun maksamat elatusmaksut ja asumistukea..Mitä minä?? en mitään rahoja..minä vain maksan ikävästä ja tietynlaisesta "syrjäytetyksi" tulemisesta...Etällä pyyhkii siis hyvin?? Katsos jos olisin renttu isä, tapaisin lastani silloin kuin baarireissulta tms. kerkeäisin..mutta ei..Minä rakastan lastani!!..Protestoin vaan tätä sairasta systeemiä vastaan!
-etäisä vasten tahtoaan-onneksi läheinen etäisä..-
hyvä isä vielä erottuaankin. Kaikki ei kuitenkaan sitä ole. Jokainen meistä kokee vääryyttä, ja ehkä sitä oikeaa tapaa ei ole. On vain yritettävä joustaa ja ymmärtää ja sopia. Siihenkään ei kaikista ole.
Tietenkin on väärin hyviä isiä kohtaan, ja nykyinen tapa on todella epäreilu.
Mutta on isiä, jotka eivät välitä lapsista, eikä välitä pärjääkö he rahallisesti vai ei. Luistavat vastuusta. Ja luulen että heitä on enemmän kuin hyviä isiä. Mistä johtuu, kuka tietää. Ei kaikki ex vaimotkaan voi olla pahjoja, ja heitä useimmiten syyllistetään jopa lasten manipuloinnista. Meillä kaikilla on syynsä käyttäytyä jollain tapaa vastoin toisen näkemystä. Koskaan ei pysty tekemään niin oikein, joka miellyttää kaikkia.
Totta haastatte, että yh-aidit tai yh-isät tarvitsisivat enemmän tukea. Rahallista sellaista. Elatusmaksut ovat kuin kärpäsen paska, lapsilisät luokattoman pienet... Minulla on lapset n. 11kk vuodesta, ja vapaa-aikaa ei juuri ole. Se ei haittaa, mutta olisi kiva pärjätä edes kohtalaisesti.
Olen työssäkäyvä mies, ja lapset ovat syksyllä jo molemmat koulussa. Ainakin viime vuosi meni "hiukkasen" tiukille rahan kanssa. Olisi kiva saada maksettua kaikki laskut ja syödäkin vielä loppukuukausi ilman ikuista laskemista... Kyllä lapseni ovat mielestäni sen ansainneet. Jos meillä vanhemmilla olisi hieman helpompaa, eiköhän se näkyisi myös lasten hyvinvoinnissa? (enkä tarkoita mitään leluja tms.)
Ikuiset vaalilupaukset ovat vielä odottelemassa toteutumistaan. Ohjatkaa hyvät päättäjät rahavarat oikeisiin osoitteisiin! Kyllä oopperaa kaikki tarvitsevat??? (jep jep) Hyvinvointivaltio ei ole oopperaa, vaan sitä että pidetään huoli omista. Lapsille ja vanhuksille enemmän tukea ja sitä kautta parempaa elämäntasoa!! Vanhukset ovat maamme rakentaneet, ja lapset tulevat pitämään siitä huolen.
Osoitetaan kunnioitusta ihmisyyttä kohtaan! (prkl)
on se toistepäin et isät unohdetaan erossa, kuinka usein edes harkitaan olisko isä parempi huoltaja lapsille kuin äiti? Tuhlaako yh.äidit ajatuksiaan siihen miltä isästä tuntuu tavata lapsiaan vain joka toinen viikonloppu kun itse saa nähdä ja kokea joka päivä kuinka oma lapsi kasvaa ja kehittyy. minun miehellä on 4 lasta edellisestä liitosta ja ero ei johtunut miehestäni ja tuntuu pahalta seurata sivusta sitä katkeruutta ja surua kun ei voi osallistua lastensa elämään niin paljon haluaisi. Meillä on yhteinen lapsi 2v. ja mieheni saa kokea ja nähdä ja opettaa koska minä en sitä voisi ikinä mieheltäni pois viedä eikä mieheni sitä minulle tekisi. Miksi yh.äideillä on aina ensimmäsenä valitus lauseessa RAHA? me ollaan aika tiukoilla elatusten takia eikä valiteta, eikä ne isät kauheesti porskuttele eteenpäin, aika usein ne jää paikoilleen räpiköimään, Olisit vaan lähteny töihin ettei tarvi tuilla elellä, vaikka minäkin saisin enemmän rahaa jos olisin työtön yh.äiti kun se et olen naimisissa ja työssä käyvä 1 lapsen äiti.
kun ilman sitä ei voi elää, eikä elättää sitä lastakaan. Huoli toimeentulosta on mielestäni ihan ymmärrettävää. Katsos kun sillä "isänrakkaudella" ei maksella laskuja joita jokaisesta lapsesta varmasti koituu.
Taas täällä törmää siihen asiaan, että lasten elintaso ei voi olla korkeampi kuin vanhempiensakaan. Elatusmaksu määräytyy sen kyvyn mukaan, mitä elättäjä pystyy maksamaan. Lähivanhempi taas maksaa oman maksukykynsä mukaan loput, ja yhteiskunta tukee tilanteesta riippuen miten tukee. Jos ei olla Roope Ankkoja, ei voida porskuttaa rahassa, eikä opettaa sitä lapsillekaan.
Epäkohtahuomiona tämän yhteiskunnan kalleus ja vaikeus löytää huokeampia vaihtoehtoja kunkin elintason mukaan. Oli kyse sitten ruuasta, asumisesta, harrastuksista tai mistä tahansa.
siis töihin vaan, niin täällä suurin osa tekee ja silti lapsensa hoitaa!!! taitaa olla vaan laiskuutta ja mukavuuden halua. lapset tarvii seuraa ja sitä löytyy hoitopaikoista. sinä voit narista vaikka töissä kurjuuttasi ja samalla hankkia RAHAA.
tarvi. Sanoinkin, että en olisi voinut olla töissä sillon, kun lapset olivat pieniä. Laiskuudesta äitejä ei voi syyttää, ennemminkin isejä. Heillä ei ole sitä huolta ja vastuuta töidensä lisäksi.
Äideillä olisi työ ja koti se perhe, joten en harkinnutkaan töihin menoa kunnes nuorinkin pärjää kotona yksikseen. Nyt olen töissä, ja kiitollinen siitä, että tein parhaan ratkaisun aikanani.
Emme nyt ihan kurjuudessa eläneet. Sossusta saimme apua joka kerta kun haimme, ja rahaa tuli paljon, oikein ihmettelin, miten helposti.
sekä lapset että rahat ja jättää toisen kaipuuseen maksamaan kaiken mikä liikenee. Ja jollei ihan keikkea saa revittyä niin yhteiskunta hoitaa loput. Voi elämä.
Jotkut haluaa vain jalokivet ja kehtaa marmattaa päälle.
En usko että kukaan jättää hakematta.
Siihen kuuluu myös asumistuki ja lapsilisät! Oletkos itse jättänyt ne hakematta vai???
kyllä tässä täytyy ydineperheellisenkin viedä lapsi hoitoon, kun äitiysloma loppuu, jotta takaa lapselleen ja itselleenkin jonkimoisen elannon, kun niitä tukia ei tipu,enkä niiden varaan suunnittelisi elämääni!
niin se vaan menee että vanhempien on tehtävä töitä,jotta rahaa saadaan, miksi se olisi yh äidin ainoo mahdollisuus mukamas olla kotona,ja miten niin lapsen etu??
viimeistään paljasti :oD Huono provo !
5 lapsen yksinhuoltajana tein täyspitkää päivää ja lauantait vielä toista työtä,koska halusin pärjätä omillani.Normaalit tuet sain,mutta sossusta ei tullut koskaan pyydettyä.Isä maksoi elatustukia hiukan "persoonallisesti" lue=harvoin,enkä sitäkään rahasummaa sitten mistään muualta pyydellyt.En koskaan ajatellut,että minulla olisi varaa olla kotona,pakko oli töissä käydä ja kiitollinen olen,että oli töitä.Nyt on enää kaksi alaikäistä ja jo helpottaa.
että käyn töissä enkä näinollen saa mitään tukia. Olen myös etä joten en sitäkään vertaa.
Mutta nyt on kesä ja LOMA!
vaikee nöyrtyä ja pyytää rahallista apua, koska sitä kuitenkin on tarjolla? Miksi pitää olla hienoa kehuskella kuinka väsynyt ja kuinka paljon raataa?? Onko se väsynyt ja kiukkuinen äiti lapsille hyväksi? Ei varmaan. Kyllä minä ainakin halusin jaksaa olla lastemme kanssa ja se oli minun ylpeyden aihe, ei se että väsyneenä kuukahtasisin kiroten nukkumaan kotiin tullessa.
Jos se on hinta sille että on hienoa olla ärtyisä ja väsynyt, niin kova on aidin hinta lapselle.
Miettikääs sitten isää? Hän menee kotiin yksin eikä ole mitään mistä on vastuussa. Rahat tilille ja taas on hoidettu osuus lapsen elatuksesta. Kaikki muu on omaa aikaa. Miten naiset ylipäätään suostuu tälläiseen?? Eikö ole enää itsekunnioitusta yhtään? Naisten pitää jaksaa hoitaa koko katras aikuisikään asti, mutta mies vain huitelee omilla menoillaan??
JOS minulla on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa ja hakea sosiaalista apua, minä teen sen. Teen sen lastemme tähden, jotta minä jaksan muutakin kuin kiroten mennä aamusin töihin ja painaa pitkää päivää! Ei se äiti ole sen parempi onko hän 24 t töissä vai hoitaa lapsia kotona. Luulemnpa että se äiti, joka jaksaa olla lasten kanssa on kuitenkin parempi kuin se joka kiljuu ja huutaa päivän päätteeksi.
miun exä ei voinu mennä töihin, kun lapsi ois pitäny viedä päivähoitoon, ja se olisi maksanut, ja kun lv katsoi maksamastani 180e elatusmaksuta myös osuuden päivähoitomaksuun,niin exä totesi että ei edes riitä,ja milläs hän sitten lapsen elättää vielä..juupajuu, ei tullut tälläkään naisella mieleen että etänä ei minun vastuu ole elättää yhteistä lastamme yksin, ja töistä saa palkan,jolla sitten maksetaan lapsenkin kuluja ja menoja, niinkuin minäkin teen..
en koe pääseväni vähällä taloud.mielessä,maksan 180e kk, sekä hommaan omat vaatteet,lelut ym omaan kotiini, lisäksi lapsi on luonani 10 pvää vähintään kk:ssa, ja kuluttaapa täälläkin päässä,on maksettavana vuokra ym menot minullakin, ja jos käteen jäävä osuus kaiken tämän jälkeen on n.200-300e, niin ei siinä paljon juhlita ja reissata..
olen monesti exälleni ehdottanut että mielelläni ottaisin lapsen tänne asumaan, jos niin tiukkaa tekee, eikä töihinkään pääse, mutta ei, milläs hän sitten pärjäisi..niin, meitä kun on niin moneen junaan!! se että en ole hylännyt lastani missään muodossa ei tarkoita että minun pitäisi vielä muistaa ex puolisoani jotenkin :)
olla lasten kanssa ja vielä saada soskusta siihen apua. Entäs se isä? Yksin lapsiaan kaivaten kotona ja siitä hyvästä saa vielä maksaa.
Mutta oikeassa olet, tärkeintä on että se vanhempi (tai mieluummin tietysti molemmat) jaksavat myös sen jälkikasvun kanssa olla ilman känkkäränkkää.
Isä pitää lastaan vuodessa kaksi viikkoa loma-aikoina. Jos olisi kovakin ikävä, niin pitäisi varmaan enemmän isän kahdeksan viikon lomistaan. Maksaa minimin, ei mitään ekstraa koskaan. Hyväpalkkaisessa työssä kuitenkin on.
huono provo !
Jos lapsia pidetään pelkkänä riesana, niin silloinhan äidit unohdetaan ja jätetään ne riesat hänelle roikkumaan.
Jos taas ajatellaan lapsia lahjana, niin eikö suurimman palkinnon saa se joka saa lahjat.
Parastahan oon tietenkin että molemmat vanhemmat pitävät lapsia lahjana JA ymmärtävät myös miten paljon lapset merkitsevät myös sille toiselle.
Ota vastuu omasta elämästäsi äläkä ruikuta. Kuka on väkisin käskenyt tehdä lapsia sellaisen miehen kanssa joka ei perhettään arvosta ja rakasta. Tuskin sinun päiväsi ketään kiinnostaa sillä itsehän olet elämäsi ja ratkaisusi valinnut. Jos kerran riskeeraa niin kestä seuraukset tuli mitä tuli. Hyvimpähän olet elänyt kun hengissä kerran olet valittamassa.
Monet pientuloiset eläkeläiset ja lapsettomat elää paljon niukemmilla varoilla ilma yhteiskunnan tukia eikä ruikuta suureen ääneen niin kuin yh äidit. Eivät yh isätkään ruikuta ja aseta itseään puolijumalaksi korokkeelle muita ihmisiä paremmaksi että nyt pitäisi saada kuukin taivaalta kun jonain ihme pelastajina olisivat maailmalle yksin huoltaessa lapsiaan.
Omia lapsiasi olet hoitanut ja vielä lasket korvauksia, rahallista arvoo sille. Miksi lapsia edes teit? Minulle ei tulisi mieleenkään alkaa TIENAAN LAPSENTEOLLA. Omia lapsiani hoitaisin ilmatteeksi hoitamisen ilosta enkä laskisi rahallista arvoo sille. Laskit varmaan kaikki miehesi varaan että elättäjäsi pysyy eikä häivy onnee hakeen muualta.
Mutta pitää se miehenkin ymmärtää, että ilman rahaa eivät lapse elä! Jos on ollut varaa niitä haluta, on oltava varaa myös heistä maksaa.
Ja veikkaanpa, että kyllä ne miehet AINA halvemmalla pääsee, kun maksavat vain sen elatusmaksun, joka on kymmeniä vuosia sama, riippumatta siitä nouseeko hinnat vai ei!
Vaikka olisit kuin hyvä äiti, niin et voi elää ja elättää lapsiasikaan ilman rahaa!
Jos mies ei maksa. Vähävaraiset saa vielä harkinnanvaraisia tukia sossusta lasten harrastusmenoihin. Jos lapsi on ollut huostassa vähän aikaa niin sossu elättää ne 21 vuotiaiksi ruhtinaallisesti niin ettei kummaltakaan vanhemmalta mene ropookaan omiin lapsiinsa jos työttöminä lojuu.
Kyllä röyhkeimmät rahastaa lapsenteolla mitä erinäisemmin keinoin. Tottakai lapsilla tienataan, jos ei niin miksi kukaan valittaisi? Lapsiahan ei ole pakko tehdä vai pakottaako joku sellaiseen? Oma vika jos ei osaa valita oikeeta kumppania tai elää niin että kumppani pysyisi onnellisena suhteessa. Nainenhan se päättää lapsenteko asiat 100 prosenttisesti, eikä mies. Naiset jopa pakottaa miestä lapsentekoon julmasti jos miestä ei kiinnosta lapsenhoidot.
Miehet kuvittelee naisen huolehtivan ehkäisystä jos panee paljaalla. Nainen kun saa itsensä paksuksi niin he kuvittelevat äijän välittömästi tahtovan kakaroita ja ottavan vastuunkin niistä. Todella monen naisen "perhesuunnittelu" on yksipuolista eikä mitään miehen haluja lapsien suhteen ole edes kyselty. Sitten on helppoo tehdä itsestä marttyyri ja miehestä roikale joka ei ota vastuuta ämmän ja kakaran elättämisestä.
Onko suomessa yksinhuoltajat kuolleet puutteeseen ja nälkään? Hyvimpä ovat eläneet, paremmin kuin monet muut ryhmät. Olen yh perheestä ja rahaa ja ruokaa oli aina perustarpeisiin muttei ylellisyyksiin. Mieheni on ydin suurperheestä ja vielä vaatimattomammin heillä oli mutta hän ei koskaan valita ja hänen vanhemmatkin ovat onnellisesti vieläkin yhdessä.
Ihmiset ovat menneet siihen pisteeseen että hyväksikäytetään aina ikuisesti sieltä mistä helpommin saadaan ja tehdään tysin itsekkäitä ratkaisuja ajattelematta omaa persettään pidemmälle. Sitten valitetaan ja lasketaan omillekkin töppäyksille "tuntipalkka" mitä pitäisi saada jos omasta persuuksista kakaroita tuuppaa ja hoitaa omat harrastuksensa. Mullakin on harrastuksia, ihan omia valintoja ja alanko laskeen ja ylistään itseeni kuinka paljon yhteiskunnan pitäisi maksaa niistä? Olen varmaan parempi ihminen kun näin ilmatteeksi uhraudun kun en saa edes mitään lisiä lisukkeineen?
Kyllä te olette tyhmiä, sanon minä. Häpeisin ja olisin hyvin hiljaa tyytyväinen jos samoihin töppäyksiin olisin alkanut.
ei kukaan voi olla noin yh-vastainen ja asenteellinen muuten !
Luokittele miksi provoksi tahansa jos et totuutta kestä.
Jos olet itse valinnut tapasi "ei voisi kuvitellakaan töihin menoa", miksi valitat sen seurauksista eli rahapulasta? Ei lasten hyvä hoito ja työssäkäynti ole vastakohtia, joista vain toisen voi valita. Ja oletko miettinyt millaisen elämisen mallin olet lapsiisi siirtänyt? Minulle ainakin on aina ollut tärkeämpää, että vaikka yksinhuoltaja olenkin, niin lapseni oppisivat yhteiskunnallisesti vastuuntuntoisen roolin. Ilman työn tekoa ei tämä yhteiskunta pyöri eikä olisi niitä sinunkin nostamiasi "kaikkia mahdollisia tukia" olemassa. Töissä käyvä äiti tekee kotitöitä ihan yhtä paljon kuin kotona olevakaan, mutta eipä ole ikinä tullut mieleen, että oman kodin ja lasten hoitamisesta jonkun pitäisi minulle maksaa...
Miksi itse et ole "etsinyt onneasi", sehän oikeus kuuluu myös yksinhuoltajaäideille? Eikä tarkoita jatkuvaa baareissa hyppäämistä. Minulle "onnen etsintä" on hyvä ja palkitseva työ, taloudellisesti toimeentuleva arki, omat ja lasten harrastukset sekä ystävien kanssa tervehenkinen sosiaalinen elämä. Nämä vievät niin paljon minun aikaani, etten ole hetkeäkään eron jälkeen vaivautunut ajattelemaan enkä kadehtimaan exäni elämää, hänen "vapauttaan" taikka rahallista tilannettaan. Enkä koskaan missään tilanteessa olisi suostunut vaihtamaan arkeani lasten kanssa "vapauteen".
... miksi ihmiset ovat niin onnettomia, elämä on huonosti? Kerrotaan, miten lapset ovat tärkeitä, ollaan valmiita tekemään kaikki lasten hyvinvoinnin hyväksi. Mutta pitemmän päälle se ei mielestäni ole mahdollista, jos elämänasenne on negatiivinen ja toisia syyttelevä. Kait jokaisen tulee ensin ottaa vastuu omasta elämästään ja tekemisistään. Jos on paljon niitä ns.huonoja ex:iä? ...itse en satu tuntemaan, kuin ns.tavallisia eronneita isiä tai äitejä, joille ero ei yleensä ole ollut joku mahdollisuus vapaaseen elämään vaan taistelua siitä, että pysyvät molemmat tärkeinä lastensa elämässä. Tuntuu vieraalta ajatukselta tuo "ex:t ne vaan mennä porskuttaa". Ei se ole kaikille helppoa ja myös etävanhemman täytyy yleensä käydä töissä taloutensa ylläpitääkseen.
muukin. Se on jopa raskaampaa kuin että olisit kodin ulkopuolella töissä. Minulla oli silloin yksi koululainen ja kolme alle kouluikäistä lasta kun olin kotiäiti, ja oli vielä mies. Kun mies lähti, uli alle kouluikäisiä enää yksi. En olisi voinut kuvitella vielä olevani töissä ulkopuolella. Mitä minusta olisi jäänyt jäljelle???
Vaikka rahapula olikin jokapäiväinen ystävä, se kotiäitys vei kuitenkin voiton.
Kummallista, että kotiäitiä ei arvosteta ei yhtään. Kun kotityöt on tekemättä, se huomataan, mutta kun koti on siisti, jääkaappi täysi ja ruoka ja pyykit laitettu, niin sitä pidetään niin itsestään selvänä ettei huomata.
Kun teet sen työn vieraassa paikassa, saat siitä palkkaa. Mutta kun hoidat kodin ja lapset omassa kotona, siitä et saa mitään????
Sen mallin minkä olen lapsilleni antanut, on rakastava lapsia ajatteleva äiti. Joka ei jätä, ei petä ja jonka luokse voi tulla vielä aikuisenakin. Olen äiti joka on ollut aina lähellä ja tuki sekä turva. En kehu itseäni, mutta omasta mielestä olen ollut tälläinen äiti.
kotiäitiyttä! Omakohtaista kokemusta löytyy ja tiedän, että arvostus on yleensä nollassa. Kotona oleva tarvitsee jonkun, joka tukee ja mahdollistaa, että kotiäiti pystyy "ottamaan" välillä omaa aikaa. Mielestäni tämä ei ole itsekkyyttä, vaan kaikin puolin tarpeellista. On tietty hankalaa, jos ei ole ketään...väsynyt, "loppuunpalanut" aikuinen ei hyvä!
Ei perheen elättämisessä ole kyse mistään arvostamisissa. Ihmiset ovat joutuneet kautta aikojen menemän palkkatyöhön saadakseen rahaa elämiseen. Kotiäitiys on toki arvostettavaa, joo, mutta siitä ei saa rahaa eikä se siis kuulu perheen elättämiskeinoihin, sorry vaan. Sitä kotiäitiarvoa ei ole varaa käyttää jos pitää saada ruokaa pöytään. Se ei todellakaan ole vaihtoehto.
Kotityöt jäävät tekemättä tai niitä tehdään palkkatyön lisäksi vapaa-aikoina tai kun keritään. Työssäkyvän aika riittä välttämttömiin kotiöihin, muu on sitten harrastuneisuutta tai kotiäitiyslellisyyttä.
Ihme sekoilua sotkea ansiotyö ja kotiäitiys toistensa vaihtoehtoisiksi valinnoiksi. Ei siisti koti va laitetutpyykit ole mikään selitys sille ettei voi mennä töihin. Kummasti luonteensa mukaan sek kotiäiti- että työsökyvien talouksissa vallitsee jämpti jrjestys tai täysi kaaos.
Jos kotitöiden tekemisestä maksettaisiin niin palkkatyössä olevien pitäisi saada korotetttu maksu palkkansa päälle, kun joutuvat käyttämään vapaa-aikaansa kotitöiden tekemiseen, eikö niin?
puhuu asioista joista ei ole hajuakaan! Kyllä se on ihan toinen asia käydä töissä jos ei ole perhettä, kuin et olet äiti ja teet kahta työtä putkeen!
Jos sinun ohjeillasi, pestään pyykit jos jaksaa tehdään ruokaa jos jää aikaa, ym ym. kun sanoit et kotityöt tehdään jos jää aikaa siltä OIKEELTA työltä, niin sanonpa vaan, että kotisi on homeessa ja lapset nälkäsiä! Ei kuule se nainenkaan ratkee joka paikkaan. Tai voi ratketa, mutta onko se enää äiti sillon enää hyvä äiti...
Ja TÄMÄ OLI MINUN VALINTA, halusin jaksaa olla äiti. Tahdoin olla äiti joka on ihminen, enkä olla ihminen joka on äiti...! Siinä on eroa!
suuren perheen yh:na todellakin tiedän mistä puhun. Kotityöt on pakko tehdä muun työn ohella. Palkkatyötä on pakko tehdä että on mitä syödä. Nainen repee just siihen mihin on pakko, senkin tiedän ja toisinaan ihmettelen sitä.
Työssäkäyvän äidin koti ei ole "homeessa" eikä lapset nälkäsiä, mutta kotityöt tehdään todellakin kun ehditään ja toisinaan silloin kun jaksaa.
Kuten sanoin jo aiemmin, töissäolevien äitien kodit ovat erinomaisessa kunnossa jos se on naiselle se tärkeä juttu, jos on vähän vähemmän tarkka koti on sen näköinen..... kotiäideillä ihan sama juttu.
SInun valintasi on sinun valinta, mutta ei se tee sinusta sen parempaa äitiä. Kotityöt ja perhee hoitaminen on velvollisuus joka on hoidettava olit töissä tai et. Sen kai sinäkin tiedät.... vai onko se asia josta taas sinä et tiedä mitään?
myös sanoa sanasen. Kotiäitiys on minusta ns.oma valinta ja varsin rankkaa, sillä talous silloin yleensä tosi tiukilla, eikä omaa aikaa ja aikuiskontakteja äidillä. Mielestäni mahdollista, jos perheessä kaksi aikuista ja toinen ansiotyössä. Sen on silloinkin oltava yhteinen päätös. Mutta tosiaan, monesti työssä käynti ei millään tavalla estä perheen ja kodin hoitoa. Monesti päivässä on eri rytmi ja lapset oppii, miten "raha tulee". Siis kumpaakaan vaihtoehtoa minä (omakoht.kokemus molemmista) en vähättele, mutta taloudellinen ahdinko ei tee onnelliseksi ! Silloin on pian kasa ongelmia.
mieltä.Myöskin kokemusta on.
Tuskin kukaan kiistää, ettei äidin rooli ole raskas ja työntäyteinen. Tuskin kukaan kiistää sitäkään, että tuilla eläminen olisi helppoa. Sitä vain en ymmärrä, miksi lähtevän osapuolen pitäisi exänsä elättää. Eiköhän molemmat ole aikuisia ja vastuussa elämästään.
Se vastuu päätetään jo siinä vaiheessa, kun suunnittelee lapsen/lapsien tekemistä. Jos haluaa tuilla elää, niin se on kanssa yksi päätös elämässä. Ei välttämättä kaikilla, mutta kirjoituksestasi tuli se käsitys, että et ole halunnut mennä töihin ja sitten odotat, että joku elättäisi sinut! Jos itse ei halua töihin mennä, niin miksi sitten vaatia toista osapuolta menemään töihin.. sen vuoksi, että saa maksettua exänsä elämän?! Se, että tuet ovat pieniä, niin olen samaa mieltä, mutta se ei liity miehiin.
"...mikä äidille eronmyötä jää, ei sillä raha summalla elä hullukaan. Sen on varmaat mieskin tajunnut, ja siksipä ei heitä luokseen edes halunnut."
Onko todellista...eiköhän monesti erossa ole kysymys, että mies ja nainen eivät halua olla yhdessä. Kirjoituksessa syyllistät heti, ettei mies halunnut lapsiaan. Tuo osoittaa kuinka helppo on lapsia käyttää välineenä erossa! Pitäisi ehkä ymmärtää, että mies ei ole halunnut olla sinun kanssasi.
Koita päästä katkeruudestasi eroon ja yritä hyväksyä, että mies ei vaan rakasta sinua, eikä ketään voi pakottaa elämään toisen kanssa.
Meidän isä ei halunnut lapsiaan luokseen. Et voi tietää, mitenpaljon vuosia sitten soittelin ja tyrkytin, ja ehdotin ja ootin ja rukoilin!!!
Tiedätkö, paskat sain silmille, kun huusi minulle puhelimessa, "painukaa helvettiin kokos sakki, ootte pilanneet mun elämän!!!
Vieläkö minun olisi pitänyt rukoilla ja pyytää ja anteeksi antaa???
...mietin, et jos isä suhtautuu noin vihamielisesti, haluaisinko edes olla missään tekemisissä, missään asioissa. Olisiko paras keskittyä omaan ja lasten hyvinvointiin. Ero jo itse aiheuttaa katkeruutta ja vihamielisyyttä (usein,ei ehkä aina..). Onko teillä yhteis-vai yksinh.sopimus? Lapset asuu sun luona ja sillä millaisen mallin annat lapsille, on ehkä tässä tosi suuri merkitys tulevaisuuden kannalta. Helppo tietty näin ulkopuolisena sanoa, mut sanonpahan kuitenkin...
että millaista elämää te eronneet naiset oikein vietätte, kun tuntuu teiltä aina olevan rahat loppu...Mihin te sitä niin paljon syydätte, ettei mikään riitä? Olen itsekin avoeronnut jo aikaa sitten, asun kahden lapsen kanssa, tapaavat isäänsä satunnaisesti. Asumme vuokralla, saan pientä asumistukea. Lapsista tulevat lapsilisät ja nippanappa minimielarit kummastakin. Olen välillä työssä, välillä työttömänä ja silloin nostan ansiosidonnaista päivärahaa. Meillä on rahaa asumiseen, ruokaan, virkistäytymiseen, telkkariin, lehtiin, dvd-elokuviin, musiikkiin, vaateisiin - näihin kaikkiin, mutta kohtuudella. Tupakkaa en polta, enkä liiemmin kaljaa kittaa. MIHIN sitä rahaa vielä tarvitsee, oikeasti, kertokaa mulle!
on sirauksia, on monta lasta, on opiskelijoita perheessä, erilaisia ruokavalioita... lukemattomia syitä mihin jollain voi rahat mennä.
Jos joku elää halvalla,e i se ole automaattisesti että muut pystyy.
No, sanoinkos eläväni halvalla? Suomen kaltaisessa maassa? Enpä tainnut sanoa. Tietysti on aina se mahdollisuus, että itse tai joku läheisistä sairastuu, mutta sitten sen kai täytyy olla kroonista vaikuttaakseen toimeentuloon. Onneksi niin ei ole käynyt omalla kohdallani. Sympatiat niille, joilla tilanne on toinen. Meilläkin on opiskelija kohta opiskelija perheessä, mutta en usko senkään välttämättä vievän talouttani kuralle. Ja jos jonkun perheenjäsenen on noudatettava erikoisruokavaliota, josta koituu erikoiskustannuksia, niin muut menot on sitten sovitettava sen mukaan, ei kai siinä sen kummempaa ole, vai? Kysymyshän on valinnoista, tarkoitan siis niissä asioissa, joissa jokainen VOI valita.
Eikä silti tarvitse olla kituutteleva sentinvenyttäjä.
Tuli mieleen tuosta "mies sen kun porskuttaa", että ei taida oma exänikään mitenkään leveästi elellä, vaikka onkin lapsettomassa uudessa aviossa. En ole kysynyt, onko opintolaina jo maksettu pois, mutta sen tiedän, että asuntoa maksavat kaiken aikaa. Hänellä on paljon isompi palkka kuin minulla, mutta menoja tuntuu olevan silti ihan riittämiin, pienin erä niistä varmaan on minimielarit lapsistamme. Mutta eikös hän saa tehdä niistä jonkin vähennyksen verotuksessa? Ajattelin ehdottaa, ettei hän maksaisi nyt heinäkuussa elareita ollenkaan, koska on viemässä muksut viikon lomalle ja maksaa matkat ja asumiset ja muut. Että eivät kai kaikki isätkään vain mennä porskuta eteenpäin? Enkä kyllä suoraan sanottuna oikein ymmärrä, miten se rahan määrä vaikuttaa äidin kotitöiden tekemiseen:"sellaisella työmäärällä, mikä äidille eron myötä jää, ei sillä rahalla elä hullukaan".
Jos lähit ja etät ovat niin kateellisia toisten tuloista ja menoista olisi syytä tehdä vuorovuosina "roolien vaihto"..eli lapsenluonapidon lisäksi elatusmaksuja maksettaisiin vuorovuosina jne. Loppuisiko marinat ja lisääntyisikö ymmärrys!!??
Lähi kun joutuisi kerran viettämään etäisän vuoden niin ei taitaisi toista kertaa suostua etäksi.
Ymmärsitköhän vähän väärin kirjoitukseni? Minä en ole kateellinen, enkä marise exäni rahojen perään,tarjouduin 'antamaan anteeksi' heinäkuun elarit. Vuorovuosisysteemi ei ainakaan meidän tapauksessa tulisi koskaan toimimaan, kun ei edes vuoroviikko- tai vuoroviikonloppusysteemi toimi. Exän työ on sellainen, ettei hän ole aina edes Suomessa, niin mitenpä hän sitten lapsiaankaan pystyisi hoitamaan.