YLE:n Teema-kanavalla pyöri joku aika sitten ranskalaista tuotantoa oleva ja laadukkaan oloinen päihteitä käsittelevä viisiosainen tiedesarja, jonka viimeisessä osassa keskityttiin tupakkaan ja alkoholiin:
http://www.yle.fi/teema/tiede/tiededok/id10856.html
Sitä kai jotenkin automaattisesti aina odottaa tiedesarjalta uutta ja mullistavaa. Mitään sellaista tämä viimeisimpään kansainväliseen tutkimukseen perustuva tietopaketti ei mielestäni kuitenkaan tarjonnut.
Eipä silti, "ei uutta Länsirintamalta…" on jo sekin arvokas tieto sinänsä.
Alkoholismigeenejä on jahdattu pitkään. Yksittäisiä, tilastollisesti sinänsä kelvollisia ehdokkaita onkin jo löydetty pilvin pimein. Nyt puheena olevan ranskalaisen dokumentin mukaan geeniperimän osuus alkoholismin kehittymisessä on 55 prosentin luokkaa. Ei enempää, ei vähempää.
Geeniperimä ei millään tapaa ole alkoholismille pyhitetty ominaisuus. Perimähän koskee kaikkia ja kaikkea. Kaksostutkimuksen avulla on toisaalta voitu päätyä myös siihen, että geeniperimän osuus elinajan pituuden määräytymisessä on 25-30 prosentin luokkaa. Paljon vai vähän? Päätelköön kukin itse…
PS Rotat ovat sijaiskärsijöitä myös päihdelääketieteen perustutkimuksessa ja nimenomaan rotille olivat ranskalaiset tuon tyylikkään dokumenttinsa omistaneet.
t. logiikka
http://www.yle.fi/teema/tiede/tiededok/id10856.html
Sitä kai jotenkin automaattisesti aina odottaa tiedesarjalta uutta ja mullistavaa. Mitään sellaista tämä viimeisimpään kansainväliseen tutkimukseen perustuva tietopaketti ei mielestäni kuitenkaan tarjonnut.
Eipä silti, "ei uutta Länsirintamalta…" on jo sekin arvokas tieto sinänsä.
Alkoholismigeenejä on jahdattu pitkään. Yksittäisiä, tilastollisesti sinänsä kelvollisia ehdokkaita onkin jo löydetty pilvin pimein. Nyt puheena olevan ranskalaisen dokumentin mukaan geeniperimän osuus alkoholismin kehittymisessä on 55 prosentin luokkaa. Ei enempää, ei vähempää.
Geeniperimä ei millään tapaa ole alkoholismille pyhitetty ominaisuus. Perimähän koskee kaikkia ja kaikkea. Kaksostutkimuksen avulla on toisaalta voitu päätyä myös siihen, että geeniperimän osuus elinajan pituuden määräytymisessä on 25-30 prosentin luokkaa. Paljon vai vähän? Päätelköön kukin itse…
PS Rotat ovat sijaiskärsijöitä myös päihdelääketieteen perustutkimuksessa ja nimenomaan rotille olivat ranskalaiset tuon tyylikkään dokumenttinsa omistaneet.
t. logiikka
Vastaukset 2
Vanhimmat
Geeneissä alkoholille on omistettu yksinomaan muutama frekvenssi maksan toiminnassa jotta haitallinen alkoholi saadaan metaboloitua pois elimistöstä edes jollain tavalla. Itseasiassa alkoholin poisto elimistöstä on yksi ihmisen normaalielämän biokemian haastavimmista toimista; sen on täytynyt kehittyä hyvin pitkän ajan kuluessa evolutionääristä kehitystä ... näet ravinnossa on aina ollut pieniä ja suurempiakin määriä alkoholia siitä lähtien kun sokereita on ollut yhteyttävissä kasveissa - ja sokereita kuluttavia hiivabakteereja. Tämä tarkoittaa että elimistö - ja evoluutio itsessään - luokittelee alkoholin myrkyksi joka pitää poistaa eikä suinkaan kaataa väkisin itseensä lisää. Tässä mielessä alkoholismi geeneissä on järjetön ajatus.
Ja - laajentaen - missä on hamppugeeni? Amfetamiinigeeni? Heroiinigeeni? Hallusinogeeni ( :) )?. Eiköhän se päihdeorientoituneisuus tuolla tasolla ole laajemmalle kuin vain yhteen spesifiseen kemikaaliin sidottua, kyse kun on sosiologisesta ja kulttuurillisesta asiasta ehdottomasti. Taipumus sekoittaa päätään voi olla hyvinkin geenileimattua. Tai kenties astaltehydin käsittelyssä on jonkin eroavaisuus geeniperäisesti, jolloin alkoholista nauttivat enemmän tietyn geenityksen omaavat kuin toiset koska krapula on pienempi tai siihen tottuu nopeammin.
Tällöinhän sinänsä alkoholismi ei ole geenien "aiheuttamaa" vaan alkoholistiksi päätyvät useammin ne joilla on "helpotukset" - valinnan sensijaan tekee edelleen ihminen itse eikä suinkaan hänen geeninsä eikä tietyn geenityksen omaava ihminen mitenkään erityisesti ala alkoholistiksi geeniensä "pakottamana".
Tää aihe on epäilemättä sellainen että vähemmän ajattelemaan tottuneiden päässä geeneistä löytyy loistava selitys alkoholismille ja voidaan siirtyä taas tiirailemaan tissejä.
...
Tässä voisi vetää huumausaineista (noh. lääkkeestä...) aineen nimeltä DXM. Kaukaasialaisista 4% on geeni joka tekee DXM:n käytöstä erittäin epämiellyttävää (tietty kemikaali puuttuu jolloin DXM ei metaboloidu oikein).
Pitäisikö nyt ajatella niin että 96% ihmisistä on DXM:n käyttöä aiheuttava geeni? - koska verrokkiryhmässä käyttöä ei ole käytännössä lainkaan... :)
Semmoista. Hyvää settiä laitat tlogiikka.
”Elämää voi ymmärtää vain taaksepäin, mutta meidän on elettävä sitä eteenpäin.”
(Sören Kierkegaard)
http://www.yle.fi/vielayksiasia/vastaajat/soren_kierkegaard.html
Mahdoton sanoa olisiko Kierkegaard muotoillut lauseensa toisin, jos geenit olisi tunnettu 1800-luvulla.
Aika näyttää miten pitkälle meidän on mahdollista koetella Kierkegaardin lausahduksen paikkansapitävyyttä geenejä koskeva tietämyksemme kasvun avulla.
Tähän päivään mennessä geenitutkimus on ollut omimmillaan yksittäisten ja tarkkarajaisten sairauksien selvittelyssä. Entä, kun vastaan tulevat päihderiippuvuuden kaltaiset, ihmiselämän koko kaistaleveyttä koskevat kysymykset?
http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=11354
Näin on näreet päihderiippuvuuden suhteen: Asiat saa monimutkaisiksi halutessaan, mutta jo yksinkertaisinkin silitysrautamalli saattaa olla käypäinen viritys ongelman haltuunotossa:
http://www.helsinki.fi/kasv/okl/luonti/i13.html
t. logiikka