Olen jo neljä vuotta kärsinyt lapsettomuudesta. Eräs ystäväni lopetti ehkäisyn lähes samaan aikaan kuin minä. Jurppii niin suunnattomasti se että tämä ystäväni on puhunut viimeisen vuoden ajan siitä kun heille ei toista lasta kuulu, ensimmäinen nyt vajaa 2v. Nyt sitten kun toinen lapsi on jo tulossa hän MUKAMAS ymmärtää hyvin miltä minusta tuntuu, koska itsekin kärsi lapsettomuudesta näiden kahden raskauden välissä! HEI HALOO, siinäpä varsin hyvin huomaa että hän todellakaan EI ymmärrä. Jos edellinen lapsi on alle 2v kun toinen on jo tulossa niin sillon ei todellakaan tiedä mitään lapsettomuudesta!!! Jos pitää olla niin hemmetin kärsimätön ettei viitsi esim. yhtä vuotta yrittää ilman kovaa tuskaa siitä kun ei onnistu niin kannattaako sitten lapsia hankkiakaan. Tottakai tiedän että odottavan aika on pitkä mutta rajansa kaikella... Lapsen hankkiminen kun ei ole mitään "vauva tänne ja heti" -touhua. On aivan normaalia ettei synnytyksen jälkeen tule raskaaksi ainakaan vuoteen. Ja mielestäni on aika ajattelematonta puhua monta vuotta yrittäneelle omasta lapsettomuudestaan jos on jo pienen lapsen äiti... En tarkoita tätä millään pahalla ketään kohtaan, mutta lapsettomana tuollainen tuntuu todella pahalta...
Sori, jos joku loukkaantui, pieni purkaus helpottaa joskus huomattavasti :)
Sori, jos joku loukkaantui, pieni purkaus helpottaa joskus huomattavasti :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sekundäärinenlapsettomuus voi olla ihan yhtä rankka kokemus.
Minusta taas huomaa, että sinulta itseltäsi puuttuu myös empatia kyky täysin. Sinun lapsettomuutta pitää ymmärtää, mutta hänen ei kun hänellä jo lapsi?
Kuka sinä olet määrittämään miten kukin kokee lapsettomuudeen ja tuskin tässä on mikään kurjuuden maksimoimis kilpailu, se joilla pisin lapsettomuus takana, voittaa?
Miksette, jos ystäviä kerta olette ,voi olla tukena, toinen toisillenne. Miksi nainen on niin usein naiselle susi?.
Ymmärrystä ja empatiaa kehiin, puolin ja toisin.
Mielestäni en ole sanonut että aliarvioisin niiden lapsettomuutta joilla on jo lapsia, vaan kyse on siitä että hänen esikoisensa ei ollut täyttänyt vielä yhtä vuotta kun hän oli hakeutumassa lapsettomuustutkimuksiin ja hoitoihin. Niihinkin kuitenkin on jonot olemassa ja monia jotka hoitoja kipeämmin tarvitsevat. Ja ennen kuin hänen lapsensa on kaksivuotias hän on jo uudelleen raskaana.
Ennen olimme hyviäkin ystäviä vuosia mutta nykyään täysin eri elämäntilanteissa se ei ole aina helppoa toista ymmärtää.
Tiedän varsin hyvin sen olevan raskasta jos on yhden lapsen saanut ja toista ei kuulu, välttämättä koskaan! Sitä en tarkoittanut. Mutta nähtävästi on parasta poistua tältä palstalta.
Kiitos kuitenkin vastauksestasi.
Meillä kului monen monta vuotta ennen kuin vauvamme saimme. Todennäköiseti olisin minäkin pahoittanut mieleni, jos olisi noin sanottu. Ajattelin nimittäin että jos ikinä edes yhden lapsen saamme niin olisin hänestä kiitollinen, ja hieman tuntui kiittämättömältä, jos joku voivotteli sitä kun ei useampia lapsia kuulu.Kun jo se yksikin tuntui niin mielettömän suurelta aarteelta...Mutta kylläpähän nuo lapsettomuuskipuilut useimmiten on samansuuntaisia eli varmasti ainakin jossain määrin ymmärretään toisiamme, vaikka oli sitten ekaa tai myöhempiä toivomassa.Todella syvät tunteet voi vallata missä elämänvaiheessa tahansa, eikä niitä ulkopuolisten tulisi mittailla tai vähätellä. Tietenkin tuo ystäväsi lausuma voi tuntua kepeältä letkautukselta, jos koet, ettei hän ole kulkenut yhtä syvissä vesissä kuin sinä. Itse pidin tärkeenä sitä, etten päästäny kateuden tai katkeruuden siementä kasvamaan sisimmässäni, sillä se on myrkkyä sielulle....Voimia sinulle, vaali ystävyyttänne...
sun ystäväs on käyttäytynyt todella ajattelemattomasti, älä välitä!! toivottavasti tulet pian itsekin raskaaksi :) tiedän muitakin kun ovat vuosia yrittäneet.. onneks hoidot on nykyään aika hyviä. jaksamista sulle!
Nyt meillä mennään jo raskausviikolla 16 mutta sitä ennen 3,5 vuotta yrtiystä ja ensimmäisen ivf:än pas:silla sitten vihdoin onnattiin..
Olen törmännyt myös samankaltaisiin letkautuksiin mitkäon tuntunut pahalta mutta en ole sitä näyttänyt..yritä vaan jaksaa ja kuten jo teetkin,voithan välttäähänen seuraasi..itselläni jäi yksisuht hyvä kaveri laosettomuusaikana, mutta olen sen vaan todennut että näköjään emme sittenkään olleet ystäviä :Y:llä....loput ystävistäni on kuunnelleet ja tsempanneet.
Tsemppiä teille odottamisen odottamisessa!
Itellä YLI 7vuotta lapsettomuutta takana ja nyt vihdoinkin raskaana 19 3, IVF-lapsi tulossa.
Eihän edes puhuta vielä lapsettomuudesta ellei ole yritystä VÄHINTÄÄN vuosi takana ja tosiaan kun on jo yksi lapsi olemassa ja jos hänkin on alkunsa ihan luomusti saanut niin tuskin sitä on mitään ongelmia kauheesti, että pitäsi lapsettomuushoitoihin hakeutua eikä ainakaan kunnalliselta puolelta ihan heti apuja saa, kun on ihan oikeastiki lapsettomuudesta kärsiviä.Niin ja jos tosiaan on luomulapsi entuudestaan. Sitte eriasia jos ekakin on saanut alkunsa hoidoilla.
Toki ymmärrän, että turhautuu jos toista ei ala kuulua, jos esim. eka lapsi on alkunasa saanut helpolla, mutta rajansa kaikella.
Jaksamista lapsettomuuden kanssa.